lauantai 26. heinäkuuta 2014

Melman

Yhden postauksen jo tein NuoriHerra Melmanista, Kerttu-Neidin varsasta ( TÄÄLLÄ! ), vaan tätä lupaamaani jatko-osaa olette joutuneet odottamaan. Lomat ja helteet ja mitkä lie.. anteeksi.

Ensimmäiset, tarhassa kuvatut, on otettu kesäkuun kymmenes (varsa on vajaan viikon ikäinen). Laidunkuvat on otettu kuukautta myöhemmin, heinäkuun puolessavälissä.

Vahva vauhdinotto, siitä se taas lähtee :D


Heinä suupielessä ja melkein täysillä!

..sama heinä edelleen..

Ei ilmeisesti pysty syömään ja sinkoilemaan samalla, kun tuo heinä edelleen on matkassa :D

Kiihdytys..

..ja äkkijarrutus.

Oli varsin lämmin päivä, kun laitumella kävimme, joten ihan hulvatonta loikkimista tai sinkoilua en nähnyt. Hallittua ja erittäin kaunista liikettä kylläkin :)

Isän komea liike näyttää välittyneen myös varsalle. ( varsa sukupostissa )

Yksi päivän harvoista alkukiihdytyksistä..

..ja pierupukkikohtauksista :D

On ollut kuuma, ainakin meillä. Ajatus siitä, että "laidunkausi on hevosen parasta aikaa", tuntuu todella huonolta vitsiltä. Hevoset ihan oikeasti kärsivät, eikä niitä kauheasti pysty auttamaan, mikäli joutuvat laitumella olemaan. Meillä pätee sama, mitä eräs pitkän linjan hevoskasvattaja sanoi, "hevoset kärsivät laitumella; laihtuvat ja saavat lisää lihasta, kun liikkuvat koko päivän paarmoja tms. karkuun". Ötökkämyrkkyjä on vuosien aikana testattu monenmoisia, parhaaksi olen todennut suihkepullollisen, missä on yksi pullollinen ihmisten Off-myrkkyä (ihan sama mitä, kunhan vaan pullon saa avattua), hiukan etikkaa sekä vettä. Vaikutus kestää juuri sen saman aikaa kuin kaiken maailman repeleissä, cooperspecteissä ja porciveteissä, mutta kun tämä on halvempaa, voi sitä suihkuttaa useammin ja reippaammin.

Meillä kun on tänä kesänä vain kuusi hevosta, olen voinut helpottaa hevosten eloa ja oloa. Kolme junioria ovat pihatossa päivät ja laitumella yöt, välillä ihan koko ajankin vaan pihatossa. Arvatkaa tulevatko ne kertaakaan ulos päivän aikana? Noup, nukkuvat sisällä, nippa nappa käyvät ulkona juomassa ja hiukan heinää haukkaamassa. Kolme ruunaa ovat tarhassa tai karsinassa sen mukaan, kuka eniten tarvitsee lepoa. Itse en edes yritä tehdä raskaita töitä muutoin kuin ennen aamukahdeksaa tai iltakymmenen jälkeen. Vaan ei auta valittaa, mitä nyt kiukkuisena mutisen ulkona ollessani..

Mukavaa heinäkuun loppua kaikille, jaksamista ja sietokykyä tai hyviä auringonottohetkiä toivottaen



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Täytyy lähteä kauas, että..

.. näkee lähelle.

Piti ajaa noin tuhatsata kilometriä Lappiin, vaeltaa vajaat kahdeksankymmentä kilometriä parikymmentä kiloa painava rinkka selässään, ja pieniä teitä takaisin ajaen, noin tuhatkaksisataa kilometriä, palata takaisin kotiinsa. Että pääsi lomalle, irtaantumaan kaikesta siitä, mistä takaisintullessaan ymmärsi pitävänsä aivan valtavasti. Mistä ymmärsi edelleen löytävänsä sydämensä ja onnensa. Joskus täytyy mennä kauas, että pääsee lähelle itseään.

Valitettavasti hevosista ei ole mitään juttua eikä kuvia tässä postauksessa. Toivottavasti jaksatte kuitenkin tehdä pikaisen nojatuolimatkan kanssani.


Jostain päin Suonenjokea, kello on hiukan vajaa kaksi yöllä. Torkuin autossa, havahduin hereille ja näin tämän ikkunasta. Onneksi isäntä suostui pysähtymään tähän kohtaan. Ja moneen moneen tuonkin jälkeen..

Kuopiossa aamukolmelta, auringon noustessa.


Enää ei isäntä suostunut pysähtymään, pakko oli kuitenkin näin upeaa aamu-usvaa kuvata. Vaikka sitten liikkuvasta autosta..


Kuusamossa Myllykoski ja eri valotusaikojen testausta.


Kevyenä aamulenkkinä Pieni Karhukierros Kuusamossa, siellä tämä Jyrävän putous.

Lisää vettä. Anteeksi, taisin innostua vedestä..


UKK-puistossa Saariselällä. Lunta, aurinkoa, tuulta, lämpötilat jääkaapin kaltaisia. Aivan täydellinen vaellussää :)

Puronvierustaa ja puron yli kahlaamista, koskenjyrkännettä, tunturikurua ja -lakea, tasaista kangasmetsää. Kaikkea mahtui reittiimme.


Vettä. Kaunista ja NIIN hyvänmakuista.


Tässä kohdassa muistin, miksi harrastan vaeltamista, miksi minä jaksan painavan rinkan ja kaiken muunkin vaivan. Kaunista, hiljaista ja rauhoittavaa.

Hiukan vettä. Vaihteeksi.

Takaisin tullessa löytyi valtavasti kauniita paikkoja, ja ihan sattumalta. Niin kuin tämäkin suolampi.

Pielinen Ukko-Kolin laelta katsottuna. Oli tilaa, ihmisen olla ja hengittää.

Pienen myllyn tallitupa, ja sen seinässä luokin taivutukseen tarkoitetut reiät.

Sateinen Saimaa.

Lumpeenkukka teille kaikille, kiitos kun olitte matkaseuranani.

Kaikille mukavaa heinäkuun alkua toivottaen