sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Junnujen hankitreeni, osa 1/2

Tätä toivoinkin, kun jätin laidunaidat purkamatta. Lunta, lunta ja lunta. Nyt tuli hiukan, joten herra hevoiset ovat päässeet riekkumaan laitumelle. Voi hevosten riemua kun saa painella täysillä ilman että heti tulee aita vastaan ja voi kuvaajan riemua kun saa taas kunnon kuvia!

Kolmevuotiaaksi kääntyvä Lauri sekä kohta kaksivuotiaat Paavo ja Seppo.

"Me ollaan uljaita"..

.. "ja me mennään lujaa!"



Varsin mallikelpoista askellusta! Tätä katsellessa ei haittaa, vaikka varpaat jäätyvät eikä sormiaan enää tunne..

Seppo-koira? :D

Ojat ja hanki - hevosten lihasvoima, -kestävyys ja -massa kasvavat kohisten. Jes!

Hei me ollaan villihevosia-kuvasarjan ziljoonannes osa.. :D

Nämä kuvasin joulupäivänä. Tapanina paistoi aurinko ja pelloilla oli usvaa joten pahoitteluni, joudutte toisen samanlaisen kuvasatsin katselemaan seuraavassa postauksessa.

Sunnuntai(onkohan nyt sunnuntai vai maanantai vai mikähän on??)terkuin

P.S. Lupasin tämän postauksen jo eiliselle. Syvimmät pahoitteluni viivästymisestä, kesti kun piti loikahdella pelloilla hevosia kuvaten sekä myös käydä kurkkaamassa ja hoitamassa tutuntutun ponin jalkaan tullutta haavaa. Että voivatkin olla pieniä eläimiä nuo ponit, kertakaikkisen käsittämätöntä! :D

tiistai 23. joulukuuta 2014

24. luukku; Joulurauhaa

Uskokaa tai älkää, olette kahdessakymmenessäneljässä päivässä, täällä blogissani, katsoneet muutamaa kuvaa vaille neljäsataa valokuvaa. Miljoonat kiitokset teille kaikille, jotka olette jaksaneet jokaikinen päivä lukea kirjoituksiani, kehua ja odottaa seuraavan päivän luukkua, sekä kiitokset kaikille teille suomenhevosihmisille, jotka autoitte kuvittamaan muutaman päivän tarinat.

Tein jouluaaton kunniaksi teille kuvakoosteen, johon pääsette klikkaamalla tuota allaolevaa kuvaa.


https://www.youtube.com/watch?v=pQ2cP5lkW5E


Nyt tämä talliyrittäjä vetäytyy irti koneestaan (siitä on hiukan huomauteltu tässä kuluneiden viikkojen aikana..), ottaa glögilasin ja istahtaa sohvalle nauramaan kissoille, jotka huumaantuneena leikkivät kuusenkoristeilla :D

Toivotan teille kaikille rentouttavaa, rauhallista ja onnenhetkillä täytettyä joulua


23. luukku; On hanget korkeat nietokset.. no, jouluaatonaatto ainakin!

Kuvakilpailuun tulleista kuvista toinen osa - talvikuvat. Kuvakilpailun tulokset täällä ja kesäkuvat täällä.Tänäänkin miljoonat kiitokset kaikille suomenhevosistaan kuvia ottaneille ja lähettäneille, tämä oli minulle erittäin mieluisaa puuhaa. Niin mieluisaa, että voisi ottaa uusiksi?! :D

Tässä talvisia kuvia jouluaatonaaton kunniaksi, olkaa hyvät!


Nostan ISOSTI hattua kaikille teille, ketkä teette suomenhevostenne kanssa Ihan Oikeita Töitä (ratsu- ja ravipuolta lainkaan väheksymättä, tietenkään). Itse haaveilen omani kanssa tällaisesta aina, kun isäntä tai minä hiki päässä isäntä raijaamme  puita metsästä tai kärräämme hiekkaa tai teemme lumitöitä, samalla katsellen suokkiamme, joka viettää lupsakoita päiviä heinäkasansa äärellä.. :D Kiitos Heikki Saukko ja Jaana Korja!

Kiitos kuvistanne Minna Kallonen, Aada Kivenjuuri, Sanna Heikkilä sekä Irma Leppäkosken ottaman kuvan lähettänyt Sanna Sainio!

Kuvaaville ihmisille pähkinää purtavaksi, kuinkahan pitkä on ollut valotusaika?! :D Kiitos Hanna Rannanjärvi, kun lähetit kuvan, joka on osa Oodi Suomenhevoselle-valokuvaprojektiasi ( omat sivut )

Ai että minä henkilökohtaisesti pidän tästä kuvakilpailussa toiseksi tulleesta hyvänmielen kuvasta, jonka on ottanut Mia Korte!

Tämäkin Teija Härmäahon ottama, kertakaikkisen rakastettava kuva Tiina Vähäsarjasta hevosensa Fortterin kanssa keikkui kuvakilpailussa muutaman muun kuvan kanssa pitkään välillä toinen-seitsemäs, vaan kun ei voi kaikkia laittaa ykköseksi.. :(

Mutta voi mikä ilo ja riemu ja tunnelma, kiitos siitä!

Minun hevosestani ja Ponitytöstä sekä hoidettavistani lumisia kuvia. Nyt näyttäisi säätiedoitukset hyvältä; lumi tuli jo, ja ilmeisesti aurinkokin näyttäytyy vielä tämän vuoden puolella. Kameran akku on jo ladattu valmiiksi..

Voivoivoi. Mitäs ihmettä minä sitten teen, kun ei tarvitse/ saa joka päivä kirjoitella teille??? No, tämä päivä menee askarrellessa huomisen eli jouluaaton luukkua. Mikäli tekniikka ei petä/ tietokone lennä seinään/ kissat toistuvasti kaada joulukuusta/ suklaaöverit iske, on luvassa video, jonka itseni tuntien saan valmiiksi tulevan yön pikkutunteina (koska huomisaamusta kone pysyy kiinni tapaninpäivään asti). Että jos (teilläkin) on vielä hiukan vaiheessa jouluvalmistelut, tulkaa kurkkimaan tänne joskus yön tunteina, josko olisi jo jouluaaton luukku auki :)

Pitäisi-kait-kiirehtiä-mutta-taidankin-ottaa-glögin-ja-nauraa-kissojen-kuusenkoristeiden-kanssa-leikkimisille-terveisin

maanantai 22. joulukuuta 2014

22. luukku; Talvipäivänseisaus..

.. ja aina se yhtä pitkä ja väsyneen onnellinen huokaus, kun tähän päivään päästään!! Olen aina sanonut, että loka-marraskuu pitäisi poistaa kalenterista, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt poikkeusta tähän toiveeseen. Pimeää, synkkää, plääh! Se usva, mikä alkusyksystä innostaa kuvaamaan ja nauttimaan maisemista, on kovin väsyttävää näin marraskuussa. Kuinka kuvaat VALOkuvia, kun ei sitä VALOA, edes utuista, ole nähnyt kuin kerran kaksi kuukaudessa?!

Talvipäivänseisaus on vuoden pimein päivä, tästä hiljalleen lähdemme valoa kohti. Ei se päivän pituus nyt minuuttimääräisesti NIIN dramaattisesti pitene, mutta mielessäni tällä päivällä on aina ollut valtava merkitys (melkein jo jouluakin suurempi). Usvatpaskatloskat on paljon helpompi sietää ja jaksaa, kun tietää, että suunta on valoisampaan. Tämän pimeän päivän kunniaksi haluan tehdä juhlapostauksen, josta kaikki kunnia ja kiitos kuuluu fb:n "Suomenhevonen - paras hevonen"-ryhmän aktiivisille ihmisille ja heidän valokuvilleen. Miljoonat kiitokset teille, näin hienoja postauksia ei ole tässä blogissa ollut!

Kuvia ei ole paremmuuttaan tai huonommuuttaan laitettu yksinään tai kollaasiin; eilen listasin kärkikuusikon (täällä!).

Kuten eilen kirjoitin, usvahetket ovat minun heikko kohtani ja näistä aina nautin suunnattomasti. Kiitos Tiina Suvanto!

Vastavaloa aina (täysin syyttä) herjataan. Jälkikäsitellen kuva saa ansaitsemansa valon ja värin :) Kiitos Anniina Vuohelainen!

Tämän ehdottomasti halusin nostaa yksinään näytille, ihan vain siksi, että kun useat (ainakin tuolla fb:n luontokuvaajatyms. ryhmissä) marmattavat, että "kyllä minäkin ottaisin mutta kun ei ole kunnon kameraa plaaplaa". Satu Sunikka on ottanut tämän valokuvan Lumia 720-puhelimella (hiukan autoin jälkikäsittelyssä, niin kuin vastavalokuvissa usein on tarpeen). AI ETTEI SAA KUNNON KUVIA ILMAN KUNNON KAMERAA?! :D

Miljoonat kiitokset Jaana Korja, Noora Paino, Maria Pohjolainen  sekä Heikki ja Raija Saukko!

Ja myös kiitokset Silja Wisse, Sanna Heikkilä, Riikka Immonen, Hanna Rannanjärvi ja Mia Korte!

Tätä Johanna Niskasen ottamaa kuvaa jo eilen pohdiskelin. Eilisen kärkikuusikkolistassa olevaa kuvaa ei oltu käsitelty, tämän kuvan tässä käytin kuvan Picasan kautta, ihan vain siksi, että näkee värit, mitkä kätkeytyvät kuvaan. Edelleen huokailen, että on kaunis tämä kaksikko!

Tämä olisi kyllä kuvana ollut ihan kärjessä, mikäli itse kuva ei olisi ollut niin kehnolaatuinen tai aitoja olisi ollut vähän vähemmän. Vaan mitä tulee Sanna Sainion kokemaan hetkeen, ei tällaisille juuri löydy voittajaa. U-P-E-A!

Kiitos Eeva Meriläinen, Satu Sunikka, Anniina Kupiainen, Mirka Mönkäre, Jenni Rautio ja Sanna Männistö!

Voi että. Kyllä näiden avulla taas jaksaa!

Ainakin tänne Kanta-Hämeeseen Jokioisille on luvattu lumisadetta tälle päivälle. Sehän vaan passaa, huomenna ollaankin sitten aurinkoisten hankien keskellä. No jos ei oikeasti niin ainakin täällä blogissa (eikä siellä edelleenkään ole vissiin yhtäkään minun ottamaani kuvaa!!) :)

Maanantaiterkuin

P.S. Rauhalliseen ja erittäin hyvintoimivaan pihattolaumaan mahtuisi 1-3 hevosta, aikuista ruunaa tai v.2013-2014 syntynyttä oripoikaa! Siellä on nyt viisi hevosta; aikuinen suomenhevosruuna laumanjohtajana sekä neljä orivarsaa (kaksi viimekesäistä ja kaksi kolmivuotiaaksi kääntyvää). Lisätietoa tuosta ylempänä olevasta "Päiväkummun Hevostila"-linkistä :)

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21. luukku; Ei parta pahoille kasva turpajouhet joutaville..

.. mutta harvassa varmaankin ovat ponitytöt ja hevosnaiset, ketkä voivat vastustaa hevosta, joka tulee sanomaan "päivää" korvanjuureen. Eikös se kuitenkin ole se hevosen turpa kaikkine karvoineen, tai  silmät, tai korvat, mikä yleensä luetellaan ensimmäisenä "mistä tykkäät eniten hevosissa"-listassa?


Samentinpehmeä, lämpöinen, erittäin vivahteikas, kykenevä kertomaan koko tunneskaalan. Hevosen turpa, ihan parhautta <3

Turvan jälkeen seuraavaksi eniten tietoa antava. Välillä aivan kuurot ("liiku nyt jonnekin suuntaan senkin kaakki!"), välillä aivan hämmästyttävän tarkan kuulon omaavat ("OOOHHHH se aukaisi rehuhuoneen oven tuolla sadan metrin päässä!!")

Onnea on päästä joskus näin lähelle hevosta!


Ja sitten muiden kuviin. Kuvakisassa etsin "kauniin kesäistä ja piristävää kuvaa ja/tai kauniin talvista kuvaa suomenhevosestasi". Nyt ymmärrän kun kaikissa kilpailuissa aina tuomarit aloittavat tulosten julkistamisen selittämällä valinnan vaikeudesta. Sitä tämäkin oli, todella vaikeaa.

Kriteereinä minä pidin toki tehtävänantoa (=piristävä kesäinen kuva ja kauniin talvinen kuva), mutta myös valokuvaukselliseen ja ehkä hiukan tekniseen puoleenkin liittyviä seikkoja (=värimaailma, kuvan sommittelu ja asettelu, valotus) ja myös itse hevosen kuvaamiseen liittyviä puolia. Listaan tähän kärkikolmikon sijaan kärkikuusikon, koska ihan oikeasti jouduin pähkäilemään ja haluan nämä kaikki näyttää teille kaikille. Kaikki minulle lähetetyt kuvat tulevat joko huomisen "Talvipäivänseisaus - vuoden pimeimmän päivän kunniksi kesäaurinkoa" tai ylihuomisen talvikuvapostaukseen. (Kärkikolmikon kuvan lähettäjille tulen tänään laittamaan s.postia, palkinnot lähtevät välipäivinä postiin :) ) 

Kaikkien kuvansa lähettäneiden kesken arvottiin tulevan vuoden seinäkalenterin, jonka voittajaksi arpa valitsi Sanna Männistön. Onneaonnea!

Tässä kärkikuusikko, ja pieni selostus miksi minä juuri näin valitsin. Valitusoikeutta ei kenelläkään ole, mutta postauksen lopussa oleva kommenttikenttä on aina vapaana rakentavalle kritiikille tai kyseenalaistamiselle :D


PARAS KAIKISTA, Anniina Vuohelaisen lähettämä ja Noora Painon kuvaama. Ihan täydellinen ei kuva ole (ihmisen käsi näkyvillä, hevonen lepuuttaa jalkaansa, rakenne hiukan takaviistosta kuvattuna) mutta taas toisaalta täyttää tehtävänannnon enemmän kuin täydellisesti ja värimaailma on aivan huikea. Onnea!

2. PARHAAN KUVAN on Mia Korte kuvannut ja tämä olisi voinut olla jaetulla ykkössijalla. Talliyrittäjänä näen ruosteisen aidan, joka saa kuntoonsa nähden liian vallitsevan aseman, mutta kuvaajana hahmotan, että kuvaa ei olisi ihan helposti saanut sommiteltua niin, ettei rumentavaa aitaa näy.. Ei aina ole ihan helppoa saada lähellä olevaa turpaa ja kaukana olevaa taivasta yhtä värikylläisiksi, mutta tässä on täydellisesti onnistuttu tuon taivaan sinisyyden kanssa. Pidän myös siitä, kuinka tämä myös kertoo hevosista mitään tietämättömälle lajin luonteesta. Utelia ja hyväntuulinen otus, aivan kuin kuvakin.



3. PARAS KUVA on Johanna Niskasen ottama ja tässä täytyy sanoa, että tämä oli kaikista hankalin; tämä ehti käydä kaikilla sijoilla kakkosesta kuutoseen, ennen kuin se löysi paikkansa kolmosena. Aihe on kertakaikkisen täydellinen, mutta heinäkuun lopun värimaailma ei valitettavasti kinä pysty väreillään kilpailemaan touko-/kesäkuisen kuvan kanssa. Niinpä tämä oli hiukan ristiriitainen; jos tämä olisi jälkikäsitelty, olisiko se noussut korkeammalle? Kolmoseksi tämä siis "tippui" siksi, kun valokuvakilpailussa arvostellaan tätä ja tässä hetkessä näkyvää kuvaa, eikä tuomaristo voi käydä käsittelemään kuvaa saadakseen siitä irti kaiken sen, minkä näkee ja tietää kuvaan kätkeytyvän.

P.S. Onnea Johanna kertakaikkisen kauniista emätammasta ja omasta kasvatistasi! Mielenkiintoista olisi nähdä kuinka komeaksi/ kauniiksi tämä Pikku-Rakuuna kasvaa :)
4. PARHAAN KUVAN  on ottanut Riikka Immonen. Tämä kuva "kärsi" siitä, että voittajan värimaailma on juurikin niin piristävän (alku)kesäinen, kuin vain voi, ja koska kakkonen taas on niin lupsakka sinitaivaan alla ja kun kolmosen aihe ja asettelu on piirun verran parempi. Kun kaikki eivät voi olla ykkösiä (ihan mälsää!!), niin jonkun on "tiputtava" pihalle kärkikolmikosta.

Pidän tämän kuvan tunnelmasta;  juurikin se, että hevonen on sattunut räpsäyttämään silmiään, tekee tästä hiukan haikean. Yleensä kuviin haetaan avonaisia silmiä, mutta tämä toimii huomattavasti paremmin näin. Minun mielestäni.



5. PARAS KUVA on Tiina Suvannon ottama. Nämä ilta-/aamu-usvat ovat minun heikko kohtani :D Teknisesti kuva ei ole täydellinen, jälkikäsitellen sen saa paremmaksi. Eniten tässä häiritsee minua tuo vinossa oleva horisontti, minkä MINUN mielestäni olisi hyvä olla suora, kun aukeaa maisemaa kuvataan (kakkoseksi tulleen vino horisontti ei häiritse, koska sitä ei kuvassa varsinaisesti kuvata..). Mutta taas, se minkä teknisesti häviää, sen tunnelmassa voittaa. Pistäpä silmäsi kiinni, ja sijoita itsesi tuon kameran taakse. Oi Onnea (ja muutama hyttynen.. :P )!


6. PARAS KUVA on Sanna Heikkilän ottama. Tämä tippuu kärkikuusikon hännille puhtaasti siitä syystä, että on näistä kärkikuusikon kahdesta talvikuvasta "vähävaloisempi" talvikuva, ja allekirjoittaneen sielu ja sydän ovat vahvasti valoon ja kesään mieltyneet. JOS olisi ollut omat sarjat kesä- ja talvikuville, olisi tämä ollut oman sarjansa jaettu ykkönen. Auringonpaiste olisi tehnyt valtavan parannuksen kuvaan (miettikääpä itse kuinka kaunis on punarautias auringonvalossa!), mutta kun ei se aurinko sieltä toivomalla tule.. Korvia olisin halunnut ehkä hiukan enemmän kuvaan, vaan on tämän hyvä näinkin; että oksa ja hevonen asettuvat juurikin noin.

Huh. Tämä oli kuulkaa vaikeaa mutta ä-ä-r-i-m-m-ä-i-s-e-n antoisaa ja mukavaa.

Huomenna siis juhlitaan, kun alkaa taas valo voittaa, ja katsellaan kesäisiä kuvia :)

Sunnuntaiterkuin
..joka ei vieläkään ole aloittanut jouluhössötystään..

lauantai 20. joulukuuta 2014

20. luukku; Ihon- ja mielenhoitoa parhaimmillaan?

Aina yhtä riemastuttavaa seurata hevosten piehtarointia. Tosin harmillisen usein joudun miettimään, miksi ihmeessä on mentävä niin lähelle aitaa, että sydän syrjällään joudun seuramaan, kääntyykö hevonen aidan päälle. Joskus, useimmiten onneksi ei. Kerran eräs jopa onnistui kääntymään laitumen aidan päälle, mikä vaatii jo aika hyvää suunnittelua sijoittumisen suhteen, laidunlohko kun on muutaman hehtaarin :D


Puoliveljet Lore ja Jere.

Herra IsoHerra

Taas puoliveljet.

Piimis (aika lähellä aitaa..)

Elvis-johtaja piehtaroi, nulikat keskittyvät ruokailuun. Huomaa tarkkkaan harkittu piehtarointipaikka, laitumen ainoa märkä kohta.. Toimii loistavana paarmakarkotteena, ainakin muutaman minuutin..

Herra IsoHerra; tässäkin märemmässä kohdassa piehtarointi.

Charly-Pappa vastakärrätyssä tarhanpohjassa. Että se piehtaroikin pitkään ja antaumuksella!

Vaan jos joku piehtaroi pitkään, oli se Sakke kotiin Ypäjän näyttelystä päästyään. Voi sitä onnea kun oli tuttu paikka ja kaverit ja pääsi piehtaroimaan hikisen matkan päätteeksi :)


 Kuvakilpailun aikaa on tänään kello kuuteentoista saakka. Niinpä vietän iltani pohtien ja pähkäillen miten ihmeessä saan järjestettyä kuvakilpailun kärkikolmikon kolmikoksi eikä kärkikymmeniköksi (aivan kertakaikkisen hienoja kuvia on tullut!). Huomenna sekä tarkastellaan lähempää mistä monet monet ihmiset sanovat eniten pitävänsä hevosissa (ja ihmetellään, kuinka olen saanut tungettua kaksikymmentäkaksi kuvaa postaukseeni..) sekä julistan kärkikolmikon ja näytän kuvat. Ylihuomenna, talvipäivänseisauksen ja pimeyden kunniaksi koko postaus on täynnä aurinkoisia suomenhevosia (kerrankin kaikki kuvat ovat muiden ottamia!) :)

Lauantaiterkuin

perjantai 19. joulukuuta 2014

19. luukku; Perskärpänen

Toissapäiväisestä luukusta (Iholla) ja aiemmin postatusta (Villihevoset) löytyy kuvia hevosten leikistä. Näistä kolmesta luukusta saa jo käsityksen hevosten leikin kulusta. Kun orivarsoja täällä hoidan, minulla on harva se päivä ilo seurata ja kuvata tällaista touhuilua (paitsi loka-masrraskuusta, jolloin hevoset möllöttävät sisällä, eikä kameran valotus riitä ollleeeenkaaaan nopeasti etenevien otuksien kuvaamiseen..).

Tämä voisi kyllä olla myös postaus nimeltä "Piimis - tuo leikkijöiden ykkönen", koska eräs tietty harmaa nuori ori löytyy melko useasta kuvasta :D (Piimiksen omaan postaukseen täältä! )


Perskärpäsestä..


..takanaroikkujaksi ja potkujen väistelijäksi.

Kaikki suomenhevosia kuvaavat ihmiset, muistattehan kuvakilpailun (ohjeet postauksen lopussa)! Kilpailuaika päättyy huomenna lauantaina kello 16.

Huomenna piehtaroidaan.. ja tämä talliyrittäjä alkaa hahmottaa, että olisi varmaan aika alkaa siivoilla kotia, hankkia lahjoja jne.  Nimim. Onkspakkohötkyilläjouluntakiajoseihuvita.. :D

Perjantaiterkuin


torstai 18. joulukuuta 2014

18. luukku; Lato silloin kun se vielä oli lato..


..eli miltä näytti Päiväkummun tilan lato silloin kun se ei vielä ollut Päiväkummun Hevostilan makuuhalli.



Tila on hyvä ja toimiva (ainakin kaukaa katsottuna ja noin kauniissa talvisäässä..), vaan mites..

..lato? Kuten jo TÄÄLLÄ kerroin, onneksi oli rakennusinsinööri, joka osasi nähdä ladon tilalla pihattohallin. Muuten olisi ehkä otettu bensakanisteri ja tulitikut käyttöön..


Harkkotiilimuurin laastihan ei kauaa kuivu. Näpsäkkä oli Nipsu-kissa, kun lyhyessä ajassa ehti käydä tallustelemassa.. :D


Keväällä 2012 lato on paikallaan (ja kaikki rojut siellä sisällä), sekä sen matalampi osa (mikä tässä nyt jotenkuten näkyy..).


Sen verran vinkkeli ja harva oli tuo lato ja etenkin sen matalampi osa, että suoraan siitä otettuja kuvia ei minulle kauheasti ole. Täytyy nyt tyytyä näihin "kato nyt tuolla taustalla se näkyy kehnosti no siellä se nyt kuitenkin on..".

Onhan se.. mielenkiintoinen. Mahtoi urakoitsijaa naurattaa..

Pikkuhiljaa, urakoitsijan ja talkoolaisten voimin..

Ensimmäisenä kautena puolet pihattoalueesta oli maapohjalla. Suomeksi sanottuna aivan mutelikolla, etenkin kun oli varsin sateinen syyskuu. Onneksi talvi oli hyvin luminen, hevoset pystyivät käyttämään koko aidattua aluetta.

Tältä ratsastuskenttä ja pihaton takaseinä näyttivät tänä kesänä, kaksi vuotta tuon raakilevaiheen jälkeen :)

Huomenna ollaan ahterissa kiinni :D

Torstaiterkuin