sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Vain kerran elämässä?

Olen todennut, että Lappi ja tatuoinnin ottaminen ovat hyvin samankaltaisia asioita. Jos et halua, että joudut ravaamaan uudestaan ja uudestaan Lapissa, tai tatuoijalla, älä edes aloita. Väitän, ettei ole mahdollista ottaa vain yhtä tatuointia, tai käydä vain kerran Lapissa. Ei se vaan onnistu.. Nimim. Tatuoijalla käynyt vuodesta 1995, ja Lappiinkin on päästävä kerran vuodessa.. :D

Sain lahjaksi Lapinmatkan. Poikkeuksellisesti pääsimme sinne talvella, yleensä käymme kesävaelluksella. Tavallaan oli harmi sinne mennä, sillä Lappi teki vielä vahvemmin sijaa, jonnekin sydämeni pohjukoihin. Siellä on jotain lumoa ja vetoa, mistä ei pääse yli, eikä siitä (varmaan koskaan?) saa tarpeekseen. Onko se sitä, että olet ihan itsenäsi, yksin, ilman nettiä tai somea ja puhelinta ja sähköpostia ja kiireitä ja velvollisuuksia? Vai sitä, että päässä on hiljaista, mielessä ei ole koko ajan tuhattaziljoonaatriljoonaa asiaa? En tiedä, vaan väliäkö tuolla, koska vaikutus on aina yhtä hämmästyttävä ja, jos niin voi sanoa, puhdistava. 

Vaihteluksi hevoskuville, haluan teille tarjota matkani parhaat hetket ja onnistuneimmat kuvat.


Ensimmäisenä iltana, täysikuu ja hiljaisuus. Kuvasta ei onneksi näy, eikä välity, karmaisevan kova tuuli, mikä totaalisesti jäädytti ja hetkessä, vaikka oli toppahaalaria ja pipoa ja kalsaria ja hanskaa.. No, mitä sitä ei tekisi onnistuneen kuvan takia?

Isäntä ehdotti, että kierretään Kiilopää toiseen suuntaan. Sanoin, että ei käy, haluan lumikenkineni tallustella kohti auringonnousua. Oi onnea!

Olihan vaan kaunista! Pakko on kyllä myöntää, että välillä iski ihan puhdas paniikki. Lumikenkätallustellessa tunsi, kuinka siitä kohdasta, missä käveli, tippuivat pinnan alla olevat lumikerrokset alaspäin. Pinta sinänsä ei liikkunut mihinkään, mutta sitten kun tunsi ja kuuli, kuinka meidän tuvan kokoisen alueen alemmat lumikerrokset tippuivat alaspäin, alkoi hirvittää. Ihmisen mieli on kumma juttu, vaikka menimme niin loivassa rinteessä, ettei lumivyöryvaara ollut lähelläkään, hirvitti silti. 

Illan sini(violetti) hetki.

Epäilen (pelkään?), että maaliskuun seitsemännentoista päivän käsittämättömän upeat revontulet eivät ehkä ikinä toistu. Lappiin menin siinä toivossa, että saisin hienoja revontulikuvia, kerrankin kun sinne talvella pääsin. Ensimmäisenä iltana reposet näin, mutta kuvat eivät onnistuneet. Siksipä tuo maaliskuinen ilta piirtyi muistiini ja sydämeeni. Meillä täällä Jokioisillakin revontulet vaan jatkuivat ja jatkuivat tuntitolkulla ja olivat vahvuudeltaan sellaisia, etten hetkeen muista moisia nähneeni, edes kuvissa. (Eikä näemmä muutkaan, sillä facebookin luontokuvaryhmät suorastaan räjähtivät upeista kuvista, ympäriä Suomea kuvatuista.) Sain paljon kuvia, ja onnistuneita. Ehkäpä ne aiemmat pienten revontulien epäonnistuneet kuvat vain valmensivat tähän hetkeen; olin ottanut oppia epäonnistumisistani ja muiden onnistumisista; osasin laittaa kameran säädöt paikoilleen. Koko talven olen seurannut revontuliennusteita ja odottanut ja vahtinut taivasta, ja nyt sitten kun tällaista kauneutta tarjoiltiin, taisi minulta itkunalku päästä, muutamaankin kertaan. Ihan puhtaasta onnesta. Tässä teille, onnistuneimpani, omalta pihalta kuvattuja.







Piti tähän postaukseen laittaa tietoa uudesta kilpailusta, jossa keräämällä muutamia helposti löydettäviä sanoja joka postauksesta, ja marssimalla sanojen kanssa pienelle osastolleni Tampereen Hevosmessuilla, saisi itselleen 50x70cm julisteen. Mutta nyt ei kyllä pysty ohjeita laittamaan, en halua latistaa revontulien tuomaa tunnetta (tai siis en minä teistä tiedä, mutta itselleni.. joka kerta nuo vaan hämmästyttävät ja saavat pasmani sekaisin, pahoitteluni..). Palaan tuohon kisaan neljän päivän päästä, torstaina, kun julkistan käynnissä olevan kuvakisan tulokset (vielä ehtii kuviaan lähettää, ohjeet löytyvät edellisestä postauksesta).

Sunnuntaiterkuin
Minna/ lisää valokuvia, ketä nyt sitten sattuu kiinnostamaan..




perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kaiken Kansan Kuvakisa

Laidunpaikkatiedusteluja ja -varauksia on jo tipahdellut, laitan tähän linkin facebookiin (klikkaa alla olevasta kuvasta :) ), missä tiedot minun eli Päiväkummun Hevostilan tarjoamista laidunpaikoista. Joku kysyi olenko ajatellut pitää orilaidunta, johon oli pakko kommentoida, että eikös minulla ole jo neljänä kesänä sellainen ollut?! :D Nyt laidunlaumassa on viimekesäinen orivarsa, ja hyvin todennäköisesti toinenkin. On kaksi kaksivuotiasta orivarsaa sekä yksi kolmevuotias. Laitumia on kahdessa eri paikassa, tässä tilan yhteydessä ja sitten tuolla kävelymatkan päässä.

Tilaa pihatossakin on, vaikka heti, mikäli oman viimekesäisen orivarsan kanssa alkaa olla ahdasta kotioloissa :D




Nonni. Tästä se taas lähtee, Kaiken Kansan Kuvakisa! Nyt kannattaa osallistua, sillä palkinnot ovat loistavat ja aihe on aikas helppo ja laaja. Koska tässä on hyvää aikaa kuvata, kannattaa ainakin katsoa, että tarkennus on suurinpiirtein kohdillaan, jos mielii kärkeen. Vaan vieläkään ei tarvitse olla ammattilainen tai ylisuperhyperpro tai omata "törkeen hyvää" kalustoa; kun tunne ja tunnelma on kuvassa kohdallaan, toimivat kännykät ja pokkarit siinä missä kalliit järjestelmäkameratkin. Etenkin kun kyky nähdä kuvauksellisia pieniäkin hetkiä ympärillään on aina oleellisempi kuin kameraan käytettyjen eurojen määrä..

Equitarin Maarit Tarkiainen on lupautunut sponsoroimaan tämän kuukauden kuvakisaa, jeeeiiijjjj! Jokaikisen kuvansa kisaan lähettäneen kesken arvon 20€ lahjakortin. Kolme parasta valokuvaa palkitaan niin, että parhaan kuvan lähettäjä saa 40€ lahjakortin, toiseksi tullut saa 30€ lahjakortin ja kolmanneksi tullut saa 20€ lahjakortin, minkä voi sitten käyttää Equitarin verkkokaupassa 

Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset tykkäämisen arvoiselle facebooksivulle, jossa etuja, ajankohtaisuuksia ja muutakin oleellista Equitarista, joka on luotettava kotimainen verkkokauppa, josta saa laatutuotteet, aina nopeat toimitukset ja henkilökohtaista palvelua.



- Kuva, mikä mielestäsi vastaa tehtävänantoa ja esimerkkikuvia. Selfiet hevosen kanssa käyvät, pusipusihalikuvat myös :) Kuvissa saa olla ihmisiä, ratsastavia tai ei-ratsastavia. Hevosten/ ponien rodulla ei ole väliä (saa siellä olla kissoja koiria pupuja papukaijoja mitälie, kunhan nyt edes yksi hevonen/poni löytyisi myös). Kuvat saavat olla myös mustavalkoisia (oi, tähän aiheeseen sopisi älyttömän hyvin mustavalkoisetkin!). Saa olla hellyttäviä, surullisia, koomisia, ratkiriemukkaista, kauniita tai koheltavia kuvia.
- Jokainen voi lähettää MAX 3 KUVAA (minä päätän, millä kuvalla lähettäjä osallistuu kilpailuun, ja vähintään tämä kuva pääsee postaukseen). Sähköpostiin voi liittää pienen tekstin kuvasta kertomaan, tämä julkaistaan mahdollisuuksien mukaan.

 - Mikäli ei ole sinun ottamasi kuva, oltava ehdottomasti kuvaajan lupa ja myös kuvattavien lupa, mikäli haluat lähettää ihmisiä sisältävän kuvan. (Mainitse OMA JA KUVAAJAN NIMET, etu- ja sukunimi, oli kuvaaja sitten sinä tai joku muu.). Kaikkien kuvaajien nimet mainitaan postauksissa.

- Kilpailuaika päättyy APRILLIPÄIVÄNÄ eli KESKIVIIKKONA 1.4. KLO 20. 

- Mikäli haluat kuvasi varmasti pääsevän postauksiin ja osallistuvan parhaiden kuvien valintaan, lähetä kuvat totuttuun tapaan osoitteeseen minna@paivakummunhevostila.fi (mikäli sähköposti ei kuvien suuren koon takia tule läpi, lähetäminna.alaspaa@gmail.com.). Voit lähettää kuvasi facebookin kautta yksityisviestillä (Minna Alaspää), MUTTA MIKÄLI KATSON, ETTÄ KUVANLAATU EI RIITÄ (kiitos facebookin kuvanpakkaamisen..), KUVAA EI VOIDA JULKAISTA POSTAUKSESSA EIKÄ SE SITEN VOI OSALLISTUA KÄRKIKOLMIKON VALINTAAN! 

- Tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla, minulla on käyttöoikeus käyttää kuvia tässä blogissani paivakummunpihatto.blogspot.fi. Tulokset julkistan postauksessa to 2.4. illalla, muut kuvat esittelen yhdessä tai useammassa postauksessa viimeistään su 8.3. Minulla on oikeus, niin halutessani, jälkikäsitellä kuva mahdollisimman edustavaksi.

-Arvonnan voittajan ja kärkikolmikon palkinnot tulevat Equitarilta, kuten jo yllä kirjoitin.



HUOM! Jokaisen kuukauden kärkikolmikko tulee osallistumaan kesäkuiseen arvontaa, jonka voittaja saa JOKO Horzen 40,- lahjakortti TAI kilpailijan niin halutessa ja asuessa max.100km:n päässä Jokioisilta, palkinnoksi minut kuvaamaan kilpailijan hevosta/ ratsastusta tms.

HUOMHUOM! Kaikkien yhteen/ useampaan kisaan osallistuneen kesken (poislukien kärkikolmikot) arvotaan kesäkuisessa arvonnassa Horzen 20,- lahjakortti. 

Kesäkuun 40,- lahjakortin/ kuvauksen arvonnassa ovat siis jo mukana seuraavat kärkikolmikot:
Anniina Vuohelainen, Mia Korte ja Johanna Niskanen  (täällä kuvat) - kesä/ talvikuvat
Tuuli Jääskeläinen, Elisa Tuisku ja Janita Kuismin (täällä kuvat) - hilpeät ratsastukset

Emma Kallioniemi, Katri Martikainen ja Jonna Saloranta (täällä kuvat) - lentävät hevoset
Meiju Paunu, Tuuli Jääskeläinen, Sanna Heikkilä ja Eija Albrecht (täällä kuvat) - laiskamadot


Ai niin, pahoitteluni kun tämä aiheenanto tulee päivän myöhässä. Tiistaiset revontulet sekä isännän kiveen ajama ja nyt korjaamolla makaava (ainoa) toimiva automme sotkivat ihan tyystin ajatukseni ja systeemini.. :D
Perjantaiterkuin

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kaiken Kansan Kuvat

Nyt olen kyllä ison anteeksipyynnön velkaa; tämä postaus kun on ihan oikeasti ihan kamalan myöhässä. Kevät on kummallista aikaa, se jotenkin iskee aina yhtä äkkiä. Pihatossa se tarkoittaa sitä, että vaikka koko talven ajan on jokaikinen päivä kerätty paskat koko hevosten käyttämältä alueelta, näyttää pihattoalue ja kenttä nyt siltä, kuin sinne olisi kärrätty kaikkien Etelä-Suomen tallien paskat..

Siispä lyhyesti, anteeksi, että vasta nyt julkaisen kaikki loput "Jos mä leikin kuollutta tartteeks sit mennä töihin?!"-Kuvakisaan tulleet kuvat; aiemmin en ehtinyt koska olen ollut sulautuneena kiinni talikkooni..

Kärkikuusikon (vai monta niitä nyt oli?!) kuvat löytyvät täältä.

Kiitos kuvistanne Annika Rontu, Sanna Sainio, Katja Kiho ja Anu Yli-Jaskari. Sanna Laurila lähettämä vasemman alareunan kuvan sai ainakin minulta hyvät naurut; Sanna kirjoitti että lämpimän päivän iltana he irtojuoksuttivat suomenhevosta. Niin kuin näkyy :D

Kiitos kuvistanne Annika Rontu, Mira Hakomäki (tuo takana makaava varsa! :D ), Sanna Heikkilä, Eeva-Liisa Nurminen ja Katri Martikainen!

Työnteko maittaa.. vaimitensenytmenikään?!
Kiitos kuvistanne Annika Rontu (kuvaajana Johana Rontu), Sara Pajunen (kuvaajana Rondy Stenman) ja Katri Martikainen! 

Kiitos kuvistanne Niina Lundán, Emma Kalliokoski (tuo oikean yläreunan hevonen on kuulkaa Ihan Oikea Poliisihevoinen!!) ja Susanna Salmi (hänen blogiinsa)!

Työnteko maittaa, osa 2..
Kiitos kuvistanne Sanna Heikkilä, Uutelan Tallin Eija Albrecht (kuvaajana Noora Hämäläinen) ja Sabina Tuomi!

Kiitos kaikille osaa ottaneille, tämä on hirmu mukavaa kun jaksatte osallistua! Seuraavan kuvakisan aihe annetaan torstaina 19. maaliskuuta, täällä blogissa. Onko ehdotuksia tai toiveita aiheeksi (niitä sopisi heitellä tuonne kommenttilootaan)? Veikkaisin aiheen olevan varsin ympäripyöreä.. (ihme sana, oletteko koskaan ajatelleet.. voiko puolipyöreää muka olla? Tai osapyöreää?.. Joo, kiitos kysymästä, olen nukkunut ihan hyvin viime öinä..) Haluaisin, että mahdollisimman moni voisi osallistua, koska palkinnot ovat ihan hirmu hienot! Kuten blogin etusivun oikeasta reunasta näkyykin, tulevan kisan palkinnot sponsoroi Hevostarvike Equitar.

Lisäksi luulisin jonkinlaiseksi arpajaispalkinnoksi tulevan lippuja Tampereen Hevosmessuille, minkä voisittekin merkitä jo kalentereihinne. Kirjoittakaa sinne, että la-su 11.-12.4. Tam-pe-reen He-vos- (ai te kirjoititte jo.. olittepa nopeita..), osastolla A10 (heti pääsisäänkäynnin edessä, siellä kahvion liepeillä), on Minna ja Päiväkummun Hevostila ja valokuvia ja julisteita ja postikortteja ja myös aivan satavarmasti jotain palkintoja ahkerille bloginlukijoille (viimeksi piti arvata, kuinka monta tuntia olin ehtinyt nukkua.. nyt ei siitä ole huolen häivää.. paitsi jos talikko irtisanoutuu palveluksestani..). Siellä saattaa olla myös tavalla tai toisella Puoliverisen Prinssin Susanna, jos nyt ei ihan itse paikalla niin ainakin välikäden kautta.. tai siis paperin..

Tulkaa Tampereelle; juttelemaan, kyselemään, esittäytymään. Kaikki käy :)

Nyt lähden, ylläriylläri, paskaa lappaamaan. Enää viisi senttiä lunta ja paskaa ja olkea ja heinää ja talliyrittäjän hikeä ja sitten ollaan jo maan tasossa :D

Keskiviikkoterkuin

P.S. Tilan laidunpaikoista tulossa myöhemmin ihan oikeaa infoa, mutta näin esitietona kerrottakoon, että laidunpaikkoja on vapaana 1-2vuotiaille orivarsoille. Myös aikuiset ruunat ovat tervetulleita. Tammat pysykööt kaukana!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kaiken Kansan Kuvakisa

Nonni. Tämä kärkikuusikon valikoiminen menee kisa kisalta hankalammaksi; johtuuko se minun päättämättömyydestäni (anna naiselle tällainen ihastuttava määrä vaihtoehtoja, kiitos paljon kaikille osallistujille, niin johan siinä tarvitaan paljon pähkäilyä, spekulointia ja "voivoivoi"-vaikeroimista..), lisääntyneestä kuvamäärästä (järkevästi ajatellen tällä saattaa olla osansa..), vai siitä ajatuksesta, että painottaako tehtävänannon täyttymistä vai valokuvauksellisia aspekteja (miten kaikki topmasterchefluontokuvatuomarit osaavat?!?). Harva meistä kuvaajista onnistuu täydellisesti, niin että kaikki "tarvittava" täyttyisi (kuvaajiksi luen tässä ihan kaikki, jotka käyttävät jonkinlaista kuvaa tallentavaa laitetta).

Yksi tämän kisasarjan tarkoituksista (ja haaveistani) on, että tämä innostaisi ihmisiä kuvaamaan ja myös osallistumaan tähän Valtavan Tärkeilevään ja Upeaan Kuvakisaan (hihii..),jolloin en voi enkä halua hakea useat kuvaustekniset seikat täyttävää tarkkaa ja hyvälaatuista kuvaa; tässä kun ei ole tarkoitukseni palkita upeinta kuvaajaa. Varsinkaan kun en missään nimessä itseäni lue sellaiseksi.

Kaikista kuvansa lähettäneistä arvoin naruriimun ja köyden voittajaksi Anu Yli-Jaskarin. Onneaonnea (ohjeet laitan s.postissa)!

No. Tässä. Kärkikuusikko, olkaa hyvät.

PARHAAKSI KUVAKSI valitsin tämän Meiju Paunun (Eläinfysioterapia BestiX) viime kesän helteillä ottaman kuvan kaksivuotiaasta Arielista. Kuva on käsitelty, onko instakuva, kännykällä otettu? Käsittely ei tässä ole se oleellisin tai oikeastaa edes valintaan vaikuttava tekijä, vaan kuvan sommittelu ja asetelma ovat mielestäni erittäin hyvät, toimivat ja osoittavat, että kuvaaja on oikeasti hiukan pohtinut asetelmaa (mikä on kyllä helppoa kun tuo kohde ei nyt niin kauheasti liiku.. :D ). Ja ovathan nämä kyljellään nukkuvat hevoset ovat aina jotenkin niin.. hmm.. kuolleita :D
P.S. Meiju kirjoitti, että hän ei yleensä näihin kisoihin osallistu. Kannatti osallistua.


JAETULLA KAKKOSSIJALLA on Tuuli Jääskeläisen ottama ja lähettämä kuva. On erittäin jännä veto ja myös varsin ennennäkemätöntä, että laidunkauden nukkuhetken kuva on mustavalkoinen, pisteet siitä! Mustavalkoisessa kuvassa ruoho useasti jää hyvin "tikkuiseksi", mihin katse hiukan tökkää, vaan vähän kun käsittelyssä pehmentäisi kuvaa, ruoho pehmenisi. Eivätkä nämä kaksi ehkä olisi niin "sodassa kuolleiden" näköisiä. :D

Niinikään KAKKOSSIJALLA on Sanna Heikkilän lähettämä ja Anne Tapolan ottama kuva. Kaikista "kaviot kattoon"- kuvista tämä vei voiton, vaikka hiukan epätarkka onkin (saisi jälkikäsittelyllä korjattua tarkaksi), ehkäpä siksi kun tuo varsa on osin heinän sisällä/ peitossa. Aivan kuin tuo otus olisi kauankin ollut tuossa asennossa (voi ollakin, ei noista pikkuvarsoista tiedä..) :D
P.S. Sanna Heikkilälle jälleen hatunnosto, hän on osallistunut jokaikiseen kisaan. Voi kun jaksaisit samalla tyylillä kesäkuuhun asti, pakkohan se olisi erikoismainita ja -palkita!


KOLMOSSIJALLE (joojoo, tiedän, tämän pitäisi kait olla nelossija, mutta minä nyt haluan tämän kolmoseksi..) tuli Uutelan Tallin Eija Albrechtin lähettämä ja Anna Tullan ottama kuvan. Kuvan suurin "virhe" on kuvaajan varjo, mutta kyllä tämä niin täyttää tehtävänannon, että kolmossija on oikeinkin oikeutettu.
Eija kirjoitti: "Talutusharjoituksiin tästä pitäisi lähteä, mutta oripoika vaan vetelee unta. Sinnikkäät herättelijät Eija Albrecht ja Sini Apunen."

JAETULLE NELOSSIJALLE tuli Sabina Tuomen lähettämä kuva, jossa "Risteytysorivarsa Julle yritti maastoutua, jotta ei tarvitsisi lähteä harjoittelemaan isojen heppojen juttuja". Tämä kuva on nelossijalla, vaikkei siinä nyt ehkä ole noudatettu kaikkia yleisiä kuvanrakentelun sääntöjä, ihan vain siksi, että tämä naurattaa minua sekä viehättää vihreydellään.

JAETULLE NELOSSIJALLE tuli Satu Sunikan lähettämä kuva, johon hän hyvinkin oikeutetusti ehdotti tekstiksi "I am dead as you can see". Tässä voisi urputtaa tehtävänannosta, että tuo otus on mitä ilmeisimmin juuri tullut työnteosta kun on satulansija pesty, vaan ei nyt urputeta. Vaan nauretaan. Yleensä hevoset eivät kovin pitkäksi aikaa jää selälleen (paitsi jos ne ovat kovin massavia ja jäävät jumiin), siksipä pisteet siitä, että kuvaaja on ollut tarkkana ja tarkennus myös.
P.S. Sadulle pisteet siitä, että hän on Sannan jälkeen kakkosena kisaosallistumistehokkuudessaan (on se yhdyssana, ainakin jonkin härökieliopin mukaan :D). Jatka(than) samaan tahtiin?! :)

Säilyttääkseni epäloogisen linjani loppuun asti sijoitan tämän Eeva-Liisa Nurmisen lähettämän kuvan KUUTOSSIJALLE (koska menin jo sekaisin siitä, oliko tämä oikeasti viides vai seitsemäs..). Näyttää olevan niin umpiunessa tuo otus, että vaikka kännykällä otettu kuva onkin, olisi tuon helman/ hihan/ kassin minkälie ehtinyt siirtää pois kuvasta. Saivartelua, tiedän, mutta vain sellaista, missä kaikki on jo suurinpiirtein kohdillaan, voi saivarrella. Hienosäätöä :)

Mutta tuo alahuuli <3



ERIKOISmaininnan saa tämä Sabina Tuomen lähettämä kuva. Kärkeen ei päässyt, kun ei ehkä ihan täytä tehtävänantoa, mutta koska tämä on NIIN paras näkemäni haukotuskuva, on pakko mainita tämä erikseen. Sen kummempaa palkintoa en tästä anna PAITSI jos satut olemaan huhtikuisilla Tampereen Hevosmessuilla ja löydät osastoni, silloin annan matkaasi omista kuvistani teettämiäni postikortteja :)


Kaikki muutkin kuvat pääsevät postaukseen, huomenna tai lauantaina tai jotenkin (huomaatteko suuren suunnitelmallisuuden tekemisissäni..)

Torstaiterkuin


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ei aina vaan voi viitsiäjaksaa..

..olla niin sanotusti hevosiksi. Ovatko nämä nyt niitä kuvaajan tähtihetkiä?! D

On kovin yliarvostettua vain askeltaa kauniisti puomien ulkopuolella.. NIIN TYLSÄÄ!!

..tai olla riekkumatta edes ihan pikkupikkusen..

..saati askeltaa jollain yleisesti tunnetulla askellajilla..

..tai edes olla kaikki raajat maassa (vaikka onkin luokkansa paras).

Älkää kysykö. Ette halua tietää.

Vaan osaavat ne vanhemmatkin, ja ihan kotoisissa oloissa.. Way to go Poni! :D





Ihana Sakke! :D

Jos nuori pojankloppi ei vähän pöllöile juoksuttaessa, on siinä jotain vikaa :D
P.S. Sakesta tulossa muutaman viikon sisään ihan oma postauksensa. Se on jo ihan kohta niin iso, että siitä voi tehdä "Pihattovarsasta ratsuksi"-postauksensa!

"Suksi kameras kanssa kuuseen, ei huvita seisoa paikallaan kovin pitkään.." Hatunnosto tuolle tallityöntekijälle, joka jaksoi tätä hienoa, isoa ja sangen eloisaa vuotiasta orivarsaa näyttää!

Pieni pyrähdys ja taas jaksaa.. pyrähtää..

Ei minulla sitten muuta. Paitsi että Kuvakisa päättyy tasan vuorokauden päästä. Että kaivakees nyt niitä kuvakansioitanne ja lähettäkää laiskojen hevosten kuvia :)


Tiistaiterkuin