sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

3282-trilogian keskimmäinen osa

Niin paljon näin ja kuvasin lomareissumme aikana, että teitä armahtaakseni teen lomareissupostaukseni kolmiosaisena.

Tarkoitus oli mennä venekuljetuksella Lemmenjoen Ravadaskönkäälle ja sieltä lähteä kävelemään niin, että viettäisi kolme tai neljä päivää metsässä. Neljä-viisi päivää on yleensä ollut hyvä mitta reissulle, siinä ajassa ehtii kävellä 70-90 kilometriä. Ensimmäisenä ja vielä toisenakin päivänä sitä, rehellisyyden nimissä kerrottakoon, vaan miettii, kuka saatanan valopää keksi, että vaeltaminen on kivaa, että eikö voisi keksiä YHTÄÄN rennompaa tapaa lomailla. Superpaskat fiilikset täydentää ajatus siitä, että kaksikymmenkiloinen rinkka tuottaa hitaan ja tuskallisen kuoleman, hartioille ainakin. Lapsia on ikävä ja kotia ja kissoja ja vähiin jääneet yöunet mustaavat ajatuksia (koska luonnollisestihan pakkaaminen aloitetaan yömyöhään ja ensimmäinen vuorokausi ajetaan yhtä soittoa, läpi yön..). Kolmas ja neljäs päivä; homma alkaa jo rullata. Yleensä näinä päivinä on päässyt jo sen verran "syvemmälle" metsään, että alkaa löytyä niitä maisemia, minkä takia tuota koko vaellushommaa ylipäänsä tahtoo tehdä. Suuri plussa on myös se, että puhelin (ainakaan älykäs sellainen) ei enää toimi, joten paikalla on vain minä, minun pääni sekä isäntä. Hissukseen yleensä kuljemme, omissa ajatuksissaan kumpikin, ja viimeisinä päivinä on pää jo ihan tyhjätty, rento, rauhallinen.

Muttamutta. Tällä reissulla tyydyimme yhteen vaelluspäivään; menimme veneellä Könkäälle ja kävelimme viidentoista kilometrin reissun takaisin Lemmenjoen yöpymispaikkaan (jota muuten piti ex-kilparatsastaja ja hevoskasvattaja, hilpeää!), kiitos Samun. Viikko ennen reissua se, säikähtäessään mitälie sapelihammastiikeriä, hyppäsi jalkateräni päälle niin, että kävelin kepeillä kolme päivää ja vieläkin, kuukausi sattuneen jälkeen, on minulla oikeassa jalassani neljä varvasta ja yksi turpea prinssinakki. Ja kyllä, minulla oli turvakengät jalassa; näppäränä kaksivuotiaana, kuitenkin jo ison hevosen kokoisena Samu onnistui jotenkin juuri siihen siron Sievini reunaan polkaisemaan. Että siis ei kävelty Lapissa montaa päivää, kun jo ensimmäisten kilometrien jälkeen sattui.

Ehkä hyvä niin. Saimme enemmän aikaa ajella ympäriinsä, mikä näkyy myös sitten kuvien määrässä. Mutta hei, eiks oo kiva kun postauksessa on vaihteeksi jotain muuta kuin hevosia tai pihattoa tai yrittäjän arkea.. onhan?! :D

Siispä Lemmenjoelle.












Saariselän Kaunispään huipulla kävimme, sinne kun kivasti pääsi autolla :D (Minulla löytyy kuvakansioistani kuva tästä ihan samasta paikasta; tosin silloin oli mukana pulkka ja talvivaatteet.. :D )



"Pysähdy pysähdy tossa on tollanen nätti paikka!". Hirmu kiltisti isäntä totteli epämääräisiä komentojani, päästi minut ulos kuvaamaan. Rakkaus on.



Että mä nauroin tuota porojenkuvaushetkeä. Ne olivat kauempana pellolla, vaan hiljalleen ne tulivat lähemmäs. Nauroin jälkikäteen, että missä vaiheessa kuvaajan toive "tulkaa lähemmäs tulkaa lähemmäs" muuttuu ajatukseksi "ai saatana ne on kyllä jo tosi lähellä voisko ne vaan mennä kauemmas?!". Hillitysti kävelin autoa kohti, neljä poroa perässäni; mieli olisi tehnyt juosta, mutten tiennyt kuinka siinä sitten käy.. :D




Seuraavassa postauksessa kuvia takaisintulomatkalta, väliltä Oulu-Jokioinen. Oulun kautta koukkasimme, kävin kuvaamassa yhtä tuttua tammaa ja sen vielä tutummanoloista vuotiasta tammavarsaa. Hevosten omistaja sanoi harjanneensa kaikki hevoset moneen kertaan, että tulisi edustavia kuvia, mutta.. no.. kuten näkyy, ei ehkä sillä tavalla edustavia kuin hän olisi toivonut.. :D



Hei. Orivarsapihaton syyskausi alkaa syyskuun ensimmäinen päivä. Vielä yksi tai kaksi varsaa otetaan jengiin. Lisätietoja seuraavista paikoista/ osoitteista:

http://paivakummunpihatto.blogspot.fi/p/me.html
http://www.paivakummunhevostila.fi/varsapihatto.html
https://www.facebook.com/paivakummunhevostila/posts/1069007793128738

Lisätietoa toki myös 050-5940168 tai minna @ paivakummunhevostila.fi


Mukavaa sunnuntaipäivää toivottaen
Minna/ Päiväkummun Hevostila

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

3282, osa 1/2..

.. eli kertomus talliyrittäjän viikon mittaisesta kesälomasta, joka alkoi Hämeenlinnan mökiltä ja päättyi kotiin Jokioisille ja jonka aikana ajoimme kolmetuhattakaksisataakahdeksankymmentäkaksi kilometriä. Lyhyestä virsi kaunis; vähemmän sanoja ja enemmän kuvia menomatkastamme Lemmenjoelle.


Iltakuudelta, juhannussunnuntaina, Hauholla kasvattaja Eeva-Liisa Penttilän luona, kauniissa kesäsäässä varsoja ihmettelemässä.


Sama kuva löytyy myös TÄÄLTÄ!

Iltayhdeksän aikaan välipalaa Jämsän keskustassa huoltsikalla. Jämsä ei kyllä parastaan juhannussunnuntai-iltana näyttänyt; ankea, roskainen ja siellä täällä haahuilemassa juhannuksen väsyttämiä ihmisiä..


Vaan onneksi Jämsänkosken puolelta löytyi kaunis kuvauspaikka. Ei ihan paskana paikkana jäänyt Jämsä mieleeni.. :D




Vaille puolenyön löytyi älyttömän hieno näköalatorni Karstulan Kirkkovuorelta, ihan sattumalta. Ei yhtään haitannut kipeä varvas rappujen kiipeämistä, niin oli kiire kun aurinko oli juuri painumaisillaan piiloon (vasta alaskävellessä kiittelin taas sitä yhtä oriin rutaletta, joka loikkasi pikkuvarpaani päälle ja siten muokkasi loma-aikataulumme ja -tekemisemme uusiksi..)




Yhdeltä yöllä, jossain Viitasaaren liepeiltä; nippanappa hereillä.. Että otti pannuun, kun vaan väsytti niin kovin kovasti; vuorokauden paras kuvausaika, ainakin jos usvasta pitää, ja vaan niin kovin... zzzzz...





Kaksikymmentä yli kaksi, Oulun liepeiltä. Viime vuoden reissulla isäntä hiukan antoi palautetta jatkuvista pysähtelyistä, nyt hän herätti minut, "sä ehkä haluat tämän kuvata". Rakkaus on.




Kolmen tunnin autossa nukuttujen yöunien jälkeen Oulun ABC:hen TODELLA maittavalle aamukahville. On hämmästyttävää, kuinka voi samalla nimikkeellä myydä kahvia ja Kahvia.

Aamukymmeneltä, lähes helteessä, Oulun Nallikarissa (Nallikarilla?). Kiitos lukijalleni Anetelle, joka vinkkasi hienosta paikasta. Kyllä ei oltais ilman vinkkiä osattu sinne mennä, mikä olisi ollut tosi sääli. Hienohieno paikka!





Iltapäiväkolmen aikaan olimme Rovaniemellä, jossa yövyimme. Maistui ruoka ja maistui uni!

Verkkaisesti tiistaina lähdimme liikkeelle. Onni ja ilo automatkailussa; ei aikatauluja ei pakkoja ei yhtään mitään muuta kuin pieniä teitä joilla melkein joutuu hieraisemaan silmiään jos joku ajaa vastaan. Onnea!

Tiistaina iltapäiväneljältä, jollain Lapin isolla suoaukealla. Pienenpienenpieni vaivaiskoivu, hiljaisuus ja sopiva tuuli, eivät sääsket häirinneet.




Ihme että isäntä uskalsi enää pysähdellä jokien luo, minulla kun tuppaa niissä aina tovi menemään. Miltä vesi näyttää jos kameran säädöt ovat näin?



Tai noin?




Ei ollut ruuhkaa, ei.




Iltakahdeksalta perillä Lemmenjoella. Ilma, pihasauna, lämmin ruoka; oih..

..ja isännällä kerrossängyn yläosa, joka isosti vinkaisi jo siitä, että isäntä hengitti.. :D




Ensi kerralla lisää matkailua. Ja sitten joskus tarinaa uudesta mustasta Itsepäisestä Suomenhevosesta, joka on TOOOSIIIII hieno, mutta joka taas hetkeksi keikautti koko laumaa. Ja joskus myös Kerttu-Neidin tämänkesäisestä varsasta, joka myös on hienonhieno.

Keskiviikkoterkuin