torstai 20. elokuuta 2015

(Talli)yrittäjän työpäivä

On aiemminkin ollut postauksia/kuvareportaaseja työpäivästäni (Talliyrittäjän pakkaspäivä ja Talliyrittäjällä takki tyhjänä ja Talliyrittäjän hellepäivä ja Tämän talliyrittäjän työpäivä ), vaan ajattelinpa nyt taas tehdä jutun tästä aiheesta. Tässä valotan hiukan muita puolia itsessäni/yrittäjyydessäni kuin vain noita tuttuja hevosjuttuja.

Hevostalous kun tunnetusti ei ole mikään kultakaivos tekijälleen, etenkään jos talli on puoliksi tyhjää täynnä; silloin on pakko keksiä jotain muutakin, mistä elantonsa (tai ainakin maitokaupparahansa) silloin tällöin saisi. Tässä on ollut hyötyä siitä, etten nuorena oikein tiennyt miksi haluan isona, vaan ehdin tehdä töitä parturi-kampaajana, jumppa- ja kuntosaliohjaajana sekä myös harrastin valokuvausta niinkin tosissani, että pyrin Taikkiin opiskelemaan (en kyllä sinne päässyt, mutta jonkinlainen meriitti oli, että pääsin kolmivaiheisissa pääsykokeissa loppuun asti..).

Tässä siis minun tiistai, jossa on melkolailla kaikkea muuta paitsi hevosia :D


Kello 6.30. Heräsin liian aikaisin, kurkkasin makuuhuoneen ikkunasta ulos ja totesin, että nyt on parempi nousta ylös ja lähteä liikkeelle (vaikka yöunet jäisivätkin sitten liian lyhyiksi). Kuvasin ensin meidän laitumen porukan, sitten lainalaitumen laumaa (mustavalkokuvassa kaksivuotias suomenhevosori Tukkilan Hulabaloo).





Kello 7.45. Takaisin kotiin, jossa Ponityttö pyöritteli silmiään "ai sä olit taas taiteilijasieluilemassa..". Ihme tyyppejä, aina pyörittelevät minulle silmiään, kun käyn kameran kanssa aamuloikahtelulla.. :D Aamukahvi(pannullinen) ja samalla viikonloppuisen "työvuorolistan" tarkkailua assistenttini kanssa; tulossa Nuorten Hevosten Festivaali (tässä linkki aikatauluihin, jos jollain on liikaa aikaa huomisesta sunnuntaihin), minne olen menossa kuvaamaan. Siinä yhdistyy monta asiaa: kuvaaminen ja sillä hienoisen lisäansion saaminen sekä nuorten hevosten luokkien seuraaminen, mikä jo ihan perustekemiseni ja yrittäjyyteni kannalta on varsin oleellista.



Martta-Neiti. Todella suuri apu tässä omassa heräämisprosessissani.. not?

Kello 8.20. Aamiainen lapsille ("ota ite jääkaapista.. ai miten niin herätin liian myöhään, hyvinhän nyt kutosluokkalainen kundi ehtii kahdessakymmenessä minuutissa saada itsensä hereille, suihkuun ja aamiaiselle!"), itselle aamiainen-on-the-road ja matkaan. Lapset kouluun (itse vastaamme kaksospoikien kuskaamisesta, jokaikinen päivä) ja minä aamupäivän jumppia ohjaamaan.




Kello 12. Himaan, lounas huiviin ja kevyttä torkkumista koneella hyvin tovin . Ryhdistäytyminen; pihaton seinää maalaamaan. (Talvikaudella tähän väliin tulisi paskanlappaamista, jollei isäntä niitä olisi jo ehtinyt tehdä.)





Kello 15.45. Välipala-on-the-road ja hierojalle. Note to self: Älä kuvittele, että selkäsi pysyy kunnossa, jos et kevätkaudella käy lainkaan hierojalla etkä myöskään itseksesi jumppaa.. Note to self, vol. 2: Kun lapaluita ympäröivät lihakset menevät totaalijumiin, ne ovat sitten totaalijumissa eivätkä anna nukkua kunnolla, eikä syvään hengittäminen tai aivastaminen välttämättä tunnu kivalta (eikä hierojasi välttämättä tykkää, että häntä ahdistelet, kesken lomailun).

Kello 16.45. Hierojalta suoraan kirjastoon tekemään ensimmäistä ennakkotehtävääsi (hämmästyttävää kuinka hyvin saa hommia tehtyä, kun ei hengaa välillä facebookissa eivätkä lapsesi häiriköi vähän väliä!). "Luettele Suomessa pidettävien kantakirjojen/ rekisterien merkittävimmät jalostusoriit sekä selvitä pääpiirteissään oriiden sukutausta ja tuotokset; suomenhevosjuoksija, suomenhevosratsu, lämminverijuoksija ja fwb." Aloitin lämminverijuoksijoista, se kun on minulle aivan hepreaa ja, anteeksi vaan kaikki lämpöisten tuntijat, ei ehkä ihan lähinnä omaa tietämystäni tai edes kiinnostustani.

Tästä ne sitten lähtivät liikkeelle, tallimestarin erikoisammattitutkinnon opintoni!




Kello 18.15. Kirjastosta suoraan jumppasalille, siellä illan jumppatuntini puoli seitsemältä. Sieltä kauppaan (palauttava jäätelö on ensiarvoisen tärkeää!!) ja kotiin, jossa isäntä on käynyt hoitamassa hevoset, niin kuin on muutenkin jo tehnyt koko päivän.


Kello 20-noin 22. Lasten kanssa hengaamista. Ai miten niin pari tuntia päivässä ei riitä yhteiseen olemiseen ja miten niin yhteistä päivällis-illallista ei voi syödä iltayhdeksältä ja miten niin saunassa lasten kanssa ollessa ei samalla voi torkkua ja kuunnella heidän päiväraporttejaan??!.. Jep, hunsvottiäiti.

Kello 22.30, kun ehkä mahdollisesti kannattaisi jo mennä nukkumaan, lähden tarkistamaan laitumien vedet sekä syöttämään meidän laitumen tyypeistä kaksi laiheliinia. Nämä iltahetket ovat jotain.. mitenhän näitä kuvailisi.. äärimmäisen miellyttävää, rentouttavaa ja rauhoittavaa; niiden takia venytän nukkumaanmenoani liian myöhäiseksi, että saisin nauttia hämärästä hiljaisuudesta ja siitä, että hevoset syövät väkirehunsa rauhassa, ilman huiskintaa ja potkimista.

(Kello 01, jolloin olin jo menossa nukkumaan, mutta kun oli tähdenlentojen ilta, piti lähteä niitä katsomaan ja kuvaamaan. Tämä kuva ei ole tämän viikon tiistaina kuvattu, vaan silti sen tahdon tähän laittaa. Joskus vaan on ihan pakko verottaa yöuniensa mittaa, kummastakin päästä..).




Tällainen oli minun tiistai. Ei pääse kyllästymään tekemisiinsä :D

Lupsakkaa torstaita toivottaen 

maanantai 17. elokuuta 2015

3282, viimeinen osa.


No johan. Tästä vauhdista olisivat kyllä sen kuuluisan Iisakin kirkon rakentajatkin kateellisia  ja ihmeissään. Matkatarinani ensimmäisen osan sain pihalle kahdeksas heinäkuuta, toisen osan vajaat kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen ja nyt tämä viimeinen osa tulee sitten kuukausi ensimmäisen osan jälkeen ja noin kaksi kuukautta reissulta kotiin palattuamme.. *pudistelee päätään TOSI nolona*

Jos kahdessa edellisessä osassa saitte/jouduitte nauttimaan postauksista, missä ei ihan kauheasti ollut hevosia, on tässä sitten päin vastoin pelkkiä hevosia. Kävimme isännän kanssa lomareissumme aikana neljässä eri hevospaikassa kuvaamassa, ajatuksella "menemme sinne minne pyydetään". Ne määrittelivät takaisintuloreittimme, ja uskotteko kun sanon, että se oli erittäin miellyttävää! Aamulla katsoin kartasta että "tuolla tarttee olla tänään kahdelta/ huomenna iltapäivältä/ kolme päivän päästä, mitäs tietä ajetaan?". Ensin kartta kohdilleen, sitten booking.comiin haku, ja sieltä halvin mahdollinen paikka. Rentoa, vapauttavaa ja todella antoisaa, lämpimästi suosittelen kokeilemaan moista lomailutapaa!

Sen kummemmin en ajatellut esitellä hevosia tai kuvia, muutaman erittäin tähdellisen seikan kerron toki. (Jos alkaisin taas luennoida kuvista, joutuisi postauksen ulostuloa odottamaan taas pari viikkoa; nämä kuvat nimittäin olin jo laittanut valmiiksi heinäkuussa.. :P )

Tässä siis kuvia Oulun Kestilästä, Vuokatista sekä Itä-Suomesta Ruokolahdelta ja Virmutjoelta. Miljoonat kiitokset Heidi, Pauliina, Sanna ja Jaana; kiitos että pyysitte tulemaan, ja esittelitte itsenne, hevosenne ja tilanne (sekä osallistuitte kesälomaamme maksamalla bensamme! :D)



Kiahan Sunfiren ja Kiahan Sebastianin mutsi, Future´s Dream, tässä ihan viimeisillään tiineenä. Olipa tässä paljon samoja ilmeitä ja eleitä kuin pojissaan Sakessa ja Sepossa; kuin myös takana olevassa poikien vuotiaassa puolisiskossa Darlassa. Olen onnellinen, että tämän ei-ikuisuuksia-kestäneen talliyrittäjän urani aikana olen saanut tutustua emään ja hoitaa sen jälkeläisiä, on tosi mielenkiintoista tutkailla, löytyykö samaa rakenteessa/ luonteessa/ eleissä. Näistä ainakin löytyy, aivan valtavasti!

Kovasti olivat harjanneet ja puhdistaneet, että olisi tamma siistinä kuvissa. Hienoisesti ehkä siinä epäonnistuivat :D


Yksi lukuisista syistämme kääntyä takaisin ja pistää auto parkkiin.. :D

Pauliinan luona Vuokatissa oli suuri ilo ja kunnia kuvata isoa hevoslaumaa, oma neljän tai viiden hevosen lauma tuntui kovinkovin pieneltä..







Pitkän aikaa sen jälkeen, kun varsat ja hiukan vanhemmat olivat tulleet täyttä laukkaa luoksemme, ilmestyi tämä kukkulan takaa näkyviin. Hessu-pappa, melkein kaksikymmentäseitsemän vuotta <3


Sanna luona Ruokolahdella ja voi hyvänen aika että oli hienonhienoja vuotiaita tammoja! Jos näistä ei näyttelyiden/ jalostuksen/ kilpailutulosten kautta tulla myöhempinä vuosina  kuulemaan, ihme ja kumma.










Jaanan luona Virmutjoelta jäi eniten mieleemme Jaanan kertakaikkisen rakastettava koira. Jaana syytän sinua vahvasti, jos meidän perheelle tulee pakottava tarve osaa russelinpentu.. piru sinut perikööt! :D


Tällaisen minäkin haluan!


Ihan kivastihan tuo liikkuu, vaikka parikymppinen onkin! :)

Hetki saattaa mennä ennen kuin seuraava postaus tulee (vaan ehkäpä nyt kykenen sen tekemään nopeammin kuin kuukauden päästä..), koska vieläkin arvon järjestänkö vielä yhden kuvakisan vai en. Vaikea päättää.. :D

Mukavaa maanantaita toivottaen