Alussa olivat lato, pelto - ja hiki..

.. eli tarina tallini rakentamisesta.

Makasiinista (tai ladosta, kumpaa nimeä nyt sitten käyttääkään) mainittiin jo täällä ja vielä lyhykäisemmin kysymykseen "miksi juuri pihattotalli, miksei karsinatalli?" voi vastata sanalla "raha". Rakennusinsinööri piirsi viiden karsinan tallin, missä kolmesta karsinasta olisi helposti saanut tehtyä kaksi varsomiskarsinaa. Hinta-arvio tälle urakalle oli noin seitsemänkymmentätuhatta euroa, mikä oli niiiiin paljon liikaa budjettiimme. Tämä ypäjäläinen rakennusinsinööri, tallirakentamiseen vahvasti jo vuosikymmeniä erikoistunut mies, näki onneksi ladon harvojen seinien läpi (no joojoojoo, niistä kyllä näki läpi kaikki muutkin..) ja visioi makasiiniin pihaton makuuhallin.

Pihattotalli sopi minulle loistavasti. Olin aiemmin ollut vihtiläisen hevoskasvattajan pihattotallilla töissä, ja jo silloin tykästyin, siihen kaikkeen. Lisäksi, kun täällä keskellä-ei-mitään asumme, ei yritykseni karsinatalliyrittäjänä luultavasti olisi lyönyt leiville. Varsoille ja nuorille hevosille suunnatusta pihattotallista sen sijaan saattoi uumoilla jonkinlaista toimivaa yritystä, kun hevosenomistaja itse voisi asua vaikka kuinka kaukana, kun ei olisi pakko käydä oikeastaan ollenkaan tallilla varsaansa hoitamassa.

Wilton-poni ja Ruu laiduntamassa vanhan makasiinin liepeillä heinäkuussa 2012. Komea koivu jyrättiin kuin myös kuvassa näkyvä makasiinin matalampi osa.

Olihan tuo melko.. hmm.. mikähän olisi oikea sana? Harva? Vino? Bensaa ja tulitikkua vailla?

Siis TODELLA harva. Mutta hei, katto oli edelleen ehjä ja hyvä, sekä kantavat rakenteet kunnossa.

Raha-asioita läpikäydessämme sekä aikatauluamme miettiessämme; vanhan maatilan kaikkia muita kesäpuhteita listatessamme sekä viisaan rakennusinsinöörin sanat ("ette tekään IHAN kaikkea ehdi itse tekemään") mielessä pitäen päädyimme teettämään kaikki sisätyöt urakoitsijalla, jättäen "julkisivutyöt" eli rimotuksen ja maalaamisen itsellemme. Laskimme, että siihen saisimme talkooapua; vasta toista kesää maalla asuvina saisimme varmaan talkooapua kaupunkilaisystäviltämme, he kun vielä eivät olisi ehtineet kyllästyä toistuviin talkoopyyntöihin..

ProAgrian neuvojan tuella ylitin itseni ja kahlasin/ taistelin investointitukihakemuksen ja sen lukuisien liitteiden läpi sekä sain hakemuksen matkaan. Heinäkuussa urakoitsija aloitti työt. Me isännän ja lähisuvun kanssa parantelimme selkiämme ja lihaksiamme ja kevyttä nestehukkaa, sen verran tuli siivottua, kannettua ja purettua sekä myös tehtyä puuhommia; kaadettua, karsittua, poispyöriteltyä ja halottua puita pois urakka-alueelta..

Elokuussa 2012 työt alkoivat sekä makasiinin sisällä että sen ympäristössä. Jo heti alkuun päätin, että koska rahavarannot olivat rajalliset, muut tilat (=varustehuone, hoitotila yms.) saisivat jäädä vähemmän ylellisiksi, jotta hevosten ulkoilualueen pohja saataisiin täydelliseksi. Lannan lappaaminen mudan seasta ei houkutellut, joten maa-alueen täydellinen "uudestaanrakentaminen" oli ainoa vaihtoehto, etenkin kun kyse oli pihaton ulkoilualueesta, joka olisi käytössä päivin öin.

13.8.2012, kun makasiinin tuulikaapin pohja oli valettu sekä ympäröivän maapohjan kaivuu aloitettu. Sama alue kuukautta myöhemmin.

Kuvia sisätöistä. Lattiaksi betonilaatta (kun sieltä ensin kaivettiin ylös pieniä ja isoja ja jättimäisiä kiviä..) ja harkkotiilimuuri (mihin yksi kissoistamme ehti painaa tassunjälkensä :D ). Oikealla yläkuvassa näkyy seinään puhkaistu aukko, kulku tuulikaappiin. Samassa kuvassa näkyvä vanha oviaukko rakennettiin umpeen. Alakuvissa puuttuu puolet seinästä, siitä kohdin kaadettiin matalampi osa.

Ulkoilualueen pohja. Pinnasta pois kolmekymmentä senttiä, siitä vielä kymmenisen senttiä syvemmälle salaojaputket. Kangas, iso murske, tasoitus, hienompi murske, tasoitus, pintamateriaali. Kaikki, ketkä ovat rakentaneet hiekkatarhoja tai ratsastuskenttiä tietävät, että pinnan parhaasta ja huonoimmasta materiaalista on sata ja miljoona mielipidettä; mikä pohja ei läpäise vettä, mikä rullaa kavioiden alla, mikä kovettuu kivikovaksi ja niin edelleen.. Tuo pintamateriaali oli hiekkaa, jonka raekoko oli 3-15mm, ja toimii oikein hyvin (=ei lätäköitä, ei kovetu pinnasta jne.)

VALMIS!
Yläkuva on otettu kesällä, kun pihatossa oli vain "kevyt" purukuivitus. Muutama viikko sitten otetussa alakuvassa pihaton pahnapohjaan on kulunut jo pitkälti yli kaksikymmentä olkipaalia, siksi hevoset seisovat paaaljon korkeammalla kuin ulkopuolella oleva kuvaaja :D

"Tätä kohdetta on rahoitettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007-2013"

Kannatti hikoilla investointitukihakemuksen kanssa!

Viime kesänä nämä venyneet urakka-aikataulut, kiukustuttavat hakemuksentäytöt ja monet hikilitrat oli jo unohdettu, siksipä teimme ratsastuskentän sille alueelle, mikä oli ollut joutomaata. Tuo joutomaa toimi ulkoilualueena hyvin viime talvena, kun oli lunta ja pakkasta, vaan heti kun maa suli, oli tuo joutomaa soveltuvampaa suojalkapallokentäksi kuin ulkoilualueeksi.

Ratsastuskenttä tehtiin samalla kaavalla kuin ulkoilualuekin, tai mikä tahansa alue, mikä perustetaan kunnolla. Urakka kilpailutettiin, mikä kannatti, kalleimman tarjouksen hinnalla olisi saanut melkein kaksi halvimman hinnan kenttää!

Juhannuksena 2013, aitanauhoja vaille valmis!

VALMIS! Ja estekalustokin saapui :)

Kiitos teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti. En ole nimittäin yhtään varma, kiinnostaako tämä juurikaan muita kuin tätä talliyrittäjää :D


Takatalvi tuli, vaan haitanneeko se nyt niin kovin, aamuinen maisema taloltamme on kuitenkin aika mykistävä, ja saa aikaan onnentunteen siitä, että uskaltauduimme muuttamaan espoolaisesta lähiöstä tänne maalle.

Aurinkoisin terkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila