Aamu-usvat ainakin.
Ja ilta-auringot.
- Laidunkausi ja kesä, hevosen parasta aikaa?!
Mjoo. Ja ei. Riippuu miljoonan hevosiin, säähän ja laitumeen liittyvän asian lisäksi myös tähtien asennosta. UkkoYlijumalan varpaan asennosta. Fengshuista.
Herkkäluonteinen, ohutihoinen, kaikkiin ötököihin ääniin säätiloihin tähtien asentoon lähes neuroottisesti suhtautuva nopeakasvuinen puoliverivarsa on aikalailla eri luokkaa kuin paksukarvainen (ja -päinen) (suomenhevos)seniori, jota ei haittaa vaikka tennispallon kokoinen paarma iskisi hampaansa sisäreiteen, tai ukkosmyrsky kaataisi selkään rakeita. Avoimella paikalla, kaukana kaikista lutakoista sijaitseva laidun on aina hienoisesti tuulinen ja siten ötökkävapaa eikä niin kuuma ja tunkkainen trooppisilla ilmoilla; hevoset voivat keskittyä siihen parhauteen eli syömiseen ja lepäämiseen. Metsäinen suon tai ojan tai järven tai edes pienenpienen vesilähteen vieressä sijaitseva laidun saa kestettäväkseen vähintään mahtavan hyttyskannan, todennäköisesti myös isommatkin lentävät. Metsä suojaa auringolta, mikä on ihan hyvä, vaan myös tuulilta, mikä on superhuono (paitsi jos kesäkuun säät muistuttavat marraskuun lopun säätä..). Saattaa siis olla aikas lämmin ja pahimmillaan ahdistava paikka valtaisine ötökkämäärineen missä doktorrepelillä on täysi työ auttaa hevosta kestämään olosuhteet (eikä se muuten satavarmasti auta sitä kahta viikkoa, mikä pullon kyljessä luvataan!), jos hevonen nyt on sellainen joka olosuhteisiin reagoi.
- Ei ne muuta syötävää tarvii, laidun riittää?!
Riippuu kaikkien ylläolevien lisäksi myös laitumen hoidosta; siitä onko se ammuvainaan aikaista nurmea, hetki sitten uudistettua, lannoitettua vai "annetaan kaikkien kasvien kasvaa"-tyyppistä.
Huonosti hoidettu vanha laidun ja se superherkkä sekä isoksi kasvava varsa eivät ole hyvä yhdistelmä eikä silloin satavarmasti pelkkä laidun riitä; väkirehut on pidettävä mukana ja todennäköisesti, säästä riippuen, myös lepo tallissa. Suomenhevonen tai (shetlannin)poni hyvin lannoitetulla laitumella - lopputulemana parhaassa tapauksessakin vain läski otus, huonoimmassa tapauksessa uuden elikon hankinta sen edellisen kuoltua kaviokuumeeseen.
Kivennäistä ja suolaa kaikki tarvitsevat joka tapauksessa. Niiden syöttämistä joutuu jokainen laitumenpitäjä pähkäilemään. Suolakivi vai jokaiselle merisuolaa? Kivennäiskivi/-kulho vai jokaiselle omaan vatiin? Vapaasti vai syötettynä? Kiinni vai vapaana? Saavathan kaikki??
- "Miten teillä voi olla paarmoja, ei meillä ainakaan ole?"?!
Koska paarmojen määrä voi, riippuen taas miljoonasta asiasta, olla minun laitumellani aivan eri kuin kilometrin päässä olevalla, tuntuu minusta "miten teillä voi olla.."-päivittely ihan yhtä pöhköltä kuin ihmettelisi eroja Imatran ja Porin säätilassa.
- Sää kuin sää, kyllä ne kestää (sekä laidun että hevoset)?!
Liian kylmää; rimpulaotukset palelevat ja nurmi ei kasva. Liian kuuma; periaatteessa pelkkä kuuma ei haittaa nurmea eikä hevosia.. mutta kun useasti kuumaan sisältyy ne paarmat ja/ tai sateettomuus; ei ollenkaan hyvä. Liian kuivaa; laidun kuolee, milläs sitten takaat riittävän korsirehun saannin (varsinkin jos vanha sato on syötetty eikä uusi vielä ole valmis)? Liian sateista; mutavelli ei liene se paras paikka hevosille ainakaan pitkässä juoksussa. Kylmät yöt lämpimät päivät; nurmen fruktaanipitoisuus saattaa nousta niin, että taas ovat kaviokuumeherkkien hevosten omistajat helisemässä. Tuuletonta; ötökät. Liikaa tuulta; varsin vireät hevoset, jolloin massahysteria, aitojen pystyssäpysyminen ja talliyrittäjän vakaa arki ovat uhattuina.
Kaikki varmaan jo hahmottivat, että hevosten ja nurmen kannalta paras mahdollinen sää lienee yhtä utopistista kuin yksisarvinen laitumellani..
-"Ihanaa, hellettä, minä niin tykkään!!"?!
MINÄ EN. EN SITTEN NIIN YHTÄÄN. Kaivapa tolppia maahan tai tee raivaussahahommia tai siirtele kottikärryillä hiekkaa tai tyhjennä pihattoa tai teepä yhtään mitään muuta kuin makaa reporankana viileässä talossasi; jo on läskihiki ja ahdistus ja paarmat ja nestehukka ja ja ja. Kiva kevyt vesisade kesken helteiden, jo on trooppinen ilmasto valmis, jolloin työnteko on, ainakin minulle, erittäin raskasta.
E N Y H T Ä Ä N T Y K K Ä Ä.
"Eihän siinä muuta kuin aitaa vaan paikalleen! Halpaa ja helppoa!"?!
*repii hiuksia päästää* (anteeksi, joskus nämä laidunasiat NIIN menevät tunteisiini..).
Kävin läpi yhden lohkon aidat, siihen meni kahdeksan tuntia. Ne oli talveksi jätetty paikoilleen, joten järjestelin langat sekä oioin muovitolppia, muutaman puutolpan laitoin maahan. Ajoin raivaussahalla aitojen aluset. Aitaa on vajaat seitsemänsataa metriä, askeleita siihen menee kymmenisentuhatta. Kertaa kaksi. Kertaa viisi, lohkojen määrän. Hyvän nurmenkasvun aikaan raivaussahahommat kahteen kertaan kesän aikana. Huonolla tuurilla aitojen korjauksia ties monta kertaa, kun hevoset tai peurat kaatavat aitoja.
Aitaa on yhteensä kolme kilometriä. Langat kolmessa tasossa joten lankaa menee yhdeksän kilometriä, hinta vajaat kuusisataa euroa. Omille laitumille vaihdoimme kaikki tolpat puisiksi, isäntä haki ne omasta metsästä ja rautakangen kanssa lykkäsi maahan. Täysiä työpäiviä hänelle kerääntyi noin kolme. Jos se olisi ollut lomittajan tekemää, olisi siitä tullut kuudensadan euron lasku. Puutolpissa on eristimet, niiden kokonaishinta noin lonkalta heitettynä parisataa. Muovitolppia on noin kaksisataa, maksoivat kuutisensataa. Lainalaitumen akkupaimen maksoi kolmesataa, akku kuusikymppiä. Maadoitussauvat ja kaapeli noin kuusikymppiä. Kotilaitumilla on kaksi sähköpaimenta, niistä en hintaa laske sillä ovat talvellakin käytössä. Aitakulut siis yhteensä (poislukien työtunnit sekä kaikki puutolpat) noin 1800 euroa. Tämä summa ei tietenkään ole joka vuodelle. Lankoja saa uusia tämän tästä, kovin pienistä pätkistä ei aitaa viitsi kasata, sähkön kuitenkin tahdon juoksevan kunnolla.
(Jätän tässä kokonaan huomiotta nurmen perustamiseen, puhdistusniittoihin sekä laidunmaan vuokraan menevät kulut. Niihin lentää satanen jos toinenkin jos kohta edes kolminumeroinen luku riittääkään.)
Lainalaitumelle menossa.. |
Kun se olisikin pelkkää aidantekemistä, vaan kun täytyy siivota paju- yms.pöheikköjä pois, sähkönkulkua häiriköimästä.. |
Viimeiseksi omia huomioitani.
- Jos automatkalla lainalaitumen aitaushommaan muistat unohtaneesi ötökkämyrkyn, palaa se hakemaan. Jos et, voivat illan tunnit aidan parissa olla rattoisat; kun kaksi kättäsi ovat kiinni aidassa, milläs hätistelet pois niskastasi ne kymmenen hyttystä?
- Jos raivaussahatessasi paarma puree ahteriin ja sen hätistät pois, katso mihin sahan terä osuu. Saattaa mennä alalangan solmimiseksi..
- Jos kaveri on auttamassa aidankorjaamisessa ja aidan sähkö tarvitsee laittaa pois päältä, k o m m u n i k o i k a a s e l v ä s t i. Jos ette, tulee ainakin selvitettyä kulkeeko sähkö aidassa ja millä voimalla. (Tiedättekö miltä tuntuu, kun sähköiskun voimasta takahampaatkin kolahtavat yhteen?!)
- Musiikki luureista on hyvä ratkaisu, jaksaa paremmin tehdä töitään eikä ehkä ärsyynny niin hyttysistä kun ei ihan kaikkea ininää kuule. Muista kuitenkin, että ympäristön tarkkailun mahdollisuus kaventuu, jos kuuloaistisi on sidottu musiikkiin. Tämä saattaa aiheuttaa kiukkua kotiväessä ("eksä nyt saatana voinu vastata puhelimees?"), kiireen autolle (lähestyvä ukkonen) sekä paljon uteliaita ja lähelläsi (hevoset takanasi). Erityisesti kuitenkin terottaisin tätä kuuloseikkaa silloin, kun olet laittamassa viimeisen lohkon viimeisiä tolppia ja ihan viimeisiä metrejä paikoilleen, hetkeä ennen illan laskeutumista. Jos näyttää siltä, että hiekkakuopassa on tukeva paikka aitatolpalle, VOI olla että joku muukin on tuon saman paikan nähnyt ja VOI olla että hetken joudut ihmettelemään ja sitten panikoimaan ja sitten tajuamaan.
Sitten vasta kiire onkin.
Koska et voinut musiikiltasi kuulla annettuja varoituksia..
..tajusit vasta sitten kun jo sattui ja kirvelsi sinne ja tänne ja tuonne että
iskit tolpan maa-ampiaisten pesään.
Maanantaiterkuin Minna/ Päiväkummun Hevostila
P.S. Syys-lokakuussa alkaa sisäruokintakausi jonne voi varata paikkoja jo nyt. Viimekesäiset ja tämänkesäiset orivarsat, tervetuloa!