tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kahdeksankymmentä senttiä. Wau.


Pidän Herra Hevoisista. Pidän niistä niin vallan mahottomasti. Erityisesti pidän näistä täällä asuvista tyypeistä, niiden kanssa olemisesta vääntämisestä painimisestakin; siitä, että kaikki tulevat luokse "voitko rapsuttaa tuosta ja sitten tuosta ja minä ensin hei älä etuile minä halusin ensin!!". Pidän näiden orityyppien omistajista ja siitä valtavasta luottamuksesta, mitä he osoittavat minua kohtaan; aktiivisinkin omistaja taitaa käydä täällä kerran kaksi vuodessa. Arvostan aivan valtavasti jokaikistä kehua, mitä saan hyvintehdystä työstäni, oli kyse sitten hevosista, jumppaohjaamisestani, valokuvistani, valmennettaviltani, tai ihan vaan minusta itsestäni. Rakastan yrittäjyyttä, sen katkeransuloisuutta; ja rakastan elämää maalla.

Siltikin on hiukan haikea on olo. Tosi haikea. Vaan ei auta, eteenpäin on mentävä ko mummo lumessa. Tarvittee vaan yrittää nähdä mahdollinen loppu jonkun uuden alkuna. Muutenhan sitä kokisi epäonnistuneensa, mikä on ihan tarpeetonta eikä palvele yhtään ketään. Voi toki olla että tässä tekstissä minnamaisesti sorrun ylidramaattisuuteen, pahoitteluni siitä, muttamutta kun..




Ikävähän tätä tulee!



Joku pielessä?


Joo. Ja ei. Joku tässä hommassa nyt mättää ja SE on se, mistä en pidä. Rakastan työtäni, mutta en siitä kun kirjanpitäjä sanoo tämän kaiken olevan vain ihan helvetin kallis harrastus, tai että "onneksi sinun miehesi käy muualla palkkatöissä, muuten olisi ollut verottaja niskassasi, ihmetellen sitä millä sinä elät". Enkä siitä, että tyttären opintotukipäätöksessä lukee, että vanhempien tulotaso vaikuttaa opintotukeen sitä korottavasti (no tämähän on tietysti kiva tyttärelle..), allekirjoittaneen tulojen ollessa nolla euroa vuodessa. Enkä todellakaan pidä siitä, kun kaikki kuukaudessa sisääntuleva raha on käytetty laskujen maksamiseen, jää vieläkin jäljelle laskuja, joiden loppusumma on enemmän kuin satasen tai kaksi tai kuusi. Pidän siitä, että tänä vuonna pääsee kesälomalle, mutta en siitä, että viime vuonna ei ollut kesälomaa lainkaan, koska ei ollut rahaa. Tänä vuonna mennään lomalle, on jo maksettu lennot Rovaniemelle ja vuokra-auto Norjan kiertämiseen (ai ja vähänkö odotan!! <3 ). Kaikki on jo maksettu.

Luottokortilla.

Noniin.. Oma moka. Huono hinnoittelu, selvähän se. No can do. Turha kiukutella, omaa tyhmyyttään. Nosta hintoja, ensimmäistä kertaa yrittäjyyttesi aikana. Helppo nakki. Mutta mitä jos jo nyt tiedät, että kun nostat hintasi, nouset kirkkaasti johtoon Suomen kalleimpien (pihatto)tallien listassa (tosin ehkä ollen myös yksi harvoista talleista koko suomenmaassa, mikä hinnoittelee palvelunsa kulujaan vastaavaksi..). Mitä jos oletat tietäväsi, että vaikka asiakkaat suuresti arvostavat työtäsi, äänestävät he silti jaloillaan? Kai nyt muuallakin osataan pitää hevoslapset herran nuhteessa, hyvässä kasvussa ja hyvinvoivina, ja halvemmalla? Koska kuka hullu maksaa enemmän jos vähemmälläkin saa?

Ei kukaan. Hartaasti toki toivon olevani NIIN väärässä tämän kanssa, mutta luulisin tietäväni, etttä syksyllä kun pihattokausi taas alkaa, asuu siellä vain minun Veikko-hevoiseni, ja joku kenet sille nyt sitten täytyykään hankkia kaveriksi (Veera, älä innostu! Se ei ole se ökyestehevonen eikä se upea kimo tamma taimikäänmuukaansellainen.. :D ). Sitten kun on vain kaksi omaa hevosta, SITTEN se on harrastus ja kustannuspohja on huomattavasti terveempi (ja jestas sitä tilan määrää sitten näillä kahdella eläjällä! :D ). Minä sitten olen työtön talliyrittäjä, mutta kaipa se työ tekijänsä löytää, luulisin. Jumppaohjaus, valmennus ja valokuvauspuoli alkavat vetää paremmin, kun ne saavat aikansa ja paikkansa. Ehkä? Ja kuulemma S-Markettiimme voisi kysellä työpaikkaa, ja olihan tuolla mol.fi:ssä muutama paikka, siivoojia ja henkilökohtaisia avustajia etsiskelivät..

Epäonnistunut? En nyt niinkään sanoisi. Kaikkea tarttee kokeilla. Jääräpää saa ja pitääkin tässä hevoshommassa olla. Mutta nyt kun on kiivetty perse edellä puuhun jo viisi vuotta, eiköhän olisi aika fiksuuntua? Nyt on sitten käytännössä koettu se, mitä monet viisaammat jo sanoivat ENNEN kuin hommani aloitin. "Se on elämäntapa" tarkoittaa siis JUURIKIN tätä.

Ei ihan pienellä työmäärällä nämä luvut selviäkään, näitä on monen pöydän ääressä selvitelty.. Tosin onneksi tässä tulee kaksi kärpästä samalla iskulla; tallimestarin erikoisammattitutkinnostani kun uupuu muutama kirjallinen ja koko yritystoiminnan tehtävä, mihin nämä laskelmat sellaisenaan kelpaavat.

Miksi tämä vuodatus? Lupasin joskus sata vuotta sitten näyttää teille pihattotallini katetuottolaskelman ja sen nyt tässä meinaan tehdä. Ja halusin "sanoa jäähyväiset" teille blogini lukijat sillä luulen, että tämä blogi on taputeltu jahka tämän päivityksen saan pihalle. Sen verran kuitenkin pidän kirjoittamisesta, että blogia jatkan, mutta enemmän tuohon valokuvauspuoleen painottuen, ja uudessa osoitteessa. Siispä tervemenoa uusille sivuilleni! Jätän tämän blogin tänne roikkumaan, on tuolla kuitenkin kaikenlaista oleellista pihattotoiminnastani, ja toki nyt lähipäivinä käyn kurkkimassa onko teiltä tullut kysymyksiä toruja ihmeteltävää kehuja mitälie, mutta uutta tekstiä en enää tänne tuota. Jatkossa minua saa toki aina lähestyä, minna @ paivakummunminna.com, sieltä minut löytää. Päiväkummun Hevostilan facebook jatkaa toimintaansa normaalisti, minun oma insta toimii myös.

Mainittakoon nyt siis vielä, että Päiväkummun Hevostilan orivarsapihatto ei ole lopettamassa toimintaansa, KAIKKI JATKUU KUTEN TÄHÄNKIN ASTI! Ainoa mikä muuttuu, on hinnasto. 


Kuvaa klikkaamalla pääset uusille nettisivuilleni (mitkä kyllä tekstien osalta ovat ihan hiukan vaiheessa vielä..) Kuvia sieltä kyllä löytyy, jos niitä tahtoo käydä katselemassa!



Ajattelin jatkaa Photoshopin käytön opiskelua, niin että joskus tuollainen riimunpoisto on ihan helppo nakki ja osaan siirrellä kohteita ja taustoja ihan miten sun sattuu! :D Ehkäpä sitten joskus alankin myydä valokuvauspaketteja, missä asiakas saa valita haluaako kuviinsa taustaksi auringonlaskun vai ökytallin pihan, vai ihan vain sen missä kuva on ihan oikeasti otettu.. :D


Nonni. Siihen katetuottolaskelmaan, kaiken jaarittelun jälkeen..
Tällä hetkellä tallissa asuu kaksi viimekesäistä orivarsaa, ne maksavat 300,-/kk/varsa. Kaksivuotiaita ja vanhempia asuu neljä, ne maksavat 400,-/kk. Näistä tulee sisään 2200,- kuukaudessa (tässä siis alv mukana..). 
Muuttuvat kustannukset ovat kuukaudessa 1353,- (tässä mukana rehut, kuivikkeet, ensiaputarvikkeet, lomittaja siten että minulla on yksi vapaapäivä viikossa, pihaton ja laitumien huollot sekä työkalut yms.).
Liikepääoman korko (joka on edelleen hepreaa minulle..) 76,-/kk.

Näin ollen katetuotto I on 1429,- (muuttuvat kustannukset plus liikepääoman korko)

Oma palkkatoive olisi 1825,-/kk, mikä on laskettu seuraavan mukaan: 
Tallissa asuu kuusi hevosta, joista jokaisen hoitoon menee 20 minuuttia päivässä. Lisäksi on laskettu kolme tuntia tuon päälle, paskanlappaamista jne. Päivittäinen työaika on tämän mukaan 5 tuntia. 10,-/h palkkatoiveena, palkan sivukuluja on 40% (yleensä n.30-60%). 

Katetuotto II saadaan, kun vähentää katetuotto ykkösestä palkkani ja sen sivukulut. Tässä mennään jo pakkasen puolelle, katetuotto II on MIINUS 1054,-

Lisäksi on vielä laskettava kiinteät kulut, joita minulla on yleiskuluja 930,-/kk ja rakennuksiin liittyviä n. 50,- (tämä on kyllä aikas villi heitto, en enää jaksanut jäännösarviota ja kuluja ja poistoja ja whatever laskea..), kiinteitä kuluja on siis vajaa 1000,- kuukaudessa. Tässä on puhelin, netti, markkinointi, matkakulut, laidunvuokra, vakuutukset, sähkö, vesi, kiinteistön- ja jätehuolto, atk-kulut ja ohjelmat jne ja tuon summan olen kerännyt käymällä koko viime vuoden kuitit läpi.

Katetuotto III tulee luonnollisesti siitä, kun katetuotta II:sta vähennetään kiinteät kulut. Minun tallissani siis katetuotto III on MIINUS 2034,-.


Helpommin ehkä tajuttavissa, jos hiukan kääntelen lukuja ja muunnan laskelmia, koska eihän nyt mikään yritys VOI olla yli kahtatonnia kuukaudessa miinuksella. Eikä tuo laskelma edes ollut totuudenmukainen, koska minulla ei ole varaa lomittajaan. Ja työmäärä on enemmän kuin tuo 20 min/ hevonen/ pvä, koska kaikki käsittely ja koulutus kuuluvat hintaan.

Siispä tiputan pois lomittajan. Ja oman palkkani. Kokonaan. Tästä tulee katetuotto I arvoksi 1171,-. Siitä kun suoraan vähennän kiinteät kulut, jää jäljelle 191,-. Tästä kun vähennän alvin, jää jäljelle 154,-. Veroja siitä voisi vähentää vaikka 20 %:n mukaan, sitten jäisi 123,-.

Satakaksikymmentäkolme euroa kuukaudessa. No mutta. Sehän tekee sitten päiväpalkaksi neljä euroa. Viiden tunnin työmäärän mukaan tuntipalkkani on siis 80 senttiä.

Hyvänen aika.

Mitä minä valitan. Taidankin tästä lähteä pohtimaan, mitä kaikkea hankkisin!! *pyyhkii huutonaurukyyneleitä poskiltaan*

Ai niin. Laitumelle mahtuisi 1-2 viimekesäistä orivarsaa, pihattokaudelle epäilemättä on tilaa. Kuvauskeikkoja vastaanotan enemmän kuin mielelläni. Pidän kovasti myös kirjoittamisesta, joten "Tuletko vieraskynäksi blogiini?"-tarjouksia rakastan. Kaikki käy..

..koska sitä se yrittäjyys on, parhaimmillaan. Ja SITÄ puolta yrittäjyydestäni suuresti rakastan :)


Kiitos teille kaikki ihanat ja kannustavat blogini lukijat. Toivottavasti jatkatte kanssani seuraavaankin blogiini. Tai facebookissa kanssani. Tai edes jotain. 


Rakkaudella