Ei sinänsä, etteikö riittäisi kuvia ja kerrottavaa, vaan mikä siinä sitten on, että vaikka ja kuin haluaisi, ei näppäimistö laula, ainakaan täällä blogin puolella.
Kirjoitin minä kyllä, pitkään ja hartaasti; kirjoitukseni ja ajatelmiani löytyy Heidin nelivedot-blogista. Käy kurkkaamassa, klikkaamalla allaolevaa, syyskuun lopussa otettua kuvaa.
Ei sinänsä, että sillä nyt suurtakaan merkitystä olisi, mutta vaihdoin blogini nimen. "Klippauksia ja Karvaturjakkeita" oli jo aikaa sitten vanhentunut nimi, kun tuo "Klipattu" Poni lähti omistajalleen ja sitä kautta uudelle ylläpitäjälleen jo jokunen vuosi sitten. Vilja on pitänyt Ponipojasta hyvää huolta, edelleen on Poni voimissaan ja komeassa kunnossa, vaikka ikääkin on jo parisenkymmentä vuotta jollei enemmänkin. Nimellä Päiväkummun Hevostila siis jatketaan.
Tänä maanantaiaamuna sain aikaiseksi tehtyä tuon bannerin sekä kirjoitettua tämän "hengissä ollaan ja joskus taas kirjoitellaan"-postauksen siksi, että minun pitäisi tehdä kouluhommia päivät yöt läpeensä, että ehtisin kaiken tehdä ennen kuin pitäisi jo kuukauden-kahden päästä valmistua. Kohta on koti siisti ja polttopuut järjestyksessä ja varsoilla harjat siistinä ja blogiin tehty postauksia ja huoneen lattia työstettynä..
..vaan edelleen on tekemättä yritystoiminnan jättimäinen lopputyö sekä portfolio ja johtamisen työ ja valmennuspäiväkirjojen puhtaaksikirjoitukset ja ja ja..
Mutta hei. Yksi kirjahylly on siivottu, organisoitu muualle, sen tilalle on tuotu vintiltä työpöytä ja paperit siirretty sieltä täältä tuolta tähän uuteen upeaan toimistooni, missä voin sitten muuta perhettä häiritsemättä keskittyä rauhassa kouluhommiin (=levitellä paperit ja jättää ne levälleen). Laiska töitään luettelee (tai työvaiheista kuvia ottaa..), siksipä on pakko laittaa kuvat :D
Joku aika sitten päätin vähentää facebookissa hengaamista, ettei menisi niin paljon aikaa hukkaan. Teen joka ilta itselleni seuraavan päivän aikataulun, ja jos nyt en ihan sen kellonajoissa pysy, saan ainakin kaiken ylösmerkatun tehtyä. Jos joku kysyy ylihuomisen tekemisiäni, en ehkä osaa vastata, mutta ainakin nyt ja tässä hetkessä tiedän tasan tarkkaan, mitä teen. Uskotteko kun sanon, miten paljon päivään tulee lisää aikaa, kun käy facebookissa hengaamassa vain hetken; aamulla kerran ja illalla kerran, siinä välissä ei kertaakaan. Hämmästyttävää!
Ja voi niin tyhmää, että onkin silloin joskus mennyt antamaan tuollaisella aikasyöpölle pikkurillinsä!! Ajatukset pysyvät paremmin kasassa, kun ei tarvitse miettiä miten se joku nyt otti minun kommenttini ja miten se kipakka keskustelu siellä nyt etenee ja onko kuvista tykätty. Kuulostaa oikeasti todella naurettavalta, kun ottaa huomioon, että olen kuitenkin jo aikuinen ihminen, mutta siltikin uskaltaudun ääneen sen sanomaan. Että kuinka voikin nelikymppinen jäädä somekoukkuun, ja toisaalta, kuinka paljon vähemmän on kiire, kun keskittyy olennaiseen!?
Voisi toki alkaa panikoida, kun kouluaikatauluja miettii, vaan ehkä jätän panikoinnin vaikkapa huomiselle. Tai ylihuomiselle. |
Seinäkalentereita olen tekemässä ensi vuodelle. Edellisvuosina on ollut toinen kalenteri suomenhevosille ja toinen fwb-hevosille. Nyt tulee vain yksillä kuvilla ihan jo siksikin, että olen kuvannut täällä näitä minun hoidossani olevia hevosia, jotka nyt yleensä kulkevat lähekkäin, jolloin valtaosa kuvistani on "suomenhevonen JA fwb-hevonen, ihan vieri vieressä".. Yritän valita sellaisia aamu-usva/hevosmaisemakuvia, mitkä kelpaisivat myös ei-hevosihmisille. Kaksitoista kuvaa plus kuvat etu- ja takakanteen. Neljätoista kuvaa. Olen ollut onnekas ja sattunut tänäkin kesänä saamaan kauniita aamuja ja auringonnousuja sekä myös kuvia niistä; onnekas siksi, että kyllä pienen ihmisen sielu ja mieli lepäävät kauniina kesäaamuna, vaan kuvia, niitä neljäätoista valitessa tulee kyllä runsaudenpula. Että jos taas voisin saada teiltä apuja "onko tämä kuva parempi kuin tämä kuva"-pähkäilyyni, olisin kiitollinen. Allaolevaa kuvaa klikkaamalla pääsee kurkkimaan kummoiseksi kuvavalinta(vaikeute)ni kasvavat, ja pääsee osallistumaan arvontoihin, joita aivan satavarmasti järjestän, jos ja kun käytte kommentoimassa.
Entä varsat?
Mitäpä ne. Ovat kasvaneet aivan huikean paljon kesän aikana, komistuneet! Alla olevaa, syyskuun lopulla otettua kuvaa klikkaamalla pääset Päiväkummun Hevostilan facebookiin, siellä postauksessa allaoleva kuva sekä kuva siitä, miltä tämä lissabonilainen orivarsa näytti toukokuun lopulla.
Täällä asuu nyt viisi vuotiasta orivarsaa sekä tietty Veikko-johtaja. Lisää varsoja siis mahtuisi pihattooni. Että winkwink, tänä tai viime tai toissa vuonna syntyneiden oripoikien omistajat.. :)
Nyt jatkan kyllä tässä kirjoitushommassa, mutta siirryn siihen, mitä piti tehdä nämä kuluneet tunnit. "Tutustu työpaikkasi strategiaan ja arvoihin sekä kirjaa ne.. Liitä tuotoksesi, 2-6 kpl A4-liuskaa, tutkintosuorituksen aineistoon ja varaudu esittelemään sitä jäsentyneesti tutkintotilaisuudessa"
...
Maanantaiterkuin
Päiväkummun Hevostilan Minna