Hevosen ratsastaminen ja liikuttaminen pakkasessa on lähes yhtä suosittu nahistelunaihe kuin hevosen ruokintakin. Syystäkin, sekä ravitsemus/ ruokinta että fysiologia ovat oleellisia ja siksi myös mielipiteitä jakavia. Näin varsapihattoyrittäjänä ja suomenhevosturjakkeen omistajana tämä tavallaan menee hiukan ohitseni, ainakin ratsastukselliset näkökulmat. Minun tärkein tehtäväni näillä kipakan pakkasen säillä on huolehtia, että hevosilla on heinää koko ajan, ja että hevoset juovat riittävästi ( Lisääntyneestä ähkyriskistä ).
Kolmevuotias fwb-ruune Jere ( aiempi Jerestä kertova postaus ) viime vuoden tammikuisessa pakkasessa, juoksutuksen jälkeen. |
Täällä tällä hetkellä asuvista hevosista vain kahdella tehdään töitä, suomenhevosturjakkeellani ( Karvaturjakkeiden Kuningas ) ja klipatulla Ponilla ( Klipatun ja melkein-holsteinerin kanssa Ypäjällä ). Suomenhevonen luonnollisesti kasvattaa vahvan talvikarvan ja hikoaa runsaasti, kun sillä tehdään töitä. Se loimitetaan vain ratsastuksen jälkeen; loppukäyntien ajan ja kun se menee takaisin pihattoon. Alla fleeceloimi, sen päällä ohut sadeloimi. Nämä sillä on päällä sen muutaman tunnin, mikä menee kuivumiseen.
Poni taas, kun klipattu on, on aina vahvasti loimitettu (asuu pienessä siirtotallissa, lämpötila pysyy öisin muutaman asteen plussan puolella. Lisäksi ulkoilee enemmän ja vähemmän koko päivän.) Ison pihaton nuorilla oreilla ei ole loimia, eivät edes sellaisia omista.. Ne osaavat ja voivat halutessaan mennä sisään makuuhalliin, missä pääsevät kuivaan ja suojaan lepäämään, ja toisaalta lisätä liikuntaansa tarvittaessa. Pienessä pihatossa asuvat varsat ovat toisinaan loimitettuja. Pelkkä pakkanen ei aiheuta niille loimentarvetta (kummallakin on vahva talvikarva), mutta heti kun siihen yhdistää sateen saati viime päivien kovat tuulet, on niillä loimi. Yöt ne myös ovat loimitettuja, yhdeksän neliön karsinassa kun ei kaksi varsaa mahdu liikuttamaan itseään mahdollisen kylmän tullessa.
Pyysin erilaisten hevosihmisten mielipiteitä otsikon mukaisesta aiheesta. Olkaa hyvät, katsokaa, löytyykö joku ehdottomasti paras ja joku ei-ehkä-sinun-mielipiteitäsi-mukaileva.
Nora Grönlund
Ratsastuskouluyrittäjä, Nurmijärvi
"Meillä
mennään normaalisti -10 asteeseen saakka. Lasten tunnit perutaan -15, lähinnä
lasten itsensä takia, lapset kun eivät osaa pitää itseään lämpimänä esimerkiksi
jumppaamalla. -10-15 asteessa, verryttelyt on jo pidempiä ja aikaa annetaan
sekä ihmisten että hevosten lihasten lämpenemiselle. Hikeen ratsastamista
vältetään ja tehtävien välissä saatetaan pitää reippaammilla tunneilla muutama
tauko enemmän. -20 astetta ja jotakuinkin kaikki tunnit perutaan. Tämäkin
lähinnä ihmisten vuoksi, mutta myös hevosten. Osa tunneista on jo niin vaativia
eivätkä sen tasoiset ratsastajat halua maksaa "leikkimisestä".
Hevosia ei kuitenkaan jätetä liikuttamatta. Jotkut tunnit saatetaan pitää mutta
niillä mennään sitten säähän sopia juttuja; milloin jumpataan, milloin
keskitytään istunnan korjaamiseen, milloin harjoitellaan erityistä
kropanhallintaa vaativia tehtäviä. Eli silloin alkaa olla jo aika ottaa
kevyesti. Itse en lähtisi myöskään siihen pakkaseen juoksulenkille...
Oman hevosen
ratsastan normaalisti -15 asteeseen. Siitä ylöspäin keskityn harjoituksiin
jossa ei pyritä maksimisuorituksiin tai ratsasteta kovalla sykkeellä.
Aikuisella ja täysin terveellä ja normaalikuntoisella hevosella ratsastan -20
asteeseen asti. Sen jälkeen liikutus on joko hevosen jumppaa selästä käsin
käynnissä tai muutaman kerran päivässä kävelytys. Kylmässä ratsastaessa oma
ajatukseni on että keskitytään kunnolliseen verryttelyyn ja palautukseen.
Olosuhteet (asuuko hevonen lämpimässä vai kylmässä talissa, tuliko se suoraan
tarhasta vai tallista liikutukseen jne) määrittelevät taas sen, millainen on
sopiva alku- tai loppuverkka.
Säännöllinen
olosuhteisiin sopiva liikutus on parempi, kuin alkuviikko täysiä ja loput lomaa!"
Mariia Schrooten
Ratsastuksenopettaja, Karkkila
"Pakkanen ei
ole este liikuttamiselle, hevonen tulee ja kannattaa liikuttaa pakkasellakin.
Eri asia on, että millä tavalla. Liikunnan rasittavuus tulee aina suhteuttaa
pakkasen määrään; mitä enemmän pakkasta, sen kevyempi ja vähempiairobinen/ hengästyttävä/
hikeennyttävä työ. Tempoa tulee siis madaltaa. Lähinnä pakkasen suurin ongelma on
se, että se käy keuhkoihin. Lihaksisto pystyy työstämään hyvinkin kylmässä,
joskin liikunnan jälkeisestä lihashuollosta on huolehdittava ja hevonen
kuivatettava hyvin! On myös muistettava hevoskohtaisuus, toiset hevoset ovat
hyvinkin kylmänarkoja (jolloin on hyvä olla ainakin ratsastusloimi), sekä
huomioida talvikarvan määrä (vähäinen/ runsas vaiko klipattu hevonen). Pakkanen
on hankalaa lähinnä ihmiselle, joka kylmettyy paljon nopeammin kuin hevonen."
Katja Ståhl
Bloggaava Hevosenomistaja, Espoo
"Loimi: tämän päivän ongelma. Niitä ei ollut
ennen. Kuin ei ollut myöskään maneeseja, ja hepat tarhattiin laumassa. En ole
tutkinut asiaa, joten vedän maalaisjärjellä. Jos hevonen hikoaa kuin sika
jokaisella tunnilla, on klippaaminen viisas veto. Tällöin myös loimitus. Mikäli
hevonen ei hikoile massiivisesti, en näe mitään järkeä klippaamisessa kuten
loimituksessakaan. Joillekin hevosille ei kasva isosti karvaa, jolloin viitta
lienee hyvä lisä. Jollei muuten, niin omaa sydäntä rauhoittamaan. Joku sanoi,
että hevosella on 300-kertainen lämmönpito ihmiseen verrattuna. Vaikka se olis
vain 30- kertainen, se on aika paljon. Jos heppa on ulkona ilman takkia, se ei
ole alasti. Piehtaroiminen on hyvä selälle ja luminen tantere putsaa karvaa. En
ymmärrä missä vaiheessa se lakkasi olemasta osa hevosen elämää. Tai lauma: onko
ihmisen rahallinen satsaus hevoseen tärkeämpää kuin hevosen henkinen
hyvinvointi? Ettei vaan sattuis mitään? Esimerkki löytyy läheltä: edellinen
hevoseni jouduttiin lopettamaan tarhakaverin potkaistua sitä takapolveen. Se murtui.
Nykyinen hevoseni tarhaa hyvin onnellisena kolmen muun emännän kanssa. Reikiä
hevosessani on vähemmän kuin silloin, kun se oli yksin. Ja toisaalta, ainahan
voin itse seota ja ratsastaa esim suohon, eikä kopukkaa saada koskaan ylös.
Niin että eiköhän kaikkea voi sattua enivei."
(Ai että mä tykkään tuosta lopusta :D )
Veera ja täällä talvella 2012 hoidossa ollut fwb-ruuna. Illan hämärtyessä pakkanen kiristyi yli kahdenkymmenen. Hevosella oli satulan sijaan ratsastusvyö, jolloin hevonen lämmitti myös ratsastajaa. |
Pia Vuohelainen
Personal Trainer, life coach, Espoo
(ja ratsastuksenopettajani, joka sai minut ratsastajana ylittämään itseni useaan kertaan)
"Jos hevoseni
tarhaa pakkasessa kahden loimen kanssa (sisäloimi, jonka päällä noin 300g
ulkoloimi), ja karsinassakin, alle neljässä asteessa, sillä on sisäloimi, en
usko että sen lihakset tykkäävät kovasti ratsastuksesta yli -10 asteessa. Palellessaan
hevoset myös jännittävät selkälihaksiaan ja muitakin lihaksiaan. Minulla oli
aikanaan tamma, joka Saksasta tullessaan oli klipattu, ja vaikka talvisin
ratsastaessa sillä oli loimet, se silti tärisi jo kymmenen asteen pakkasessa.
Silloin jo mietin että onko tässä järkeä vai ei.. Minulla oli vanha hevonen
Stara, kouluhevonen, jolla oli jos jonkinmoista kremppaa ja joka kerta kun tuli
kylmä, se veti selkälihaksensa todella pahoihin kramppeihin. Kun löin
toppaloimea toisen päälle sen ulkoillessa, pysyi sen selkä hyvänä.
Viima ei ole
hevosellekaan mikään nautinto, eli jos on pakkasta vain -7 ja paha viima, en
mielelläni ratsasta, silloinkin liikutan hevostani kevyt loimi päällä. Tietysti
jos on maneesi, se tekee tilanteesta hyvin erilaisen, tai jos on sellainen pohja
että pystyy täysin ravaamaan ja laukkaamaan. Vaan silloinkaan en yli -10 asteessa
itse halua ratsastaa. Maasta työstän niitä kyllä mutta silloinkin loimen kanssa,
jossa on kaulakappale. Yritän hevostani liikuttaessa varjella sen selkälihaksia
sekä myös kaulaa, ja pitää ne aina kun mahdollista lämpöisenä. Siksi usein
lämmittelyni ennen rankemman työskentelyn aloittamista on myös suhteellisen
pitkää, jotta hevosen nivelnesteet ehtivät toimimaan. Myös palauttava työ on
tärkeää. Itse usko siihen, että mielummin teen töitä vähemmän hevosen kanssa,
joka liikkuu mielellään, rentona ja elastisesti kuin enemmän hevosella, joka
on jännittynyt ja selästään täysin lukossa.
Ymmärrän
toki että ratsastuskouluissa on -15 asteen pakkasraja suomessa, sillä muuten liiketoimintaa
olisi todella hankala tehdä kannattavasti. Ratsastuskoulussa, missä pidän
tunteja, on yksi ruuna, joka ei vaan yksinkertaisesti suostu liikkumaan
pakkasella ollenkaan. Se kieltäytyy ja ryhtyy rajuksi; hyppii pystyyn ja
pukittaa. Kun tulee lämpimämpi, n. -4, se on täysin miellyttävä. Tämä on toistunut
vuosikausia ja olemme ihan vakuuttuneita että kyseessä on pakkasen aiheuttama
kipuilu..
Nämä kaikki
ovat täysin hevoskohtaisia juttuja, ja hevosen rotukohtaisia juttuja, ja
varmaan ei ole mitään oikeaa, ei väärää ohjetta. Hevosen ikäkin vaikuttaa
olennaisesti asiaan."
Sanna Heikkilä
Agrologi, hevosharrasteohjaaja sekä
maatalousyrittäjä, jolla kotitilallaan Jokioisilla kahden hevosen talli.
"En todellakaan pysty kertomaan teille mielipidettäni
pakkasella ratsastamisesta, ottamatta huomion niitä monia muita seikkoja, jotka
vaikuttavat minun hevosteni (aikuinen sh-tamma ja sen kaksivuotias varsa) elämään
pienessä kotitallissani kovilla pakkasilla. Kun ulkona oli pakkasta
-26 astetta, tallin sisällä oli aamulla -6 astetta. Vesiastiat ovat tuolloin jäässä,
vesiputket onneksi eivät. Kovilla pakkasilla lisään purukuivituksen määrää
niin, että hevoset kahlaavat siinä, koska sekin toimii eristeenä. Yli 20 asteen pakkasilla loimitan hevoset ulos toppaloimilla. Hevoseni ovat ulkona noin 12-14
tuntia vuorokaudessa, säästä riippumatta. Tarhassa on katos, joka suojaa
sateelta ja kovimmilta myrskyiltä. Tarhaan vien niille lämmintä vettä. Kovilla
pakkasilla lisään ruokintaa, heinää saavat lähestulkoon vapaasti ja lisään myös
kauraa muutamalla desillä/vrk. Ja uskon vahvasti valkosipulin voimaan eli
hevoseni syövät syksystä seuraavaan kesälaitumeen saakka valkosipulia.
Kun pakkaset lauhtuvat, vähennän vastaavasti ruokintaa. Koska tallin
sisällä on kylmä tai vielä kylmempi, se tarkoittaa sitä, että karsinat on
siivottava heti hevosten mentyä ulos, muuten oman työpäivän jälkeen karsinassa
olisi aikamoinen työ taltalle ja lekalle.
Mielestäni pakkasen vaikutus itse ratsastukseen, kun
ajatellaan ratsastusta tekemisenä ja toimintona, on ainoastaan
pukeutumiskysymys. Hevonen pystyy, kykenee, tarkenee ja voi hyvin. Lähinnä
kysymys on varmaan ratsastajan tarkenemisesta. Mutta ratsastajakin tarkenee,
kun työskentelee aktiivisesti. Talvi (=pakkaset) kun tulee, niin ensimmäisenä
ulkokentällä ratsastava menettää ratsastuspohjan. Jäätynyt hiekkakenttä on
paha. Varsinkin, jos sitä ei ole huollettu ja se jäätyy muhkuraiseksi.
Muhkuraisella kentällähän ei tehdä muuta kuin käyntiä, jos sitäkään. Itse
työstän hevosta jäätyneellä tasaisella pohjalla käynnissä ja ravissa. Kun
pohjaan saadaan mukava tamppaantunut lumikerros, työstän hevosta siinä melko
lailla normaalisti, laukassa täytyy tietysti ensi tunnustella pitoa, ennen kuin
kääntää kovin jyrkille kaarteille.
Talviratsastuksesta puhuttaessa ei voi unohtaa
hankia. Hangessa työskentelyhän on tehokasta ja talven parhaita elämyksiä on,
kun pääsee laukkaamaan koskemattomaan puuterilumeen auringon heijastaessa
luontoon miljoonat timanttinsa. Hankitreeneissä täytyy pitää maltti
mukana ja muistaa, että se on raskasta eli siellä treenataan vaan lyhyesti.
Alle -20 asteen pakkasissa työstän hevosta vielä
melko normaalisti, lähinnä oma tarkeneminen ratkaisee treenin pituuden. Rauhallisella
alkuverryttelyllä on hyvä aloittaa. Itse usein teen käyntihommia aluksi noin
10-15 minuuttia. En tee viikoin raskainta treeniä kovimpana pakkaspäivänä.
Hevosen treenaamisessa on hyvä ajatella vertauksena esimerkiksi omaa
liikkumistaan ja urheiluaan. Jos menisin itse lenkille/urheilemaan, millaisen
treenin tekisin itse tässä kelissä? Loppukäynnin ajaksi on hyvä jo heittää
kuivatusloimi hevosen niskaan ja saadaan hevosen kuivumisprosessi alkuun. Yli
-20 asteen keleillä teen lähinnä löysiä maastolenkkejä tai sitten käyn hevosten
kanssa lenkillä, taluttaen.
Koska laitan hevoseni liikutuksen jälkeen takaisin
ulos, on kuivatus ja loimittaminen erittäin tärkeää. Loppukäynnin ajaksi
laitettu kuivatusloimi auttaa asiaa jo paljon. Jos hevonen on märkä,
hankaan/hieron sen joka puolelta kuivemmaksi pyyhkeellä, jonka jälkeen harjaan
ja loimitan. Kovilla pakkasilla kolmella loimella (kaulakappaleellinen
fleeceloimi, sen päälle toinen fleeceloimi ja sen päälle kaulakappaleellinen
toppaloimi). Käytännössä alimmainen loimi jää kuivaksi ja toinen kerää
suurimman kosteuden. Jos hevonen oli ratsastuksen jälkeen hiestä märkä, käyn
vaihtamassa sille noin tunnin päästä kuivan loimen väliin.
Miksi sitten jätän hevoset ulos liikutuksen jälkeen?
Koska tallini on kylmä, on minusta järkevämpää, että hevonen saa ulkona liikkua
ja syödä, kuin seistä paikallaan kylmässä boksissa (jossa kosteus kerääntyy
kaikkiin paikkoihin). Lisäksi karsinoiden siivoaminen moneen kertaan vie liikaa
aikaa. Ja toisaalta, koska hevoseni ovat tottuneet olemaan aina ulkona ja ovat
kaiken lisäksi läheisriippuvaisia, on tämä myös helpoin ratkaisu.
Omasta vaatetuksesta voin sanoa sen verran, että
maastolenkit teen pääsääntöisesti ns. pilkkihaalarilla, jonka alle tulee 1-3
vaatekerrosta kelin mukaan, jalassa Sievin pitkävartiset talvisaappaat, kädessä
3-sormiset nahkarukkaset, kypärän alla buffa ja pipo. Kentällä treenatessa
sitten topparatsastushousut, joiden alla villahousut (on muuten hyvät, kun
työnkin puolesta tulee istuttua hevosen selässä useampikin tunti kerrallaan) ja
toppatakki. Toppanilkkurit, käsissä erinäisiä toppasormikkaita, joita vaihtelen
ratsastuksen aikana sormien jäätymisasteen mukaan,
Pakkasella ratsastus on ennen kaikkea asennekysymys,
mutta itse en vaihtaisi talvea pois. Lähdepä joskus talvisena kuutamoyönä
ratsastusretkelle. Sitä valoa ja tähtitaivasta ja hiljaisuutta et tavoita
koskaan muulloin. Se valo ja pakkasen narskunta hevosen kavioissa. Se VALO!"
Veera ja Charly puuterilumessa, talvella 2013. |
Hanna
Paasio
Islanninhevostalliyrittäjä, Pälkäne
"Mitä
monipuolisemmin ja tasaisemmin issikoita liikutetaan, sitä onnellisempia
hevoset ovat; issikat ovat
melkein
virkeimmillään pakkasella. Paljon ulkoilua, ilman loimea. Pihatossa
viihtyvät
parhaiten. Hikisen hevosen loimitan villaloimella, mutta jätän
pihattoon.
Tärkeänä pidän että on kaulakappale ja mielellään mahakappale. Ainoa
keli, kun
meidän hevoset menevät sisälle on kesällä, kun kuumuus ja ötökät
vaivaavat tai talvella jos on oikein kylmä tuuli. Pakkanen tai räntäsade
ei haittaa."
Hanna Käppi
Kahden fwb-hevosensa kasvattanut hevosenomistaja, Hämeenlinna
(Hannan vanhempi hevonen Jere on tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa.)
"Hevoseni liikkuvat -20 asteeseen normaalisti ja senkin
jälkeen kävellen jos vain itse tarkenen. Liikunnan jälkeen ulos
loimi päällä, mieluiten fleeceloimi toisen loimen alle, vaihdan fleeceä jos
tarve. Toissa viikolla törmäsin ensimmäisen kerran niiden erilaisuuteen
siinäkin asiassa, että toisella oli kylmä. Liikkui huonosti, takapää
lähes paikallaan. Aikani virhettä etsittyäni, mitään löytämättä, tajusin ettei
hevonen ollut loimen alta kovin lämmin. Paksumpi loimi ja noin tunnin kävely
korjasi asian. Tänä korostuu varmaan tänä talvena kun pihaton ulkoilualueen pohja
jäätyi todella huonoksi liikkua (muhkurainen pohja)."
Islanninhevostalliyrittäjä, Forssa
Talliyrityksen nettisivut vielä päivitettävänä,
yrityksen facebooksivut löydät hakusanalla Draumhestar
"Islanninhevonen alkuperäisrotuna ns Tulen ja jään maasta on
jalostunut kestämään hyvin erilaisissa sääolosuhteissa. Tyypillisesti
islanninhevonen kasvattaa talveksi hyvin paksun karvan, jossa on kaksi
kerrosta: ihoa vasten paksu pohjavilla, jonka päällä on pitkä, karkeampi
suojakarva. Alusvilla toimii eristeenä kylmää vastaan, ja suojakarvat
puolestaan valuttavat veden pois turkilta ja pitävät pohjavillan eli eristeet
kuivina, jolloin hevonen pysyy lämpimänä. Kylmässä hevosen elimistö lisää
karvan eristystä nostamalla karvat pörheäksi pystyyn, jolloin karvojen väliin
jäävä ilma eristää kylmältä tehokkaasti. Hevonen tuottaa lämpöä mm.
liikkumalla, sekä ruuansulatuksellaan, ja sen keho on suunniteltu
lämpötehokkaaksi siten, että sen runko on iso ja raajat ohuet ja melko
lihaksettomat ja pinta-alaltaan pienet, jolloin lämmön hukka on pienempi kuin
ihmisellä samassa mittasuhteessa.
Luontaisesti hevosen elimistö on suunniteltu kestämään sekä
kylmää, että kuumaa, mutta aina kun ihminen astuu kuvioihin luonnollisten
järjestelmien tielle (liikunta, ruokinta, jalostus, jne), täytyy aiheuttamamme
epätasapaino myös korjata.
Loimituksen tarpeeseen vaikuttavat mm.: hevosen karvan laatu,
sääolosuhteet, sekä hevosen fyysinen kunto (lihavuus, lihaskunto, terveys). Terve,
normaalikarvainen hevonen pärjää hyvin ilman loimitusta, mikäli se on kuiva.
Hevosen loimittaminen ns. varmuuden vuoksi voi jopa kääntyä hyvää
tarkoitustaan vastaan, sillä loimi saattaa estää karvan normaalia suojaavaa
mekanismia toimimasta. Mikäli hevonen ei palele, en pidä sateelta
suojaamista tarpeellisena, sillä sadevesi valuu päällikarvaa pitkin pois, ja
vaikka karva on päältä märkä, alusvilla pysyy kuivana ja eristysmekanismi
toimii. Poikkeuksia ovat hevoset, joiden karva ei syystä tai toisesta ole
tarpeeksi suojaava sääolosuhteisiin nähden. Syitä tähän saattavat olla
runsas pesu, joka on poistanut karvasta suojaavan rasvakerroksen (kastuu ihoon
asti sateessa), luonnostaan ohuempi ja lyhyempi karva, joka ei tarjoa riittävää
eristävää kerrosta, klippaus, tai ihosairaudesta johtuva karvan harventuminen.
Mikäli hevonen palelee, tai saa palelemiseen viittaavia oireita,
on sitä suojattava sateelta. Esimerkiksi kylmä sade aiheuttaa joillekin
yksilöille ristiselän jäykkyyttä tai selän arkuutta, jolloin hevosta on
luonnollisestikin hyvä sateelta suojata.
Liikunnan jälkeen hikinen hevonen kuivatetaan esimerkiksi villa-
tai fleeceloimella (lukuun ottamatta kesäaikaa, jolloin elimistö jäähdyttää
itseään nimenomaan hien/veden haihduttamisella). Lyhyempi karva keväisin ja
syksyisin kuivaa melko nopeasti.
Paksun talvikarvan kuivattamiseen tehokkain menetelmä on laittaa
kaksi villa- tai fleece-loimea päällekkäin. Ylempi imee kosteuden
alemmasta, joka imee kosteuden hevosesta, hevonen kuivuu nopeammin, ja hevosta
vasten oleva kerros pysyy kuivana. Kuivatusta nopeuttaa myös antaa
hevosen hetken (muutaman minuutin) seistä karsinassa ennen kuivatusloimien
laittamista, jolloin lämpimästä hevosesta haihtuu osa kosteudesta ilmaan.
Tarkkana silti, ettei hevoselle ehdi tulla kylmä!
Hikistä tai muusta syystä märkää hevosta tulee suojella kylmältä,
tuulelta ja sateelta loimituksella. Pelkkä ulkoisilta tekijöiltä suojaava
loimi ei välttämättä riitä, vaan kosteuden pitää päästä siirtymään pois iholta
ja karvasta esimerkiksi ulkoloimen alla olevalla fleece- tai villaloimella.
On tärkeää, että myös kaula on suojattuna.
Koen, että loimituksen tulisi lähtökohtaisesti perustua hevosen
todellisiin tarpeisiin, mutta joskus on mukavaa sadepäivänä hakea kuivana
säilynyt hevonen tarhasta tai kisa-aamuna todeta kimon hevosen säilyneen
hehkuvan valkoisena suojaavan loimen alla."
Veera ja Veikko viime talvena täydellisessä talvisäässä; riittävän vähän pakkasta ja riittävän paljon lunta. |
Suuret kiitokset kaikille mielipiteensä antaneille ja aikaansa tähän postaukseen käyttäneille, toivottavasti myös te lukijat olette tähän tyytyväisiä!
Seuraavaan postaukseen taidan vain laittaa kuvia. Eilen kuvasin kahta oripoikaa, ja seitsemänsadan kuvan joukosta löytyi varsin hienoja ja hilpeitä kuvia.
Varsin vilpoisin pakkasterkuin
Minna/ Päiväkummun Hevostila
Mielenkiintoista oli lukea muiden ja myös asiantuntijoiden mielipiteitä:)!
VastaaPoistaKiitos! Olen samaa mieltä noista asiantuntijoista, olen iloinen kun ympärilläni on tuollaisia viisaampia ihmisiä, keneltä voi aina kysyä :)
PoistaMinä taas olin tyytyväinen sinun viimeisimmän postauksesi kuviin, siellä oli muutama tooosi hieno :D
Yleensä olen tällainen hiljainen lukija enkä yleensä kommentoi mihinkään, mutta nyt on pakko avata suu, heh. Sinulla on aivan ihania listauksia ja tykkään lukea niitä! Loimitus ja pakkasrajat... Jos ei saisi/pystyisi ratsastamaan yli -10-15 pakkasella, jäisi minulla kisahevonen noin kolmen kuukauden talvilomalle... Täällä pohjoisessa kun pakkanen on 24/7 ihan varmasti yli -10, sen voin luvata! Tärkeää vain klipatulla hevosella on hyvä loimitus ja kylmään totuttaminen on tärkeää! Sekä ihmisen että hevosen keuhkot tottuvat kyllä kylmään ilmaan :) anteeksi tällainen romaani tähän ;)
VastaaPoistaKiitos ja kumarrus :)
Poista(Tuo ei kyllä pituudeltaan kelpaisi vielä edes romaanin alkukirjoitukseksi!)
Tää oli tosi mielenkiintoinen! Itsekin olen paljon seuraillut keskustelupalstoilla käytyä väittelyä hevosen loimittamisessa. Eräskin siellä mainitsi ettei liikuta hevostaan kuin korkeintaan taluttamalla kun pakkanen laskee yli -10 asteeseen, tällöinkin 2 paksua lointa päälle. Etenkin jos vähääkään pohjoisemmassa asuu, jäisi tuollaisella käytännöllä hevosen liikutus lähes puoleksi vuodeksi tauolle.
VastaaPoistaItselläni ei omaa hevosta ole, mutta liikutan parin kaverini hevosia. Toinen on russiori, joka tarhaa ihan -20 asteen pakkaseen asti ilman lointa, ajon jälkeen (on siis raviponi) loppukäyntien ajaksi viltti selkään. Toinen on nuori pv ruuna, joka tarhaa toppaloimi päällä, mutta liikutuksessa tällekin vain alku- ja loppukäynteihin fleece päälle. Kumpikin hevosista on sellaisia, ettei voisi kuvitellakaan pitävänsä edes 2 vapaapäivää putkeen, sillä keräävät virtaa niin paljon. Pari viikkoa sitten jouduin itsekin siellä -25 asteen pakkasessa liikuttaan tuon puoliverisen. Ei kylläkään tullut kylmä, ruunalla oli sen verran energiaa että loikki tauotta milloin minnekin :D
Kiitos! Näitä ajatuksia ja toimintatapoja on juuri niin paljon kuin hevosenomistajiakin. Kaikki kuitenkin vain ajavat hevosensa parasta, perustellen asian oikeinkin hyvin. Se, että aukeaako perustelut muille, onkin sitten eria asia. Mielipiteistä on paras tapella, vai mitensenytmeni.
PoistaTäällä näkyy hyvin, että kylmät ilmat keräävät hevosiin extrapaljon energiaa ja kaikki liikkuvat enemmän; hevonen kun tuskin jäädyttäisi itseään paikallaan seisten, jos sillä olisi vara valita. Paras on siis näitä käsitellä joka päivä, erityisesti kipakoilla talvikeleillä (ja vielä enemmän jos tuulee), muuten mennään pitkin seiniä ja metsiä.. :D
Kiinnostava aihe! Monenlaisia mielipiteitä asiasta selvästikin on, ja kaikki varmasti yhtä "oikeita" kunhan hevosen hyvinvointi on ykkösasia! Mitään yhtä vastausta siihen, missä asteessa sopii vielä ratsastaa, milloin pitää loimittaa jne. ei voi antaa, koska muuttujia on niin paljon (missä heppa asuu, minkä rotuinen, mitä syö, miten liikutetaan, onko helposti palelavaa sorttia...). Tämä pitäisi aina muistaa kun aletaan riidellä siitä kenen mielipide on oikea. :)
VastaaPoista"Jos hevonen hikoaa kuin sika jokaisella tunnilla..." pisti kyllä hieman hymyilemään, sillä sikahan ei pysty hikoilemaan lainkaan. :)