Itsensä kantamisesta.

Hippolan toimituksen blogista löytyy ensimmäinen osa "Keho, mieli ja ravitsemus"-sarjasta, jonka lupasin kirjoittaa. Tähän postaukseen keräilin pätkän sieltä toisen täältä.

"Veikkaisin, että on turha ruveta mihinkään syvällisiin ravintoaine-, ravinnontarve- ja liikunnantarveselostuksiin. Nykyisenä blogien sekä menaistenkuntoplussienfitnesslehtien kulta-aikana jokainen on aivan satavarmasti lukenut tai kokeillut jotain, mikä lupaa maat taivaat ja sen kuunkin."

"Sanon aina jumppareilleni, että tällainen ryhdistäytyminen on helpoin ja nopein laihdutuskuuri."

Pääsiäisen mökkilomalla saimme Veeran kanssa otettua venyttelykuvia. Väitän, että tuo ilta-aurinkoinen järvimaisema peittoaa mennen tullen punttiksella otetut kuvat..

"Syynsä siihen kai on, että Hippolan Erika pyysi tällaiselta ei-lihavalta-mutta-hyvinpehmustetulta-talliyrittäjältä juttusarjaa liikunnasta, ravinnosta ja levosta. Hevostenhoitaja-talliyrittäjä, kuntosali- ja aerobicohjaaja sekä melkein viisitoista vuotta sitten (A-P-U-A.. onko jo niin kauan?!) muutamat fitnesskisat käyneenä on matkaani tarttunut jonkun verran tietoa, toivottavasti taitoakin."



"Ei maailmasi tuon tekemisellä ehkä yhtään sen paremmaksi muutu; huolet eivät kaikkoa, elopainosi ei putoa eivätkä ratsastukselliset taitosi yhtään sen paremmiksi muutu (tai.. mistäs tiedät jos et tätä ole koskaan hevosen selässä kokeillut?!)."  

 
"Haluan kuvillani vain näyttää teille, etteivät läskit tai laihuus tai lihasmassa ole naisen elämässä kovin pysyvää, ainakaan pitkässä juoksussa." 


Kerrankin lyhyt postaus. Missä ei ole yhtään mitään hevosista. Hih :D

Aurinkoisin terkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Lue Koko juttu täällä!

Tässä tärkeimmät

Aakkosiani olen jo listannut kahdessa aiemmassa postauksessa ( täällä! ja täällä!), tässä kuitenkin vielä minun pihattotallini tärkeimmät ja oleellisimmat asiat.


Laumanjohtaja
Pihattoni on tarkoitettu orivarsoille. Tällä hetkellä laumassa on viisi orivarsaa, iältään yhdestä kolmeen vuotiaita. Oppeja lauman ikäjakaumasta on monenlaisia, minä olen saanut oppini ja myös kokemukseni laumasta, mitä johtaa aikuinen hevonen. Tällöin nuoruuden riemu ja oripoikien loputon leikki pysyy aisoissa, kun joku jossain vaiheessa puhaltaa riehumisen poikki. Ja on erityisen huojentavaa, että se joku en ole minä. Täällä laumanjohtajana toimii, niin kuin moneen kertaan olen kirjoittanut, kaksitoistavuotias suomenhevosruunani Veikko (omaan postaukseen tästä! ). Toki sitäkin koetellaan, sehän tuntuu olevan kasvavien ja paikkaansa hakevien nuorten elämäntehtävä, mutta tähän asti on oriit palautettu paikoilleen.

Heinä
Yleensä pihatoissa on vapaa heinä, ja niin oli täälläkin. Heinänheittelijöitä (pää syvälle heinien sekaan, pään heilautus, heinät maahan; yksi kun astuu päälle, ei heinää enää kukaan syö) löytyi kuitenkin tästäkin laumasta; suuren heinähävikin takia en siis enää pidä heinää jatkuvasti saatavilla. Nykyään saavat heinää kolme tai neljä kertaa päivässä siten, että ruokintojen välissä joutuvat tunnin tai pari viettämään ilman heinää. Kummasti vähenee hävikin määrä ja hevoset ovat rauhallisempia ja tyytyväisempiä (ilmeisesti niilläkin voi tulla heinä korvista ulos?!).

Väkirehut
Oma postauksensa väkirehuista täällä!

Jokaiselle oma kulhonsa, myös laidunkaudella..

..ainakin niille, kenelle riittää kivennäinen ja suola, eikä ole väliä mistä kulhosta syö :D (Väkirehuja tarvitsevat saavat syödä rauhassa aidan toisella puolella.)

Vesi
Oltava koko ajan, ehdottomasti. Talvella kuumaa/ lämmintä ja suolavedellä maustettua. Kesällä kylmää (paitsi liikutuksen jälkeen haaleaa) ja suolavedellä maustettua (ainakin helteillä). Käytän kolmenkymmenen litran kanistereita, mönkkärin peräkärryllä tai kottikärryillä liikutettuna. Hauis kiittää, kun näitä siirtelee :D

Olki
Pihattohallin pahnapatja vaan kasvaa mitä pidemmälle sisäruokintakausi edistyy, tällä hetkellä olkipatjan paksuus on noin puoli metriä. Mitään sieltä ei talven aikana oteta pois, pahnakerroksen pohjalla lanta jo palaa, mikä pitää pohjan lämpimänä ja jäätymättömänä kovillakin pakkasilla.

Laidunkauden aikana pihatto tyhjennetään (traktorilla tai kaivurilla), pestään ja desinfioidaan. Pahnakerroksen pohjalle tulee parikymmentä senttiä purua ja sen päälle olkea. Syyssateilla kuivitin kerran viikossa, nyt riittää yksi paali parin viikon välein. Pihattoon on nyt siis työnnetty noin kaksikymmentäviisi paalia olkea :D

Maanrakennus
Tästäkin aiheesta löytyy oma postauksensa, vaan silti vielä painotan tämän tarpeellisuutta. On aina miellyttävämpi, kaikille osapuolille, ettei hevosten ulkoilualueen pohja ole mutavelliä, vaan kantavalla ja pitävällä pohjalla oleva alue. On omansuuruisensa investointi, toki, mutta pihattotallin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jos minulta kysytään.

Loimitus
Olen talliyrittäjyyteni aikana loimittanut vain muutamaa pihattohevosta. Yhtä siksi, että se muutti karsinatallista tänne viime maaliskuussa, kovien yöpakkasten aikaan. Toista siksi, että muutama päivä sen tulon jälkeen oli varsin vahva talvimyrsky. Omaani loimitan, koska se liikuttaessa hikoaa vahvasti. Ketään muuta en ole loimittanut, kun ei ole tarvinnut. Koko lauma mahtuu sisään makuuhalliin, ne siis pääsevät pois tuulesta ja tuiverruksesta, jos niin haluavat.

Tämä kuivatusloimi oli hevosellani, ulkoloimen alla. Aamulla hevosellani oli ulkoloimi siististi päällä tämän roikkuessa hevosen jaloissa. Ei varmaan tarvitse selittää sen kummemmin, miksi nuorten hevosten pihattoon ei kannata kauheasti loimia laitella?!

Aita
Oltava vahva, korkea ja ehdottomasti sähköistetty ja vielä niin, että sähkö juoksee langoissa vuodenajasta riippumatta.

Kyllästetyt 2,5 metrin tolpat, juntattu kaivinkoneella maahan mahdollisimman syvään (nämä ovat reilun puolen metrin syvyydessä).

Valtavan edustava kuva minusta kertoo tärkeimmän; talvinauhan asentamisen pottumaisuuden (kiristä ylänauha, alanauha löystyy ja kun vihdoin saat molemmat kireiksi, on keskinauha löysällä..) sekä sen, että aidan on oltava riittävän korkea. Ja sen, että työergonomiaa voisi tokia pohtia tarkemminkin..

Laidunkausi
Kesäkuun alusta elokuun loppuun. Pihatto on tyhjillään kesäkauden, ainakin pääsääntöisesti, jolloin on aikaa tyhjentää pihatto, korjailla ulkoseinien rimotusta tai maalata, kiristää aitanauhoja ja niin edelleen. Lisäksi, kun hevoset nuoria ovat, laitumella liikkuminen (=riehuminen) ja ojien yli hyppely tulee tarpeeseen, laidunnurmesta puhumattakaan.

TÄMÄN KESÄN LAIDUNLAUMASSA VIELÄ TILAA!  

Laumassa on nyt viisi orivarsaa (kolme kaksivuotiasta ja kaksi yksivuotiasta) sekä kaksi aikuista. Laidunta on yhteensä 6,5 hehtaaria, mikä jaetaan neljään lohkoon. Hevosmäärästä riippuen lauma on mahdollista jakaa kahteen. Lisätiedot minna@paivakummunhevostila.fi tai 050-5940168

 

Seuraavan postauksen kirjoitan viimeistään tämän viikon sunnuntaiksi (muutaman päivän päästä siis), mutten tähän omaan blogiini. Kannattaa ehkä käydä kurkkaamassa Hippolan toimituksen blogista, mitä sinne ilmestyy :D

Mitä omaan blogiini tulee, ensi tai viimeistään sitä seuraavalla viikolla selviää, miksi olen ollut yhteydessä Susannaan. Odotan itsekin innolla (että Susanna ei mitään paineita :D )!

Rauhallista pääsiäistä kaikille toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila

"Kannattaa muodostaa lauma niin, että..

..siellä on mahdollisimman samantyyppisiä hevosia. Muuten voi (väkirehu)ruokinta mennä työteliääksi ja hitaaksi." Joko tyystin unohdin Hevosopiston opettajani Tuija Raumanin sanat, tai sitten vaan olin itsepäinen. Tai sitten minulle sattui tulemaan varsin erityyppisiä ruokittavia, vaikka suht samanikäisiä ovat. Oli miten oli, minulla on nyt sitten kait työteliäs ja hidas iltaruokinta. Vai onko se vain tarjonnut minulle aivojumppaa, miettiessäni nopeinta ja sujuvinta ruokintatapaa? Pieni aivojumppahan ei koskaan ole pahasta, eihän??

Njoo.. onhan tuossa nyt melko monenmoista väkirehua. Osaatko arvata, mitä kaikkea tässä on?

Millaisia nämä haastavasti ruokittavat nyt sitten ovat, millaisia Karvaturjakkeita laumassa on?

On Veikko, 12-vuotias suomenhevosruuna (jolla, siitä voisin pistää pääni pantiksi, on piilokives, tämä kun on erittäin orimainen ja siten laihduttaa tätä kesäkaudella). Viime talvena sai syödä ihan miten paljon vaan heinää, eikä ympärysmitassa näkynyt. Nyt, vähäisen liikunnan ja vapaan heinän seurauksena, pönäköityi jo niin jytäkäksi, että oli pakko laittaa laihdutuskuurille. Pakko oli myös ottaa itseään niskasta kiinni liikutuksen suhteen.

Sitten on etualalla oleva kaksivuotias oripoika Lauri, joka kasvaa vähintään vaaksan verran kerrallaan ja ruokinta on siten aina jäljessä ja lihavuuskunto on koko ajan enemmän laiha kuin sopiva. Laurilla oli helmikuussa ähky, siitä lisää täältä! Lauri oli syyskuussa tänne tullessaan varsin hoikassa kunnossa, ja sain sen melko hyvään kuntoon, jonka tuo ähky sitten sotki. Nyt, vaikka vieläkin kylkiluut välillä vilkkuvat, alkaa se olla jo sellaisessa kunnossa, mihin saatan kohtapuoliin jo olla tyytyväinen.

On letkaa johtava yksivuotias Paavo, joka kasvaa muihin nuoriin verrattuna tasaisesti ja on koko ajan ollut lihavuuskunnoltaan aika hyvä.

Sitten on kolmevuotias Onnimanni, joka myös on koko ajan kasvanut erittäin tasaisesti, mutta joka rodulleen ominaisesti ei tarvitse kauheasti mitään vapaan heinän lisäksi. Eikä ehkä tarvitsisi kyllä ihan niin vapaata heinääkään, hiukan on tämäkin pönäköitynyt tällä sisäruokintakaudella..

Etualan musta yksivuotias Seppo, joka Laurin tavoin vaikuttaisi kasvavan varsin isoksi, ja tuntuu koko ajan olevan takakorkea. Ruokinta laahaa tälläkin hannoverilla jäljessä; juuri kun voi olla tyytyväinen, alkavat kylkiluut vilkahdella.

Veeran ratsu, Klipattu seitsemäntoista vuotias poniruuna Poni (aika omaperäisesti keksitty lempinimi..), joka kylläkin asuu tallissa ja on siten helppo ruokkia. Vaan lihasmassan kasvatus vaati omansalaisen ruokinnan, ja nyt yhdistelmä lihasmassan ylläpito/ mahdollinen kasvatus-varo kaviokuumetta ja siten liikaa tärkkelystä-mutta pidä ponin vireys yllä-yhdistelmä vaatii hiukan työstöä ja pähkäilyä.

Taka-alalla oleva tumma kaksivuotias Sakke, joka myös kuului niihin hevosiin, jotka laihtuvat laidunkauden aikana, ja oli myös hoikassa kunnossa tänne tullessaan. Kuten kuvasta näkyy, on jo oikein hyvässä lihavuuskunnossa, jolloin siltä on voinut ajaa väkirehut alas. Koko ajan tarkkailen, ettei uusi mahdollinen kasvupyrähdys laihduta sitä liikaa. Toivotaan, että pysyy näin hyvässä kasvuvaiheessa, ja näyttää yhtä hyvältä toukokuun lopun Kasvattajapäivillä (että tervetuloa vaan katsomaan, vinkvink :D )

Mitä nämä sitten syövät, ja miten?

Ei näitä nyt NIIN kauheasti ole, vai?

Pyrin pitämään ruokinnan mahdollisimman yksinkertaisena, ettei ole ziljoonaa purkkia ja purnukkaa.

Laumalla on ollut vapaa säilöheinä, mutta sitä heiteltiin ja tallottiin pahimmillaan paljonkin (vaikkei heinässä ollut haisteltuna tai katsottuna mitään vikaa). Tiukalla budjetilla, kottikärryillä ja mönkkärin peräkärryllä varustettua talliyrittäjää alkoi harmittaa suuri heinähävikki sekä hukkaan menneen rahan että ylimääräisen työn (kanna heinät hevosille, katso kun ne tallotaan, haravoi ja kuljeta pois) takia. Nyt lauma saa heinää neljä tai viisi kertaa päivässä siten, että heinättömiä hetkiä tulee muutamia tunteja kerrallaan.

Väkirehuja saavat seuraavanlaisesti:

Veikko: illalla kivennäinen, merisuola ja talvikaudella ADE. Liikutuksen jälkeen illassa myös elektrolyytti, kun hikoaa vahvasti.

Lauri: Aamulla litra Racing Progressia sekä desilitran pellavaöljyä. Illalla saa litran Progressia, kolme desiä turvotettua melassileikettä, merisuolaa sekä ADE. Laurin ruokinta elää koko ajan, pieniä määriä kerrallaan nostelen määriä, kunnes olen tyytyväinen Laurin ulkonäköön ja vointiin.

Paavo: Aamulla kolme desiä Havensin varsarehua ja kolme desiä kauraa. Illalla puolitoista litraa Havensia, yhden desin kivennäistä sekä merisuolaa.

Onnimanni: Illassa samat kuin Veikollakin.

Seppo: Aamulla puoli litraa Havensia. Illalla samat kuin Paavollakin.

Poni: Aamulla kolme desiä pellavarouhetta turvotettuna. Illalla litran Racing Selectediä, valkosipulia ja merisuolaa. Ponin ruokinta elää hiukan, sillä on edelleen kylkiluut hiukan.. hmm.. peitossa, joten oikeita määriä etsin, jotta vireys pysyy hyvänä ilman että pönäköityisi enempää. Tällä myös iho hiukan kutiaa, siihen etsin syytä ja hoitoa.

Sakke: Illalla samaa kuin suokitkin ja lisäksi biotiinia.

Miksi näitä ja miksi niin erilaisia? Kasvuvauhdit vaihtelevat valtavasti. Kahdella tulee kaura läpi jo hyvin pienistä määristä. Yhdellä ollut ähky ja siten on edelleenkin vaalittava suoliston ja mikrobiston kuntoa. Lisäksi sillä on suuri energiantarve ja kiilloton karva. Kolmannella on hidas kavionkasvu. Yhdellä on syytä pitää tärkkelyksen määrä pienenä. Yksi pärjäisi rehumäärän puolesta yhdellä ruokintakerralla, mutta käsittelyn takia pidän ruokintakerrat kahdessa. Täysrehut ovat määräytyneet hinnan, ravintosisältöjen, saatavuuden sekä omistajien toiveiden mukaan. Olen laskenut jokaiselle ravinnonsaantilaskut, mutta yleensä niillä voi heittää vesilintua, ainakin näiden nopeakasvuisten varsojen kanssa.

Miten sitten pihattolauman ruokintapaikat on järjestetty? Suokit syövät vapaana ollessaan kentän puolella, portin ollessa kiinni. Sakke saa biotiinia ja sen takia syö omassa pienessä aitauksessaan, mikä jää pihattoalueen ja kentän väliin. Paavo on yksinään pihattoalueella ja saa vapaana ollessaan syödä ruokansa. Ruokintavati on heinälaatikossa, koska muuten kuopii ja heittelee vatiansa (niin kuin kaikki nuoret näyttäisivät tekevän..). Lauri ja Seppo syövät kiinni ollessaan aitauksen ulkopuolella, ruokintavadin ollessa ison saavin sisällä. Myös saavit ovat kiinnitettynä, muuten lentelevät vadit ja ruoat.. Suokit ja Sakke pääsevät melskaamaan kentän puolelle syötyään kivennäisensä. Paavo pääsee syömään heinää syötyään oman ruokansa. Lauri ja Seppo ovat hitaimpia syömään ja saavat syödä ruokansa rauhassa, kun ovat ulkopuolella.

Ei tämä nyt niin työteliästä ja hidasta ole, koko järjestelemiseen ja ruokintaan menee aikaa noin puoli tuntia- neljäkymmentä minuuttia. Sinä aikana ehdin täyttää heinälaatikot, vedet sekä lapata paskat kasoihin.

Ruokinta on minusta äärimmäisen mielenkiintoista, ja pyrin parhaani mukaan pohtimaan kuka mitäkin tarvitsee. Tämä mielenkiinto pätee sekä hevosiin että ihmisiin. Siksi ehkä kannattaa ensi viikon lopulla lukea Hippolan toimituksen blogia, siellä saattaa alkaa sarja (hevos)ihmisten ravitsemuksesta ja liikunnasta :D

Lauantaiterkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Testosteronia niin että muillekin riittäisi

Yhtenä päivänä oripojat säikkyivät pihaton liepeillä leikkineitä poikia (niitä samoja, joita hevoset näkevät päivittäin..), ja olivat siten Erittäin Kuvauksellisia. Olisivat säikkyneet tai ei, täällä on kulkaa testosteronitasot kohdillaan!

Valon määrä kun lisääntyy, hormonitasot lähtevät nousuun, ja näiden yksi-kolmevuotiaiden oriiden kanssa se voi tarkoittaa oikeastaan ihan mitä vaan. Olen oppinut odottamaan tätä ajanjaksoa onnen ja kevyen kauhun sekaisilla tunteilla. Kohonneet hormonitasot näkyvät tämän lauman hevosissa seuraavasti:

Lauman kakkosjohtaja Sakke on muuttunut ulkomuodoltaan aivan valtavasti, syyskuussa vielä rimpulana ja altavastaajana ollut Sakke on edelleen rauhallinen ja lunki tyyppi, mutta rakenne on aivan eri sekä tapa, millä se kantaa itsensä. Mikä on hyvä, tätä kun ollaan ainakin näillä näkymin viemässä toukokuisille Kasvattajapäiville Ypäjälle.

Onnimanni on muutaman kuukauden sisällä muuttunut hiljaisesta ja vetäytyvästä hissukasta Oriiksi, joka huutelee ja myös kipakammin komentaa muita. Tänään maneesissa käydessä peilinkohdat olivat haastavat; Onnimanni hirnui ja hörisi, ryhdistäytyi ja taivutti kaulaansa, aivan kuin "heiheihei, kukas SÄ oot?!"

Lauri on myös muuttunut rakenteeltaan aivan huikean paljon, ja vaikka se edelleen on vahvasti lihotuskuurilla, se ei enää niin näytä nälkiintyneeltä, niin kuin ähkyn jäljiltä (siitä omaan postaukseen tästä! ).  Laurin jumissa olevat selän ja lautasen lihakset alkavat elpyä hierontojen ja kävelyiden myötä, Laurin liike on jo vapautuneempaa. Epäilisin, että kun lihaksisto on saatu kuntoon, Laurin liike nousee yhdeksi lauman hienoimmista.

Pikkutyypeissä "kevättä rinnassa" näkyy niin, että Paavo on muuttunut entistä vahvemmaksi ja tulisieluisemmaksi luonteeltaan ja Seppo taas alkaa saada omistajansa kovasti toivomaa ylälinjaa, jolloin varsan koko perusilme on muuttunut ryhdikkäämmäksi ja tarkkaavaisemmaksi (puhumattakaan niistä lukuisista senteistä, mitä sille on tullut sitten lokakuun).

Parhaiten tämä testosteronivyöry näkyy silloin, kun suljen portin takanamme, ja lähdemme ihan vaikka vaan kävelylle pihaan, sadan metrin päähän. Ensimmäisenä alkaa pieni puhina; ei haittaa lainkaan. Aina vaan korkeammalle nouseva pää; ei haittaa, mutta itse ryhdistäydyn hiukan, muistutan olemassaolostani (sillä hevonen vierelläni on sen unohtamaisillaan). Kun tunnen, että hevonen ryhdistäytyy ja taivuttaa kaulansa, nautin siitä valtavasta voimasta, joka vieressäni on. Kun tämä voima muuttuu leijailevaksi kumipalloksi, muistan taas, "ai saatana se kypärä, roikkuu eteisessä". Vahva puhina yhdistettynä pään alaslaskemiseen ja sen heittelyyn; käy päässäni pikainen ajatus "mitenhän työt hoidetaan, jos etukavio sattuu koppasemaan minulta tajun?" ja mietin vaihtoehtoja hevosen karkaamisen varalle "kiinni pidetään vaikka mahamyyryä perässä mentäisiin perkele täällä ei hevoset karkaile" vastaan "ei kait itseään kannata enää rikkoa, eiköhän ne perässä roikkumisen ajat jo menneet ennen lapsia ja talliyrittäjyyttä?!". Näitä pörhentelyhetkiä ei auta muut hevoset, jotka huutelevat pihatolta. Yleensä talutettavan pakka sekoaa, kun kaverit alkavat huudella. Meinaa yksi pieni taluttajaihminen muuttua ihan miniminipieneksi, kun tulee hevosella kiire kavereiden luo. Tähän asti ei ole mitään sattunut (kai me kaikki nyt koputamme päätämme?!), eikä kukaan ole edes yrittänyt lähteä voimalla liikkeelle (paitsi oma suokkini..). Joskus joku kysyikin kauhistuksen/ ihmetyksen ilme kasvoillaan "ORIvarsoja, kuinka sä uskallat??". Uskallan minä, kunhan ne tulevat talliini syksyn ja alkutalven aikana. Silloin ne ehtivät hahmottaa, kuka on lauman ylin johtaja, ja minä ehdin hahmottaa, minkä luonteisia ne ovat ja millä päällä ne reagoivat. Niin että tähän vuodenaikaan täällä ei ihan ole Villi Länsi-meininki. Ihan.

Vaan tässä, olkaa hyvät. Viidensadan kuvan joukosta parhaat, kuvattu noin kymmenen minuutin sisällä.

Vasemmalta Lauri (i. London Baron), Sakke (i. San Amour), Paavo (i. Pin Rock´s Black Velvet) ja Seppo (i. Scatman). Kaikki oriit ovat Kiahan eli Hannele Tommilan kasvatteja.

Miten niin laumaeläimiä?

Laumassa on aina joku, kuka ensimmäisenä menee tutkimaan uutta tai pelottavaa. Se harvemmin on laumanjohtaja. Tämä lauma ei tee poikkeusta; tumma Sakke johtaa laumaa, ja etualan Onnimanni toimii tiedustelijana. Rohkea Suomalainen :D

Oli pakko laittaa tämäkin kuva, niin on komea, tuo Onnimanni.

Käsi pystyyn, kuinka moni on nähnyt suomeneläjän pörhistelevän niin paljon, että se nostaa häntänsä pystyyn, arabityyliin??

Hetken pohtivat, joko tuo hirvittävä uhka olisi kaikonnut; ravasivat lähemmäs, seisoivat hetken..

.. mutta jengissä päättivät, että parempi on singota karkuun, taas. Tai sitten minä en vaan hahmota, että niillä on katrillitreenit menossa..

Ja vielä kerran karkuun.

Hetki ennen U-käännöstä.

Lauman Virallinen Tuulitukka?

Ei tässä nyt sitten muuta. Nähdään taas :D

Vesisateisin (VIHDOINKIN loputkin lumet ja jäät sulaa!) terkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Hippola-haaste eli halvatun yllytyshulluus

Valtaosa lukijoista varmaankin jo, lukuisia toteutuksia katsottuaan, tietää että Hippolan bloggaajat haastettiin videoimaan oma raviväistö/ laukannosto/ käyntisiirtyminen-harjoituksensa ( täältä löytyy! ). Valtaosa bloggaajista on (kilpa)ratsastajia ja/ tai ratsuttajia, joilta on tullut videoita, joissa on kaunista ratsastusta ja teknisesti täydellistä tekemistä. Valtaosa siis erittäin taitavia ratsastajia.. ja sitten on tämä yksi tätiratsastaja-talliyrittäjä, joka valitettavasti on yllytyshullu. Eli kun haaste napsahti, sehän sitten tehdään, meni syteen tai saveen.

Minusta ja ratsustani löytyy lisätietoa täältä. Hevosesta lyhyesti:
a) Se on otettu ratsastuskäyttöön seitsenvuotiaana. Sitä ennen se käsitykseni mukaan vain oli, mitään tekemättä.
b) Emme eläissämme ole ratsukkona tehneet raviväistöä. Pohkeenväistö oikealle onnistuu toisinaan ja silloinkin kahden askeleen verran, sitten hämmennymme molemmat niin, että pasmat menevät täysin sekaisin. Pohkeenväistö vasemmalle on täyttä hepreaa.
c) Hevonen innostuu laukasta niin, että sen jälkeen ei mikään meinaa onnistua.
d) Toisinaan hevonen pysähtyy vasta sitten, kun sitä itseään huvittaa. Riippumatta siitä, mitä ratsastaja tekee.
e) Olemme käyneet maneesissa muutaman vuoden ajan, ja joka kerta aloittaessa ja suuntaa muuttaessa hevosen täytyy säikkyä maneesin päädyt.

ja ratsastajasta:
a) On laiska.
b) On ylipainoinen.
c) Menettää hermonsa aivan liian usein.
d) Kadottaa tuntemuksensa istuinluihinsa hämmästyttävän useasti. Omaa myös heikon hallinnan istuinluiden erillisiin liikkeisiin. Tämä pätee myös raajoihin (ei taida minusta tulla rumpalia..). Ratsastaa hävyttömän vahvasti kädellä pohkeiden ja istunnan sijaan.
e) Tietää ratsastukselliset asiat erittäin hyvin teoriassa ja myös sen, että on istunnastaan mystisesti vinkkelissä vähän joka suuntaa, muttei hahmota miten pitää korjata.
f) On laittanut tarkkaan valikoituja ratsastuskuviaan kaiken kansan nähtäville muttei ikinä ikinä ratsastusvideota.
g) On oppinut hevosensa myötä arvostamaan muutamia täydellisiä askeleita sinne tänne ripoteltuna. Leijuu pilvissä loppupäivän, koska "se puolikas laukkaympyrästä oli aivan huikea!"
h) Tietää, että vika on AINA kypärän ja satulan välissä.
 

Keskiviikon harjoitus toi mukanaan huikean helpot, rennot ja äärimmäisen nautinnolliset laukannostot.

Sunnuntailta.. Aika jännä, ettei hevonen väistä. Kun ottaa huomioon kuinka suorassa ja tasaisesti ratsastaja istuu..

Varsin ilmavat pohkeet ja rennot hartiat..näistä kuvista saa aina olla niin kovin ylpeä.. tai sitten ei.

Muunsin harjoituksen meille sopivaksi, se kuuluu siis meidän suorittamana näin:

Käännä käynnissä hevonen lyhyeltä sivulta kohti kentän keskiosaa, ratsasta suoraan noin puoleenväliin kenttää, josta käynnissä väistätät hevosen uralle, kohti kulmaa. Uralle päästyäsi nosta laukka, laukkaa puoliympyrä  ja siirrä pitkän sivun alussa hevonen käyntiin. Käännä käynnistä hevonen lyhyeltä sivulta kohti kentän keskiosaa, tee peilikuvana.

Ei me kyllä tuotakaan suoritettu täydellisesti :D

Vaan sain kyllä kiinni siitä, miksi ja mihin tämä harjoitus tähtää, ja tulemme jatkamaan tätä tehtävää uljaan ratsuni kanssa. Siispä kiitokseni Hippolan tytöille Erikalle ja Kialle, saitte minut muistamaan, millaista on kun ihan Oikeasti Ratsastaa!

Keskiviikon väistöistä onnistui murto-osa, mutta ne muutamatkin onnistuneet askeleet takasivat miellyttävän laukkatyöskentelyn.

Laitan hyvän kiertämään eli haastan Sannan; voit tehdä Charly-Papalla tai Kessillä  ja Katjan; voit suorittaa ilman satulaakin :D

Aurinkoisin joskin hiukan vilpoisin terveisin

Minna/ Päiväkummun Hevostila