Kahdeksankymmentä senttiä. Wau.

Pidän Herra Hevoisista. Pidän niistä niin vallan mahottomasti. Erityisesti pidän näistä täällä asuvista tyypeistä, niiden kanssa olemisesta vääntämisestä painimisestakin; siitä, että kaikki tulevat luokse "voitko rapsuttaa tuosta ja sitten tuosta ja minä ensin hei älä etuile minä halusin ensin!!". Pidän näiden orityyppien omistajista ja siitä valtavasta luottamuksesta, mitä he osoittavat minua kohtaan; aktiivisinkin omistaja taitaa käydä täällä kerran kaksi vuodessa. Arvostan aivan valtavasti jokaikistä kehua, mitä saan hyvintehdystä työstäni, oli kyse sitten hevosista, jumppaohjaamisestani, valokuvistani, valmennettaviltani, tai ihan vaan minusta itsestäni. Rakastan yrittäjyyttä, sen katkeransuloisuutta; ja rakastan elämää maalla.

Siltikin on hiukan haikea on olo. Tosi haikea. Vaan ei auta, eteenpäin on mentävä ko mummo lumessa. Tarvittee vaan yrittää nähdä mahdollinen loppu jonkun uuden alkuna. Muutenhan sitä kokisi epäonnistuneensa, mikä on ihan tarpeetonta eikä palvele yhtään ketään. Voi toki olla että tässä tekstissä minnamaisesti sorrun ylidramaattisuuteen, pahoitteluni siitä, muttamutta kun..

Ikävähän tätä tulee!

Joku pielessä?


Joo. Ja ei. Joku tässä hommassa nyt mättää ja SE on se, mistä en pidä. Rakastan työtäni, mutta en siitä kun kirjanpitäjä sanoo tämän kaiken olevan vain ihan helvetin kallis harrastus, tai että "onneksi sinun miehesi käy muualla palkkatöissä, muuten olisi ollut verottaja niskassasi, ihmetellen sitä millä sinä elät". Enkä siitä, että tyttären opintotukipäätöksessä lukee, että vanhempien tulotaso vaikuttaa opintotukeen sitä korottavasti (no tämähän on tietysti kiva tyttärelle..), allekirjoittaneen tulojen ollessa nolla euroa vuodessa. Enkä todellakaan pidä siitä, kun kaikki kuukaudessa sisääntuleva raha on käytetty laskujen maksamiseen, jää vieläkin jäljelle laskuja, joiden loppusumma on enemmän kuin satasen tai kaksi tai kuusi. Pidän siitä, että tänä vuonna pääsee kesälomalle, mutta en siitä, että viime vuonna ei ollut kesälomaa lainkaan, koska ei ollut rahaa. Tänä vuonna mennään lomalle, on jo maksettu lennot Rovaniemelle ja vuokra-auto Norjan kiertämiseen (ai ja vähänkö odotan!! <3 ). Kaikki on jo maksettu.

Luottokortilla.

Noniin.. Oma moka. Huono hinnoittelu, selvähän se. No can do. Turha kiukutella, omaa tyhmyyttään. Nosta hintoja, ensimmäistä kertaa yrittäjyyttesi aikana. Helppo nakki. Mutta mitä jos jo nyt tiedät, että kun nostat hintasi, nouset kirkkaasti johtoon Suomen kalleimpien (pihatto)tallien listassa (tosin ehkä ollen myös yksi harvoista talleista koko suomenmaassa, mikä hinnoittelee palvelunsa kulujaan vastaavaksi..). Mitä jos oletat tietäväsi, että vaikka asiakkaat suuresti arvostavat työtäsi, äänestävät he silti jaloillaan? Kai nyt muuallakin osataan pitää hevoslapset herran nuhteessa, hyvässä kasvussa ja hyvinvoivina, ja halvemmalla? Koska kuka hullu maksaa enemmän jos vähemmälläkin saa?

Ei kukaan. Hartaasti toki toivon olevani NIIN väärässä tämän kanssa, mutta luulisin tietäväni, etttä syksyllä kun pihattokausi taas alkaa, asuu siellä vain minun Veikko-hevoiseni, ja joku kenet sille nyt sitten täytyykään hankkia kaveriksi (Veera, älä innostu! Se ei ole se ökyestehevonen eikä se upea kimo tamma taimikäänmuukaansellainen.. :D ). Sitten kun on vain kaksi omaa hevosta, SITTEN se on harrastus ja kustannuspohja on huomattavasti terveempi (ja jestas sitä tilan määrää sitten näillä kahdella eläjällä! :D ). Minä sitten olen työtön talliyrittäjä, mutta kaipa se työ tekijänsä löytää, luulisin. Jumppaohjaus, valmennus ja valokuvauspuoli alkavat vetää paremmin, kun ne saavat aikansa ja paikkansa. Ehkä? Ja kuulemma S-Markettiimme voisi kysellä työpaikkaa, ja olihan tuolla mol.fi:ssä muutama paikka, siivoojia ja henkilökohtaisia avustajia etsiskelivät..

Epäonnistunut? En nyt niinkään sanoisi. Kaikkea tarttee kokeilla. Jääräpää saa ja pitääkin tässä hevoshommassa olla. Mutta nyt kun on kiivetty perse edellä puuhun jo viisi vuotta, eiköhän olisi aika fiksuuntua? Nyt on sitten käytännössä koettu se, mitä monet viisaammat jo sanoivat ENNEN kuin hommani aloitin. "Se on elämäntapa" tarkoittaa siis JUURIKIN tätä.

Ei ihan pienellä työmäärällä nämä luvut selviäkään, näitä on monen pöydän ääressä selvitelty.. Tosin onneksi tässä tulee kaksi kärpästä samalla iskulla; tallimestarin erikoisammattitutkinnostani kun uupuu muutama kirjallinen ja koko yritystoiminnan tehtävä, mihin nämä laskelmat sellaisenaan kelpaavat.

Miksi tämä vuodatus? Lupasin joskus sata vuotta sitten näyttää teille pihattotallini katetuottolaskelman ja sen nyt tässä meinaan tehdä. Ja halusin "sanoa jäähyväiset" teille blogini lukijat sillä luulen, että tämä blogi on taputeltu jahka tämän päivityksen saan pihalle. Sen verran kuitenkin pidän kirjoittamisesta, että blogia jatkan, mutta enemmän tuohon valokuvauspuoleen painottuen, ja uudessa osoitteessa. Siispä tervemenoa uusille sivuilleni! Jätän tämän blogin tänne roikkumaan, on tuolla kuitenkin kaikenlaista oleellista pihattotoiminnastani, ja toki nyt lähipäivinä käyn kurkkimassa onko teiltä tullut kysymyksiä toruja ihmeteltävää kehuja mitälie, mutta uutta tekstiä en enää tänne tuota. Jatkossa minua saa toki aina lähestyä, minna @ paivakummunminna.com, sieltä minut löytää. Päiväkummun Hevostilan facebook jatkaa toimintaansa normaalisti, minun oma insta toimii myös.

Mainittakoon nyt siis vielä, että Päiväkummun Hevostilan orivarsapihatto ei ole lopettamassa toimintaansa, KAIKKI JATKUU KUTEN TÄHÄNKIN ASTI! Ainoa mikä muuttuu, on hinnasto. 

Kuvaa klikkaamalla pääset uusille nettisivuilleni (mitkä kyllä tekstien osalta ovat ihan hiukan vaiheessa vielä..) Kuvia sieltä kyllä löytyy, jos niitä tahtoo käydä katselemassa!

Ajattelin jatkaa Photoshopin käytön opiskelua, niin että joskus tuollainen riimunpoisto on ihan helppo nakki ja osaan siirrellä kohteita ja taustoja ihan miten sun sattuu! :D Ehkäpä sitten joskus alankin myydä valokuvauspaketteja, missä asiakas saa valita haluaako kuviinsa taustaksi auringonlaskun vai ökytallin pihan, vai ihan vain sen missä kuva on ihan oikeasti otettu.. :D

Nonni. Siihen katetuottolaskelmaan, kaiken jaarittelun jälkeen..

Tällä hetkellä tallissa asuu kaksi viimekesäistä orivarsaa, ne maksavat 300,-/kk/varsa. Kaksivuotiaita ja vanhempia asuu neljä, ne maksavat 400,-/kk. Näistä tulee sisään 2200,- kuukaudessa (tässä siis alv mukana..). 

Muuttuvat kustannukset ovat kuukaudessa 1353,- (tässä mukana rehut, kuivikkeet, ensiaputarvikkeet, lomittaja siten että minulla on yksi vapaapäivä viikossa, pihaton ja laitumien huollot sekä työkalut yms.).

Liikepääoman korko (joka on edelleen hepreaa minulle..) 76,-/kk.

Näin ollen katetuotto I on 1429,- (muuttuvat kustannukset plus liikepääoman korko)

Oma palkkatoive olisi 1825,-/kk, mikä on laskettu seuraavan mukaan: 

Tallissa asuu kuusi hevosta, joista jokaisen hoitoon menee 20 minuuttia päivässä. Lisäksi on laskettu kolme tuntia tuon päälle, paskanlappaamista jne. Päivittäinen työaika on tämän mukaan 5 tuntia. 10,-/h palkkatoiveena, palkan sivukuluja on 40% (yleensä n.30-60%). 

Katetuotto II saadaan, kun vähentää katetuotto ykkösestä palkkani ja sen sivukulut. Tässä mennään jo pakkasen puolelle, katetuotto II on MIINUS 1054,-

Lisäksi on vielä laskettava kiinteät kulut, joita minulla on yleiskuluja 930,-/kk ja rakennuksiin liittyviä n. 50,- (tämä on kyllä aikas villi heitto, en enää jaksanut jäännösarviota ja kuluja ja poistoja ja whatever laskea..), kiinteitä kuluja on siis vajaa 1000,- kuukaudessa. Tässä on puhelin, netti, markkinointi, matkakulut, laidunvuokra, vakuutukset, sähkö, vesi, kiinteistön- ja jätehuolto, atk-kulut ja ohjelmat jne ja tuon summan olen kerännyt käymällä koko viime vuoden kuitit läpi.

Katetuotto III tulee luonnollisesti siitä, kun katetuotta II:sta vähennetään kiinteät kulut. Minun tallissani siis katetuotto III on MIINUS 2034,-.

Helpommin ehkä tajuttavissa, jos hiukan kääntelen lukuja ja muunnan laskelmia, koska eihän nyt mikään yritys VOI olla yli kahtatonnia kuukaudessa miinuksella. Eikä tuo laskelma edes ollut totuudenmukainen, koska minulla ei ole varaa lomittajaan. Ja työmäärä on enemmän kuin tuo 20 min/ hevonen/ pvä, koska kaikki käsittely ja koulutus kuuluvat hintaan.

Siispä tiputan pois lomittajan. Ja oman palkkani. Kokonaan. Tästä tulee katetuotto I arvoksi 1171,-. Siitä kun suoraan vähennän kiinteät kulut, jää jäljelle 191,-. Tästä kun vähennän alvin, jää jäljelle 154,-. Veroja siitä voisi vähentää vaikka 20 %:n mukaan, sitten jäisi 123,-.

Satakaksikymmentäkolme euroa kuukaudessa. No mutta. Sehän tekee sitten päiväpalkaksi neljä euroa. Viiden tunnin työmäärän mukaan tuntipalkkani on siis 80 senttiä.

Hyvänen aika.

Mitä minä valitan. Taidankin tästä lähteä pohtimaan, mitä kaikkea hankkisin!! *pyyhkii huutonaurukyyneleitä poskiltaan*

Ai niin. Laitumelle mahtuisi 1-2 viimekesäistä orivarsaa, pihattokaudelle epäilemättä on tilaa. Kuvauskeikkoja vastaanotan enemmän kuin mielelläni. Pidän kovasti myös kirjoittamisesta, joten "Tuletko vieraskynäksi blogiini?"-tarjouksia rakastan. Kaikki käy..

..koska sitä se yrittäjyys on, parhaimmillaan. Ja SITÄ puolta yrittäjyydestäni suuresti rakastan :)

Kiitos teille kaikki ihanat ja kannustavat blogini lukijat. Toivottavasti jatkatte kanssani seuraavaankin blogiini. Tai facebookissa kanssani. Tai edes jotain. 

Rakkaudella

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Opiskelevan talliyrittäjän..

..täytyy osata delegoida. Ainakin sellaisen opiskelevan talliyrittäjän, joka jättää (opiskelu)hommansa viimetippaan.. Että kun kolmen viikon sisällä täytyy tehdä suurinpiirtein kaiken hevostietoutensa sisältävä portfolio ja valita siihen tulevat valokuvat JA etsiä paikka missä kuvat kehittää (sillä eihän niitä voinut ajoissa lähettää kehitettäväksi..), valita tulevan vuoden seinäkalenteriin tulevat kuvat ja työstää ne painotalolle, päivittää hiukan vaiheessa oleva lääkintakirjanpitonsa ja hevosluettelonsa, opiskella anatomia ja fysiologia etuperin takaperin ulkoa koko eläin että pääsee joskus läpi ell Seppo Hyypän luotsaamasta näytöstä, tehdä kaikki mahdolliset laskelmat sisältävä yritystoiminnan näyttötehtävän kirjallinen osuus sekä opiskella edes jotain yritys- ja verotietoutta jotta osaa sitten yritystoiminnan näytössä vastata kysymyksiin niin ja pitäisi vielä käydä suorittamassa ensiapukurssi

jamitähänvieläunohdineiväthäntuossavoineetollakaikki..


Pakko siis delegoida. Eilen somen voimalla löytynyt Kirsi ompeli portfoliokirjan sivut, isäntä ja Ponityttö hoitivat paskarallin, Annika hoiti hevosten väkirehuruokinnan. Minä hoidin aamutallin; päivittäiseksi rutiiniksi muodostuneeen suolistoäänien kuuntelun ja lämmön mittaamisen sekä muutenkin herra hevoisten tarkastamisen, että ovatko päät ja jalat oikeinpäin ja kiinni ja toimivat normaalisti. Ja että korvat ovat samalla tavalla hörössä niin kuin normaalistikin ja että vettä on juotu se normaalimäärä. Kun aamulla ja illalla itse hoitaa hummat ja hommat, pystyy sen väliajan

tekemään aikatauluja delegoimaan suhaamaan tehtävien välillä venyttelemään kipeytyttä niskahartiaseutuaan lisäämään tietoisuuttaan hevosista ja yrityksestään mikä muuten on ihan mahtavaa eli

mikäs tässä siis ollessa, kun apujoukkoja löytyy. Ihan mahtavuutta!

Voi että. Tuo kauan sitten lehdestä leikkaamani sarjis pitää edelleen paikkansa. kehveli vieköön. Ajattelin, että olisin jo tähän ikään mennessä oppinut viisaammmaksi vaan ei, samalla linjalla mennään edelleen.. :D

Ja siis ettei menisi liian helpoksi, ei sitä portfoliokansiota voi ostaa kaupasta, vaan se tarttee tehdä itse. Hieno siitä tulee, vaan tietty kiireessä OLISI voinut KERRANKIN vähän oikaista tekemisissään..

Entä se lääkintäkirjanpito ja hevoslistat? Helppo nakki. Käy viimeisen neljän vuoden kalenterit läpi ja poimi sieltä kaikki sulfat ja matolääkkeet ja kipulääkkeet ja rauhotusaineet ja tulleet ja menneet hevoset ja kirjaa kaikki muistiin. Olisi voinut suoraan, silloin toiminnan alkaessa, alkaa kirjata näitä muistiin??

Noup. Liian helppoa..

..sitä paitsi tässä kalentereita läpikäydessä pääsee muistelemaan eloa noin yleensä, mikä on, jos nyt ei aina niin mukavaa, niin ainakin hyvin hyväksi ihmiselle; muistaa mistä on tullut ja mihin on päästy.

Entä tuo ensimmäinen kuva? Se on sneak peak. Kurkistus siihen, miltä näyttävät tulevan vuoden seinäkalenterin kuvat. Ihan Oikeasti näytän kuvat tänään illalla, vaan tuossa teille esimakua. Muutama vinkkivitonen noiden kalentereiden suhteen, vain teille, arvon bloginlukijat..

TÄSTÄ LINKISTÄ pääset osallistumaan arvontaan, missä voittaja saa 20x30cm valokuvasuurennoksen. Aikaa on tähän iltaan kello kahdeksaan asti, kannattaa siis nyt heti käydä kurkkaamassa tuo linkki. 

Tai siis ei ole pakko.

Nyt kannattaisi, mikäli noista sneakpeakin kuvista saa selkoa ja ne miellyttävät, tilata seinäkalenteri heti samantein (minna @ paivakummunhevostila.fi tai facebookissa yksityisviestillä, Minna Alaspää), laittaa viestiin oma osoitteensa sekä teksti "sneak peak", siten saa kalenterin hintaan (20,- postikuluineen sekä alveineen) tietty kalenterin mutta myös kaupanpäällisiksi kaksi 20x30cm julistetta itselleen.

Ei tätäkään tieteskään ole pakko tehdä.

Mä meen nyt. Heippahei!

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Mitä kuuluu?

Hmm.. Kaikkea muuta kuin blogin kirjoittamista??

Ei sinänsä, etteikö riittäisi kuvia ja kerrottavaa, vaan mikä siinä sitten on, että vaikka ja kuin haluaisi, ei näppäimistö laula, ainakaan täällä blogin puolella.

Kirjoitin minä kyllä, pitkään ja hartaasti; kirjoitukseni ja ajatelmiani löytyy Heidin nelivedot-blogista. Käy kurkkaamassa, klikkaamalla allaolevaa, syyskuun lopussa otettua kuvaa.

Ei sinänsä, että sillä nyt suurtakaan merkitystä olisi, mutta vaihdoin blogini nimen. "Klippauksia ja Karvaturjakkeita" oli jo aikaa sitten vanhentunut nimi, kun tuo "Klipattu" Poni lähti omistajalleen ja sitä kautta uudelle ylläpitäjälleen jo jokunen vuosi sitten. Vilja on pitänyt Ponipojasta hyvää huolta, edelleen on Poni voimissaan ja komeassa kunnossa, vaikka ikääkin on jo parisenkymmentä vuotta jollei enemmänkin. Nimellä Päiväkummun Hevostila siis jatketaan.

Tänä maanantaiaamuna sain aikaiseksi tehtyä tuon bannerin sekä kirjoitettua tämän "hengissä ollaan ja joskus taas kirjoitellaan"-postauksen siksi, että minun pitäisi tehdä kouluhommia päivät yöt läpeensä, että ehtisin kaiken tehdä ennen kuin pitäisi jo kuukauden-kahden päästä valmistua. Kohta on koti siisti ja polttopuut järjestyksessä ja varsoilla harjat siistinä ja blogiin tehty postauksia ja huoneen lattia työstettynä..

..vaan edelleen on tekemättä yritystoiminnan jättimäinen lopputyö sekä portfolio ja johtamisen työ ja valmennuspäiväkirjojen puhtaaksikirjoitukset ja ja ja..

Mutta hei. Yksi kirjahylly on siivottu, organisoitu muualle, sen tilalle on tuotu vintiltä työpöytä ja paperit siirretty sieltä täältä tuolta tähän uuteen upeaan toimistooni, missä voin sitten muuta perhettä häiritsemättä keskittyä rauhassa kouluhommiin (=levitellä paperit ja jättää ne levälleen). Laiska töitään luettelee (tai työvaiheista kuvia ottaa..), siksipä on pakko laittaa kuvat :D

Joku aika sitten päätin vähentää facebookissa hengaamista, ettei menisi niin paljon aikaa hukkaan. Teen joka ilta itselleni seuraavan päivän aikataulun, ja jos nyt en ihan sen kellonajoissa pysy, saan ainakin kaiken ylösmerkatun tehtyä. Jos joku kysyy ylihuomisen tekemisiäni, en ehkä osaa vastata, mutta ainakin nyt ja tässä hetkessä tiedän tasan tarkkaan, mitä teen. Uskotteko kun sanon, miten paljon päivään tulee lisää aikaa, kun käy facebookissa hengaamassa vain hetken; aamulla kerran ja illalla kerran, siinä välissä ei kertaakaan. Hämmästyttävää!

Ja voi niin tyhmää, että onkin silloin joskus mennyt antamaan tuollaisella aikasyöpölle pikkurillinsä!! Ajatukset pysyvät paremmin kasassa, kun ei tarvitse miettiä miten se joku nyt otti minun kommenttini ja miten se kipakka keskustelu siellä nyt etenee ja onko kuvista tykätty. Kuulostaa oikeasti todella naurettavalta, kun ottaa huomioon, että olen kuitenkin jo aikuinen ihminen, mutta siltikin uskaltaudun ääneen sen sanomaan. Että kuinka voikin nelikymppinen jäädä somekoukkuun, ja toisaalta, kuinka paljon vähemmän on kiire, kun keskittyy olennaiseen!?

Voisi toki alkaa panikoida, kun kouluaikatauluja miettii, vaan ehkä jätän panikoinnin vaikkapa huomiselle. Tai ylihuomiselle.

Seinäkalentereita olen tekemässä ensi vuodelle. Edellisvuosina on ollut toinen kalenteri suomenhevosille ja toinen fwb-hevosille. Nyt tulee vain yksillä kuvilla ihan jo siksikin, että olen kuvannut täällä näitä minun hoidossani olevia hevosia, jotka nyt yleensä kulkevat lähekkäin, jolloin valtaosa kuvistani on "suomenhevonen JA fwb-hevonen, ihan vieri vieressä".. Yritän valita sellaisia aamu-usva/hevosmaisemakuvia, mitkä kelpaisivat myös ei-hevosihmisille. Kaksitoista kuvaa plus kuvat etu- ja takakanteen. Neljätoista kuvaa. Olen ollut onnekas ja sattunut tänäkin kesänä saamaan kauniita aamuja ja auringonnousuja sekä myös kuvia niistä; onnekas siksi, että kyllä pienen ihmisen sielu ja mieli lepäävät kauniina kesäaamuna, vaan kuvia, niitä neljäätoista valitessa tulee kyllä runsaudenpula. Että jos taas voisin saada teiltä apuja "onko tämä kuva parempi kuin tämä kuva"-pähkäilyyni, olisin kiitollinen. Allaolevaa kuvaa klikkaamalla pääsee kurkkimaan kummoiseksi kuvavalinta(vaikeute)ni kasvavat, ja pääsee osallistumaan arvontoihin, joita aivan satavarmasti järjestän, jos ja kun käytte kommentoimassa.

Entä varsat?

Mitäpä ne. Ovat kasvaneet aivan huikean paljon kesän aikana, komistuneet! Alla olevaa, syyskuun lopulla otettua kuvaa klikkaamalla pääset Päiväkummun Hevostilan facebookiin, siellä postauksessa allaoleva kuva sekä kuva siitä, miltä tämä lissabonilainen orivarsa näytti toukokuun lopulla. 

Täällä asuu nyt viisi vuotiasta orivarsaa sekä tietty Veikko-johtaja. Lisää varsoja siis mahtuisi pihattooni. Että winkwink, tänä tai viime tai toissa vuonna syntyneiden oripoikien omistajat.. :)

Nyt jatkan kyllä tässä kirjoitushommassa, mutta siirryn siihen, mitä piti tehdä nämä kuluneet tunnit. "Tutustu työpaikkasi strategiaan ja arvoihin sekä kirjaa ne.. Liitä tuotoksesi, 2-6 kpl A4-liuskaa, tutkintosuorituksen aineistoon ja varaudu esittelemään sitä jäsentyneesti tutkintotilaisuudessa"

...

Maanantaiterkuin

Päiväkummun Hevostilan Minna

Ihan(an)kamala laidunkausi

Puolensa ja puolensa kaikessa, luonnollisesti. Minä lähestyn usein kuultuja väitteitä, sekä ylipäänsä laidunasioita, omilta kanteiltani.. ja vaikka paljon on pienesti pessimististä tai känkkäränkkämäistä, on kesässä ja laiduntamisessa paljon hyvää.

Aamu-usvat ainakin.

Ja ilta-auringot.

- Laidunkausi ja kesä, hevosen parasta aikaa?!
Mjoo. Ja ei. Riippuu miljoonan hevosiin, säähän ja laitumeen liittyvän asian lisäksi myös tähtien asennosta. UkkoYlijumalan varpaan asennosta. Fengshuista.

Herkkäluonteinen, ohutihoinen, kaikkiin ötököihin ääniin säätiloihin tähtien asentoon lähes neuroottisesti suhtautuva nopeakasvuinen puoliverivarsa on aikalailla eri luokkaa kuin paksukarvainen (ja -päinen) (suomenhevos)seniori, jota ei haittaa vaikka tennispallon kokoinen paarma iskisi hampaansa sisäreiteen, tai ukkosmyrsky kaataisi selkään rakeita. Avoimella paikalla, kaukana kaikista lutakoista sijaitseva laidun on aina hienoisesti tuulinen ja siten ötökkävapaa eikä niin kuuma ja tunkkainen trooppisilla ilmoilla; hevoset voivat keskittyä siihen parhauteen eli syömiseen ja lepäämiseen. Metsäinen suon tai ojan tai järven tai edes pienenpienen vesilähteen vieressä sijaitseva laidun saa kestettäväkseen vähintään mahtavan hyttyskannan, todennäköisesti myös isommatkin lentävät. Metsä suojaa auringolta, mikä on ihan hyvä, vaan myös tuulilta, mikä on superhuono (paitsi jos kesäkuun säät muistuttavat marraskuun lopun säätä..). Saattaa siis olla aikas lämmin ja pahimmillaan ahdistava paikka valtaisine ötökkämäärineen missä doktorrepelillä on täysi työ auttaa hevosta kestämään olosuhteet (eikä se muuten satavarmasti auta sitä kahta viikkoa, mikä pullon kyljessä luvataan!), jos hevonen nyt on sellainen joka olosuhteisiin reagoi.


- Ei ne muuta syötävää tarvii, laidun riittää?!
Riippuu kaikkien ylläolevien lisäksi myös laitumen hoidosta; siitä onko se ammuvainaan aikaista nurmea, hetki sitten uudistettua, lannoitettua vai "annetaan kaikkien kasvien kasvaa"-tyyppistä.

Huonosti hoidettu vanha laidun ja se superherkkä sekä isoksi kasvava varsa eivät ole hyvä yhdistelmä eikä silloin satavarmasti pelkkä laidun riitä; väkirehut on pidettävä mukana ja todennäköisesti, säästä riippuen, myös lepo tallissa. Suomenhevonen tai (shetlannin)poni hyvin lannoitetulla laitumella - lopputulemana parhaassa tapauksessakin vain läski otus, huonoimmassa tapauksessa uuden elikon hankinta sen edellisen kuoltua kaviokuumeeseen.

Kivennäistä ja suolaa kaikki tarvitsevat joka tapauksessa. Niiden syöttämistä joutuu jokainen laitumenpitäjä pähkäilemään. Suolakivi vai jokaiselle merisuolaa? Kivennäiskivi/-kulho vai jokaiselle omaan vatiin? Vapaasti vai syötettynä? Kiinni vai vapaana? Saavathan kaikki??


- "Miten teillä voi olla paarmoja, ei meillä ainakaan ole?"?!
Koska paarmojen määrä voi, riippuen taas miljoonasta asiasta, olla minun laitumellani aivan eri kuin kilometrin päässä olevalla, tuntuu minusta "miten teillä voi olla.."-päivittely ihan yhtä pöhköltä kuin ihmettelisi eroja Imatran ja Porin säätilassa.


- Sää kuin sää, kyllä ne kestää (sekä laidun että hevoset)?!
Liian kylmää; rimpulaotukset palelevat ja nurmi ei kasva. Liian kuuma; periaatteessa pelkkä kuuma ei haittaa nurmea eikä hevosia.. mutta kun useasti kuumaan sisältyy ne paarmat ja/ tai sateettomuus; ei ollenkaan hyvä. Liian kuivaa; laidun kuolee, milläs sitten takaat riittävän korsirehun saannin (varsinkin jos vanha sato on syötetty eikä uusi vielä ole valmis)? Liian sateista; mutavelli ei liene se paras paikka hevosille ainakaan pitkässä juoksussa. Kylmät yöt lämpimät päivät; nurmen fruktaanipitoisuus saattaa nousta niin, että taas ovat kaviokuumeherkkien hevosten omistajat helisemässä. Tuuletonta; ötökät. Liikaa tuulta; varsin vireät hevoset, jolloin massahysteria, aitojen pystyssäpysyminen ja talliyrittäjän vakaa arki ovat uhattuina.

Kaikki varmaan jo hahmottivat, että hevosten ja nurmen kannalta paras mahdollinen sää lienee yhtä utopistista kuin yksisarvinen laitumellani..


-"Ihanaa, hellettä, minä niin tykkään!!"?!
MINÄ EN. EN SITTEN NIIN YHTÄÄN. Kaivapa tolppia maahan tai tee raivaussahahommia tai siirtele kottikärryillä hiekkaa tai tyhjennä pihattoa tai teepä yhtään mitään muuta kuin makaa reporankana viileässä talossasi; jo on läskihiki ja ahdistus ja paarmat ja nestehukka ja ja ja. Kiva kevyt vesisade kesken helteiden, jo on trooppinen ilmasto valmis, jolloin työnteko on, ainakin minulle, erittäin raskasta.

E N   Y H T Ä Ä N   T Y K K Ä Ä.


"Eihän siinä muuta kuin aitaa vaan paikalleen! Halpaa ja helppoa!"?!
*repii hiuksia päästää* (anteeksi, joskus nämä laidunasiat NIIN menevät tunteisiini..).

Kävin läpi yhden lohkon aidat, siihen meni kahdeksan tuntia. Ne oli talveksi jätetty paikoilleen, joten järjestelin langat sekä oioin muovitolppia, muutaman puutolpan laitoin maahan. Ajoin raivaussahalla aitojen aluset. Aitaa on vajaat seitsemänsataa metriä, askeleita siihen menee kymmenisentuhatta. Kertaa kaksi. Kertaa viisi, lohkojen määrän. Hyvän nurmenkasvun aikaan raivaussahahommat kahteen kertaan kesän aikana. Huonolla tuurilla aitojen korjauksia ties monta kertaa, kun hevoset tai peurat kaatavat aitoja.

Aitaa on yhteensä kolme kilometriä. Langat kolmessa tasossa joten lankaa menee yhdeksän kilometriä, hinta vajaat kuusisataa euroa. Omille laitumille vaihdoimme kaikki tolpat puisiksi, isäntä haki ne omasta metsästä ja rautakangen kanssa lykkäsi maahan. Täysiä työpäiviä hänelle kerääntyi noin kolme. Jos se olisi ollut lomittajan tekemää, olisi siitä tullut kuudensadan euron lasku. Puutolpissa on eristimet, niiden kokonaishinta noin lonkalta heitettynä parisataa. Muovitolppia on noin kaksisataa, maksoivat kuutisensataa. Lainalaitumen akkupaimen maksoi kolmesataa, akku kuusikymppiä. Maadoitussauvat ja kaapeli noin kuusikymppiä. Kotilaitumilla on kaksi sähköpaimenta, niistä en hintaa laske sillä ovat talvellakin käytössä. Aitakulut siis yhteensä (poislukien työtunnit sekä kaikki puutolpat) noin 1800 euroa. Tämä summa ei tietenkään ole joka vuodelle. Lankoja saa uusia tämän tästä, kovin pienistä pätkistä ei aitaa viitsi kasata, sähkön kuitenkin tahdon juoksevan kunnolla.

(Jätän tässä kokonaan huomiotta nurmen perustamiseen, puhdistusniittoihin sekä laidunmaan vuokraan menevät kulut. Niihin lentää satanen jos toinenkin jos kohta edes kolminumeroinen luku riittääkään.)

Lainalaitumelle menossa..

Kun se olisikin pelkkää aidantekemistä, vaan kun täytyy siivota paju- yms.pöheikköjä pois, sähkönkulkua häiriköimästä..

Viimeiseksi omia huomioitani.

- Jos automatkalla lainalaitumen aitaushommaan muistat unohtaneesi ötökkämyrkyn, palaa se hakemaan. Jos et, voivat illan tunnit aidan parissa olla rattoisat; kun kaksi kättäsi ovat kiinni aidassa, milläs hätistelet pois niskastasi ne kymmenen hyttystä?

- Jos raivaussahatessasi paarma puree ahteriin ja sen hätistät pois, katso mihin sahan terä osuu. Saattaa mennä alalangan solmimiseksi..

- Jos kaveri on auttamassa aidankorjaamisessa ja aidan sähkö tarvitsee laittaa pois päältä, k o m m u n i k o i k a a  s e l v ä s t i. Jos ette, tulee ainakin selvitettyä kulkeeko sähkö aidassa ja millä voimalla. (Tiedättekö miltä tuntuu, kun sähköiskun voimasta takahampaatkin kolahtavat yhteen?!)

- Musiikki luureista on hyvä ratkaisu, jaksaa paremmin tehdä töitään eikä ehkä ärsyynny niin hyttysistä kun ei ihan kaikkea ininää kuule. Muista kuitenkin, että ympäristön tarkkailun mahdollisuus kaventuu, jos kuuloaistisi on sidottu musiikkiin. Tämä saattaa aiheuttaa kiukkua kotiväessä ("eksä nyt saatana voinu vastata puhelimees?"), kiireen autolle (lähestyvä ukkonen) sekä paljon uteliaita ja lähelläsi (hevoset takanasi). Erityisesti kuitenkin terottaisin tätä kuuloseikkaa silloin, kun olet laittamassa viimeisen lohkon viimeisiä tolppia ja ihan viimeisiä metrejä paikoilleen, hetkeä ennen illan laskeutumista. Jos näyttää siltä, että hiekkakuopassa on tukeva paikka aitatolpalle, VOI olla että joku muukin on tuon saman paikan nähnyt ja VOI olla että hetken joudut ihmettelemään ja sitten panikoimaan ja sitten tajuamaan.

Sitten vasta kiire onkin.

Koska et voinut musiikiltasi kuulla annettuja varoituksia..

..tajusit vasta sitten kun jo sattui ja kirvelsi sinne ja tänne ja tuonne että

iskit tolpan maa-ampiaisten pesään.

Maanantaiterkuin Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Syys-lokakuussa alkaa sisäruokintakausi jonne voi varata paikkoja jo nyt. Viimekesäiset ja tämänkesäiset orivarsat, tervetuloa! 

Kaksi Kovaa Kundia

Koskaan ennen en ole päässyt sunnuntai-illan kaltaista todistamaan. Tai no joo, olenhan, joka kertahan nuo samat eleet ja liikkeet toistuvat, kun uusi jäsen laumaan laitetaan. Ei hevosten elekieli, laumajärjestys, järjestäytyminen ja johtajuuden hakeminen koskaan ole mihinkään muuttunut, eikä toivottavasti koskaan tulekaan muuttumaan. Vaan tuossa voimakkuudessa, en koskaan. Siksi haluankin kiittää oriiden omistajia luottamuksesta sekä suuresta kunniasta, että saan näitä aivan tajuttoman hienoja hevosia hoitaa. Kumpikin hevonen oli tuttu minulle, toinen on täällä asunut jo vuoden ja toinen on aiemmin asunut. Kummastakin tiesin sen, että ne osaavat olla laumassa ja osaavat käyttää pienempiäkin eleitä. Täytyy kyllä myöntää, että se miten paljon "tulokas" oli kasvanut sekä kooltaan että egoltaan, oli ehkä hienoinen yllätys. Sen luonteen ja tarkoitusperät hahmotti kyllä välittömästi kun se trailerista ulos pääsi ja sen perusteella osasin suurinpiirtein uumoilla miltä matka illan lopputulemaan näyttäisi (tai ainakin kovasti toivoa osuvani arvauksessani oikeaan..). Oriiden meno, missä ei ollut muulle maailmalle saati pienelle ihmiselle mitään tilaa tai väliinmenemistä, oli kertakaikkisen huumaannuttavaa; johdonmukaisuus, elämänilo, voima, päättäväisyys.. Olen sanaton.

Kaksi aivan vastaavanoloista kolmevuotiasta oria, erittäin hyvän lihasmassan, kestävyyden ja luonteen omaavaa kun laittoi samojen aitojen sisäpuolelle, tiesi, että nyt mennään lujaa ja (näillä hellelukemilla) hikeen asti. Mietin kuinka kauan kestää, ennen kuin ne hahmottavat sen, että ovat samanarvoisia, jolloin kannattaa päästää itsensä helpommalla ja luopua valtataistelusta. Näytän teille kuvina, miten ja millä keinoin ori hakee johtajuutta, ja haluan ensimmäiseksi kuvaksi laittaa sen, miltä tämä pari näytti seuraavana aamuna; etteivät heikkohermoisimmat lukijat saa sydänkohtausta. Sen välttämiseksi tahdon myös mainita, ettei kumpaankaan sattunut millään tavoin. Paitsi ehkä egoon, hetkellisesti, kun tajusivat että vastassa olikin kuin itsensä peilikuva.. :D

Vielä ennen omia kuviani haluan laittaa tähän linkin, Kimerlee Curylin omille sivuille, hän on kuvannut Ihan Oikeita Villihevosia kuvina, joista itse voin vain haaveilla ja jotka saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Kun kuvia aikansa lärää, toteaa sieltä löytyvän ihan samanlaisia eleitä ja asentoja kuin näistäkin. Aika hienoa!

Laidunkauden ensimmäinen aamu, kello hiukan yli aamuneljän, ja jo minua hemmoteltiin tämännäköisellä maisemalla. Oi onnea!

Nämä kuvat on laitettu kuvausjärjestyksessä, ensimmäisen ja viimeisen välillä on reilut kaksikymmentä minuuttia. Tässä on ziljoona kuvaa, myönnän, mutta lohduttaako yhtään, jos sanon, että kuvasin näitä kahta, tuossa puolessa tunnissa, seitsemänsadan kuvan verran..

Tuo ryhti!

Mustalla on jo suunnat selvät, liikuttaa ruunikkoa mahdollisimman paljon ja pitkään, väsyttää se. 

Tähän täytyy kirjoittaa, että kun musta yritti sulkea ruunikon tietä, näytti se siltä, että yrittäisi työntää ruunikkoa ojaan. Mene ja tiedä yrittikö oikeasti, noista suomenhevosista koskaan tiedä.. :D

Ensimmäinen vahvempi ilmaus; hampaat niskassa kiinni..

Tässä myös jo vahvempaa, taas hampaat niskassa, mutta toisaalta toisen hampaat lavassa/ etujalassa.

Musta on tässä jo pääsemässä niskan päälle, ruunikko kun jo hiukan väistää etuosallaan.

Tuossa hetkessä oli ehkä yksi tämän tapaamisen ja selvittelyn kulminaatiopisteistä; vahvin vallanilmaus on se, että hampaat on niskassa kiinni. Tai jos tarkkoja ollaan, se, että ori astuu tamman on vahvin, on toisen selässä ja hampaat kiinni niskassa. Tässä tilanteessa musta laskeutui alas ensimmäisenä ja sai itsensä irti ja lähti taaksepotkien taas liikkeelle.

Ruunikko teki koko ajan enemmän töitä pystyynnousemisissaan ja musta taas fiksusti liikutti ruunikkoa ympäri kahden hehtaarin laidunta, väsytti sen niin, että saattoi sitten ilmoittaa toiselle "minä olen piirun verran kestävämpi ja vahvempi joten anna olla". Musta oli itse oppinut tämän ns. kantapään kautta; toinen musta suomenhevonen opetti tämän sille edelliskesänä.. :D :D

Vahva edellä, vielä vahvempi perässä.

Hetki lepoa ja vapaata oleskelua, sitten voikin..

..jo hiukan kevyesti kisailla.

Tässä on jo välit selvitetty, ilmeet ja asennot ovat aivan erilaiset kuin kuvasarjan aiemmissa kuvissa. Tässä vaan leikitään, kun jo niin kauan vain syötiinkin ja hengailtiin vierekkäin.

Ainakin pari minuuttia.. :D

Ei tässä sitten muuta.

Hyvää hellepäivää kaikille toivottaa

Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Ensimmäinen tiedustelu/ varaus vieroitetun pihattopaikasta on jo vastaanotettu. Paikkoja jäljellä monenmonesta asiasta riippuen 2-4 varsalle, ja vaikka varsa olisi vasta syntynyt, passaa toki tiedustella. Mikäli varauksia tulisi enemmän kuin paikkoja, otetaan käyttöön ennakkomaksu. Se hyvitetään ensimmäisen kuun maksussa ja palautetaan täysimääräisenä mikäli varsa kuolee tai eläinlääkäri toteaa, ettei se terveydellisistä syistä johtuen voikaan muuttaa pihattoon. Syyskuussa otetaan vastaan vuotiaita pihattopaikkalailaisia ja vieroitettujen passaa tulla marras-joulukuussa-tammikuussa. Lisätietoja täältä!

Havaintojani teini-iästä

Puhtaasti empiirisiin tutkimuksiini perustuvaa tutkimustietoa, olkaa hyvät!

Teinihevonen on pääpiirteissään helppo. Ainakin ori. Estrogeeni sekä helppo ja etenkin ennustettava käsiteltävyys lienevät yhdistelmänä yhtä utopiaa kuin ajatus siitä, että ratsastaminen oikeasti olisi helppoa (tästä syystä minulla ei tammoja olekaan..). Teinioriin kanssa on ihan helppoa, kunhan vaan sen ulkoilualue on iiiisoooooo ja se saa liikkua iiiisoooosti ja lujaa ja mielin määrin. Jos liikettä rajoitetaan, meinaa pienen teinihevosen lihaksiin patoutuva liike-energia sekä aivoihin patoutuva turhautuminen räjäyttää sen raajat kaikkii mahdollisiin ilmansuuntiin. Tämä on hyvinhyvin helppo hahmottaa itsekin, ei tarvitse mitään muuta kuin mennä varsanäyttelyyn, yksi-kolmevuotiaita katsomaan. Siellä näkee, mitä teinihevonen tekee kun se on jännittynyt, poissa kotoa ja sitä pyydetään olemaan nätisti paikoillaan.

Vähenevä fyysinen rasitus kasvattaa turhautumista, mikä lisää tarvetta saada huulilla/ suulla näprättäväkseen ihan mitä vaan mitä sattuu olemaan puolen metrin päässä pään alueesta, hihat hihnat lahkeet narut harjat ihansejasamamitäkunhanjotainsaisisuuhunsaäkkiäjamielelläänkaikkeayhtäaikaa. Että kun lähdet taluttamaan elämänriemuansa pursuavaa teinihevosta, haluat ehkä laittaa narun suuhun..

..jossa tosin on jo puolet juuriharjasta, naru kolmin kerroin sekä mieluusti vielä osa sinun hihastasi..

Onnistuneen Ihmisteinikäsittelyn Tärkeydet:

1. Oma huumorintaju. Sitä nimittäin tarvitaan, että itse pysyy kasassa. Vaan auta armias, jos teini huomaa sinun myhäilysi saati näkee/ olettaa/ luulee, että naurat teinille. Huumorintajua tarvitaan mutta ehdottomasti niin, ettei teini sitä huomaa; loukatun teinin kosto on karmaiseva. Mitä tulee teinin itsensä huumorintajuun, täytyy vaan yrittää toivoa että se sieltä joskus palautuu; tai että joskus teininkäsittelijän ja teinin huumorintajut lähenisivät toisiaan niin, että olisivat edes joskus lähempänä toisiaan kuin Etelä- ja Pohjoisnapa. Teini-iän ajan saat siis vaan opetella kestämään lapsesi "vittu mikä daiju"-katseita murjaistessasi vitsin, mikä joskus on kollektiivisesti naurattanut kaikkia.

2. Suuri tietous pankkitilisi saldosta ja hintatasosta, koska yhden kauppareissun aikana ehtivät "mä haluan ton ja sitten mä haluan ton ja hitsit mä haluaisin sinne"-vaatimukset vaihdella kynsilakasta huulipunaan, makaronista sushiin ja kylmäsavuloheen, huoneen tapetoinnista Hawaijinmatkaan ja stadin viikonlopusta New Yorkiin muuttamiseen. HUOMIO! Muista kohta yksi, huumorintaju JA sen peittäminen! Jos kehtaat kaikkien edessä nauraa Teinille, voit joutua tilanteeseen, jossa tämä päättää marssia kotiin koko viidentoista kilometrin matkan, kaatosateessa. Vaikka juuri äsken irvisteli pihalla pientä lätäkköä.

3. Laske vaatimustasoa (menee käsikädessä kakkoskohdan kanssa). Melkein-Teini osasi oma-aloitteisesti viettää tehokkaasti puolen päivää; siivota talon lämmittää uunit ja tehdä ruokaa. Teini-ikäiseltä jää homma kesken, jos pölkkärin johto ei riitä tai pölkkäri juuttuu; pölkkäri lentää seinään ja Teini hautautuu peittonsa alle. Tai jos uunintulta sytyttäessään sanomalehtipaperi repeää väärällä tavalla; tulitikut lentävät seinään ja niiden päällä hypitään tasajalkaa, jonka jälkeen Teini hautautuu peittonsa alle. Teini, joka ennen osasi siivota keittiön jäljiltänsä, jättää jokaikisen kaapin oven auki ja puolet tavaroista lattialle, ihan vain siksi kun ei löytänyt sitä yhtä leikkuulautaa. Tämän jälkeen Teinin voi löytää peittojensa alta.. jos sitä uskaltaa lähestyä.

4. Hahmota Teinin ulottuvuudet ja kyvyttömyys/ kyky. Teini lennättää kaiken kansan nähden koulukirjansa alas aulan kakkoskerroksesta, jos laukun vetskari ei nanosekunnissa aukea, mutta sama teini voi kuljettaa metsästä, hyvin pehmeää tietä pitkin mönkkärin, jonka peräkärrystä on akseli poikki, ihan vain kun puhdas teiniraivo antaa siihen voimat.

5. Muista kiitollisuus. Puolen vuorokautta mykkäkoulua, neljä tuntia raivoamista ja kiukuttelua; yksi sinulle osoitettu hymy siellä välissä (vaikket edes ole Teiniä lahjonut). Taas jaksaa.

6. Muista Teinin muuttunut käsitys ajankäytöstä. Kahdeksan tuntia aifouninsa kanssa omaan huoneeseensa sulkeutuneena on paljon lyhyempi aika kuin puoli tuntia perheensä kanssa yhteisen päivällisen äärellä. Tämän puolituntisensa pituus (ja tuskallisuus) korostuu, mikäli sisarukset ovat paikalla.

7. Sisarusten välit muuttuvat; "ammu ittes!" korvaa aiemmat normaalit kommunikoinnit. Älä jää Teinin ja sen melkein-teinin veljen väliin, sillä siinä kohdassa jäätyy helvetintuletkin, pelkän raivostuneen Teinin katseen voimalla.

8. Muista oma teini-ikäsi (sekä myös varhaisaikuisuutesi..). Jos itse olet ympäripäissäsi maannut keskellä Espaa; tai tuhonnut siviilipoliisiauton konepellin istumalla siinä; tai jäänyt kenkävarkaudesta kiinni, tai ihanmitävainhurjaa, muista ne ennen kuin olet sulkemassa Teiniäsi kellariin tai kuskaamassa sitä suljetulle.

9. Ikuisuus on tosi lyhyt aika. Teini voi kehottaa sinut painumaan loppuelämäksesi helvettiin, mutta saattaa noukkia sinut sieltä kolmen virkkeen päästä, etenkin jos lupaat kuskata sen jonnekin tai ostat nettikaupasta jotain.

10. Tiedosta, että teini-ikä on vanhemmista irrottautumista ja valmistautumista Omaan Elämään. Yritä luottaa siihen, että "sä oot niin paska ja perseestä ja maailman huonoin äiti ja NIIN pilannut mun elämän!", menee joskus ohi.

11. Impulsiivisuuden ymmärrys. Se paljon puhuttu tunteiden vuoristorata on oikeasti käsittämättömän huikaiseva ja niin räjähtävän nopea, että usainboltitjamuutpinkojat olisivat kateellisia moisesta nopeudesta. Itse olet vasta ymmärtämäisilläsi teinin ensimmäisen reaktion kun teini on käynyt läpi jo kymmenennen ailahduksensa, minuutin sisällä ensimmäisestä.. Hilpeydestä kiukkuun, kiukusta raivoon, raivosta surkeuteen, surkeudesta ironiaan; tuosta noin vaan, heittämällä, ja valonnopeudella. Mieti, mikseivät fyysikot vieläkään osaa sulkea teiniangstia/-energiaa/-riemua pulloon, sillähän ihan heittämällä lämmittäisi omakotitaloja..

Ei minulla nyt sitten muuta, tällä kertaa, paitsi että kiitokset omalle superrakkaalle Teinilleni, päivääkään en vaihtaisi pois (tosin muutamat herjat ja mulkaisut voisin jättää väliin..) :D

Terkuin 

Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Sitten kun teille alkaa syntyä varsoja ja orisellaisia, tai vuotiaille varsoille tarvitsee syksystä paikkaa; tervetuloa paikkoja katselemaan ja kyselemään; pihattopaikkakyselyjä (minna @ paivakummunhevostila.fi tai 050-5940168) otetaan vastaan!

Työpäiväni, vaimitensenytmeni.

Pitemmittä puheitta, tervetuloa mukaan työpäivääni!

Sattumalta herään aikaisin. Aamuyö on valtavan kaunis joten käyn loikahtelemassa pellolla kamerani kanssa, minkä jälkeen menen takaisin nukkumaan.

Toisen kerran herään kello kahdeksan. Maisemaa valaisee vielä kuu, jonka valossa näen hyvin ruokkia hevoset.. 

..minkä jälkeen valmistan itselleni überällöterveellisen aamiaisen.

Aamuvihreänteen nautittuani päätän lähteä lenkille, sopivassa lämpötilassa..

..minkä jälkeen viilennän itseäni, vieden samalla vien varsat ulkoilemaan.

Koska on jo aamupäivä ja aurinko silloin kuulemma polttaa, muistan laittaa ikäiselleni soveltuvaa rasvaa. Samalla ihmettelen, kuinka olen vajaassa viikossa onnistunut tappamaan postitse tilattavista esikasvatettavista taimista jo puolet.

Päätän unohtaa aamun terveellisyyden, teen itselleni kakkosaamiaisen ja juon puoli pannullista kahvia sekä palan painikkeeksi syön levyllisen suklaata.

Koska mönkkäri ei tahdo liikahtaa senttiäkään..

..joudun tekemään hommat kottareilla. Toisaalta onni on, että kottikärryistä ei lähde ääntä, sillä muuten jäisivät kuulematta..

..tämän ratsastajan vienot komennot ja kehut, kun hän uljaan ratsunsa kanssa suorittaa qeopatkumirouhepohjaisella täyspitkällä areenalla piffipaffiharjoitustaan.

Kun paskahommat on tehty, voin siirtyä maalaamaan latoni seinää..

..jonka jälkeen, illan viileydessä, hoidan varsat..

..ja annan niille iltaruoat, samalla ihastellen illan hiljaisuutta.

Tämä oli kuudes "työpäiväni"-postaus. Mitä lukijakunta sanoo, pitäisiköhän näitä vielä joskus tehdä uudestaankin?! :D

Lauantaiterkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila