Aina yhtä riemastuttavaa seurata hevosten piehtarointia. Tosin harmillisen usein joudun miettimään, miksi ihmeessä on mentävä niin lähelle aitaa, että sydän syrjällään joudun seuramaan, kääntyykö hevonen aidan päälle. Joskus, useimmiten onneksi ei. Kerran eräs jopa onnistui kääntymään laitumen aidan päälle, mikä vaatii jo aika hyvää suunnittelua sijoittumisen suhteen, laidunlohko kun on muutaman hehtaarin :D
|
Puoliveljet Lore ja Jere. |
|
Herra IsoHerra |
|
Taas puoliveljet. |
|
Piimis (aika lähellä aitaa..) |
|
Elvis-johtaja piehtaroi, nulikat keskittyvät ruokailuun. Huomaa tarkkkaan harkittu piehtarointipaikka, laitumen ainoa märkä kohta.. Toimii loistavana paarmakarkotteena, ainakin muutaman minuutin.. |
|
Herra IsoHerra; tässäkin märemmässä kohdassa piehtarointi. |
|
Charly-Pappa vastakärrätyssä tarhanpohjassa. Että se piehtaroikin pitkään ja antaumuksella! |
|
Vaan jos joku piehtaroi pitkään, oli se Sakke kotiin Ypäjän näyttelystä päästyään. Voi sitä onnea kun oli tuttu paikka ja kaverit ja pääsi piehtaroimaan hikisen matkan päätteeksi :) |
Kuvakilpailun aikaa on tänään kello kuuteentoista saakka. Niinpä vietän iltani pohtien ja pähkäillen miten ihmeessä saan järjestettyä kuvakilpailun kärkikolmikon kolmikoksi eikä kärkikymmeniköksi (aivan kertakaikkisen hienoja kuvia on tullut!). Huomenna sekä tarkastellaan lähempää mistä monet monet ihmiset sanovat eniten pitävänsä hevosissa (ja ihmetellään, kuinka olen saanut tungettua kaksikymmentäkaksi kuvaa postaukseeni..) sekä julistan kärkikolmikon ja näytän kuvat. Ylihuomenna, talvipäivänseisauksen ja pimeyden kunniaksi koko postaus on täynnä aurinkoisia suomenhevosia (kerrankin kaikki kuvat ovat muiden ottamia!) :)
Lauantaiterkuin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.