maanantai 26. tammikuuta 2015

Veikko, junnut ja nulikat..

.. eli esittelyssä tämänhetkinen pihattojengi.

Täällä asuu nyt viisi hevosta ja lisää kyllä mahtuisi (lisätietoa täällä). Pihattohalli on pinta-alaltaan 72 m2, ja jos EU-säädösten mukaan tilannetta pohtii, mahtuisi pihattoon vielä.. *kaivaa taskulaskimen esiin*.. hah, seitsemän yksi-/kaksivuotiasta varsaa. Sepäs vasta olisikin ratkiriemukasta, kun pihatossa asuisi yksi aikuinen ruuna, kaksi kolmevuotiasta ja yhdeksän yksi-/ kaksivuotiasta nulikkaa *tarkistaa laskelmat muutamaan kertaan ja toteaa ne oikeiksi* Varsinainen ryhmärämä! :D

Ei, ehkä nyt kuitenkin haluan säilyttää rauhan pihatossa ja järjen päässäni, työrauhasta ja -turvallisuudesta puhumattakaan, ja rajaan uusien tulijoiden määrän kolmeen-neljään; riippuen varsan luonteesta, koosta, oppimiskyvystä sekä laumakäyttäytymisestä.

Laumaan..

Veikko, aikuinen suomenhevosruunani, on laumanjohtajana, ja koska se on NIIN (v)ihastuttava otus, on siitä ollut juttua aikas monessa postauksessa; "Kuninkaallisiin vai makkaraksi?" "Makkaraksi vai Kuninkaallisiin?" "Karvaturjakkeiden Kuningas"  Jo otsikot kertovat kaiken tarpeellisen?!

Herrat Muskettisoturi ja Tähti-Ventti eli Musta ja Veikko. Näistä kahdesta kirjoitin "Itsepäiset Suomenhevoset"-trilogian, sen ensimmäisen osan löydät TÄÄLTÄ!

Veikko ja minä (hyvänä hetkenämme..) :D

Junnuihin.. Kolmivuotiaaksi kääntyneet Muskettisoturi ja Kiahan Leroy, Musta ja Lauri, mukavia otuksia ja kilttejä kummatkin. Lauri on herkkis ja hienoisesti epäileväinen luonne, Musta taas on oikein kunnon junttapulla. Tuo junttapullamaisuus ("MINÄ TULEN TÄÄLTÄ ai anteeksi sinä olitkin siinä no tokihan minä sinua NYT väistän..") tulee lähinnä esiin kun on ruokaa tiedossa; joskin epäilys ruoan läheisyydestä tai edes pienestä mahdollisuudesta saada sellaista, riittää. Oikea Kunnon Suomenhevonen siis :D Lauri taas on se, kenen kanssa on painittu ihan urakalla (miten se onkin aina se korkein, kuka tätä tahtoo harrastaa?!). Muotoilisinko sen vaikka näin, että sen aivoilla kesti huomattavasti normaalia pidempään säätää itsensä kohtaan "ei, en pääse rimpuloimalla karkuun eikä kengittäjä irrota otettaan ei vaikka miten olisi ja ei, se ei irrota otettaan vaikka onkin jo tosi tukala olo kummallakin ja ai siis minunko on toteltava ja väistettävä sinua vaikka pelottaakin tuo joku tuolla?!". Mutta Lauri on tositosi kiltti, rauhallinen ja symppis.

Niin ja vielä yksi asia Laurista. Se on ihan h**tin korkea :D (Minä olen pitkänhuiskea satakuuskyt senttinen..)

Ehkä maailman hurmaavimmat korvat, otsatukka ja pää :)


Lauri tänne tullessaan syyskuussa 2013, ja nyt vuodenvaihteessa, kolmivuotiaaksi kääntyneenä.
 
Pieni mutta komea, myöskin kolmevuotiaaksi kääntynyt, Muskettisoturi (Jaapeli - Tussari).

Ja ne nulikat, Kiahan Sebastian ja Kiahan Bonfire, Seppo ja Paavo, josta on enemmän kuvia täällä! ja oma postauksensa täällä!. Seposta minun on varmaan tehtävä ihan oma postauksensa joskus lähitulevaisuudessa, se on Laurin tapaan niin kasvanut, komistunut ja ryhdistäytynyt. Siinä missä Paavo on itsenäinen ja hienoisesti varautunut, on Seppo NIIN lupsakan rento, rauhallinen ja avoin. Epäilemättä emänsä jättämä luonteenpiirre, sillä Sepon puoliveli Sakke (jota pääsen kuvaamaan ensi viikolla, jeeijj!) oli aivan samankaltainen luonteeltaan, hyvin easygoing-tyyppi :) PAITSI jos Seppo pääsee/ joutuu siihen "silmienpyörittely"-vaiheeseen, sitten on paree varoa. Pienempänä se sai potkittua takasillaan suoraan sivulle, jos sen koki tarpeelliseksi :D

Paavo ja Seppo juuri vieroitettuina ja tänne tulleina loka-marraskuun vaihteessa 2013.
Puolta vuotta myöhemmin nuoret herrat yksivuotiaat, touko-kesäkuun vaihteessa 2014.

Tammikuun alussa nulikat näyttävät hyvältä, kuva ei.. Kuvaaville ihmisille voin vinkata, että kun valkotasapainon asetukset eivät ole kohdillaan ja kuvaa jpg:nä, näyttää lopputtulema tältä, kun kuvaa yrittää pelastaa.. :D

Vielä on hyvin aikaa etsiä kuviaan lentävistä hevosista ja lähettää ne kuvakilpailuun, jonka ohjeet löydät täältä!

Maanantaiterveisin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.