Itsepäiset Suomenhevoset-trilogia..

.. ja sen keskimmäinen osa. Ensimmäisen osan, jos se sattui menemään ohi, löydät TÄÄLTÄ! Edellinen postaus päättyi siihen, että Musta oli ottanut johtajan paikan junnujen laumassa, jolloin oli aika viedä itse laumanjohtaja laumaan.

Ennen kun kerron miten tapahtumat etenivät, kun laumaan laitettiin Veikko, herra Laumanjohtaja, haluaisin painottaa, että minun pihattotallissani ei ikinä ole nähny tällaista tilannetta. Ei kertaakaan. Enkä ole myöskään ennen nähnyt noin itsepäistä ja vahvaluontoista nuorta tulokasta. Aina tähän asti ovat kaikki tulijat, olivat ne sitten varsoja tai aikuisia, alistuneet heti ja löytäneet paikkansa laumanjohtajan alapuolelta (minne ainakin nuoret hevoset ehdottomasti kuuluvat). Koskaan ikinä aiemmin ei ole laumanjohtaja joutunut ottamaan kovimpia eleitään käyttöön, saati (näennäisesti) luopumaan vallastaan.

Tämän haluan mainita siksi, että toisissa ihmisissä tämä välienselvittely herätti huolta ja pelkoa siitä, uskaltaako omaa hevostaan laittaa "sekalaumaan" (=laumaan, missä on kaiken ikäisiä) tai tuoda tänne pihattooni. Aina toki on loukkaantumisen vaara, mutta täällä ei ikinä ole välejä selvitellessä tapahtunut minkäänlaisia tapaturmia. Tässäkään ei, vaikka potkuja jaettiin tiuhaan, sattunut kummallekaan mitään.

Näistä kuvista varmaankin jokainen myös löytää syyn siihen, miksi pihatoissa ei voida pitää hevosilla takasissa kenkiä, ainakaan silloin kun uusi hevonen tulee laumaan.

Musta haastoi Veikon, ihan tosissaan. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun suokkini oli noustava noin vahvasti pystyyn..

Veikon ilme muuttui koko ajan hämmästyneemmäksi ja hämmentyneemmäksi "tuo pirulainen ei aiokaan alistua.."..

.. ja Veikon (näennäistä) ahdinkoa oli sangen tuskastuttavaa seurata. Tässä näki, miten Musta kiertyi Veikon sivulle niin, että pääsisi iskemään hampaansa toisen niskaan, ja hyppäämään selkään, mikä on vallanilmaisuista vahvin.

Olisittepa nähneet Veikon. Jokaikinen lihas jännittyneenä, tärisi hämmästyksestä, voimasta ja adrenaliinista. Vaan hiljalleen se alkoi väistää Mustaa, jolloin, pakko myöntää, minulle iski paniikki..

..puhdas paniikki siitä, että nyt jos laumaa alkaa johtaa kaksivuotias suomenhevonen, ovat minun rauhalliset ja lupsakat työoloni pihatossa ehkä menneet iäksi. No okei okei, hiukan iski ylireagointi, mutta suonette sen anteeksi..

Tämä sama kuva löytyy facebookista, TÄÄLTÄ! piiiitkääään selostuksen kera. Tyydyn tähän vain kirjoittamaan, että kuva kävisi malliesimerkiksi siitä, miltä tilanne näyttää haastajan tullessa laumaan. Ei uuden hevosen tullessa laumaan vaan nimenomaan haastajan, silloin kun uusi hevonen hakee vahvasti itselleen johtajan paikkaa. Ja jos joku miettii, mitä muu lauma tekee silloin kun kaksi vääntävät johtajuudesta, niin tästä kuvasta saanee vastauksen. Muu lauma pysyy tiukasti yhdessä, väistää, ja liikkuu johtajan ohjeen mukaan haastajaa karkuun.

Tuon hetken tunteistani kertoo paljon se, että yleensä uuden hevosen laumaan tullessa kuvaan heittämällä kuusi-seitsemänsataa valokuvaa, joista sitten pariakymmentä lukuunottamatta muut lentävät roskikseen. Tässä oli myös minulla adrenaliini- ja paniikkihormonit niin koholla, että kuudenkymmenen kuvan jälkeen en enää pystynyt kuvaamaan, pakko oli pistää kamera pois. Niin hirvitti, ja ahdisti Veikon puolesta, joka pian tuon yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen alkoi väistää Mustaa.

Siirsin junnut pois kentältä, pihattoalueen puolelle, ja siellä ne olivat keskenään seuraavat kolme vuorokautta. Olen joskus ollut (tosi) kaukaa viisas ja jättänyt portin kentän ja pihattoalueen väliin. Veikko ja Musta jäivät kentälle keskenään. Ajattelin, että selvittävät siellä välinsä, tavalla tai toisella. Helpommin, kun ei ollut laumaa, mitä kumpikin piti omanaan.

Olen aina luullut, että Veikkoa vahvempaa hevosta ei ikinä löydy ja pakko myöntää, luottamukseni sitä kohtaan kärsi vahvasti ja kirosin sen (taas) alimpaan maanrakoon. Turhaan loitsusin.. olisi vaan pitänyt uskoa siihen ja luottaa, että Veikko tietää mitä tekee.

Sillä se tiesi, tasan tarkkaan.


                                                              Maanantaiterkuin
                                                  Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Muistattehan seinäkalenterit!