Charly oli tuntiratsuna Espoossa Nuuksion Ratsastuskeskuksessa, missä Veeran kanssa ratsastimme.Se oli lupsakka mutta NIIN maailman laiskin otus! Tuntiratsuhommista Charly pääsi siihen kovasti kiintyneen Sannan ensimmäiseksi omaksi ratsuksi. Että olimme onnellisia hevosen puolesta!
Kesällä 2011 muutimme maalle, ja kun seuraavana keväänä aloittelin Päiväkummun Hevostilan toimintaa, osoitti some hyvät puolensa, huudellessani laidunpaikoista. Sanna oli jo pohtinut osaavamman hevosen ostamista ja sitä kautta Charlyn olemista ja sijoittamista. Charly tuli meille ylläpitoon, siinä vaiheessa ajatuksena oli tarjota sille loppuelämän koti. Veikko sai kaverin (nämä kaksi olivat Päiväkummun Hevostilan ensimmäiset hevoset, mikä kunnia!), Veera "oman" ratsun, Sanna hyvän paikan Charlylle. Winwin, etten sanoisi.
 |
| Ehdottoman parasta Charly-Papassa oli sen loppumaton voima leikkiä juniorin kanssa. Koko ensimmäisen pihattokauden sen kaverina oli harmaa kaksivuotias, Piimis (josta on oma postauksensa, jos joku sen jaksaa etsiä). Aina vaan uudestaan ja uudestaan nämä kaksi leikkivät ja vielä hyvin useasti niin, että Charly aloitti leikin. Ei haitannut viidentoista vuoden ikäerokaan :D |
 |
| Charlylla oli vahva mieltymys lupsakkaan elämään ja päiväuniin. |
 |
| Ratsastuksellisesti Charly oli.. hiukan.. hmm.. tahmea. Vanhana tuntiratsuna se oli myös omaksunut tavan katsoa ratsastajaansa yläkautta silmiin. Sitten kun oli gramaanit tai thiedemanit, homma oli helpompaa. Juoksutuskuvia en juurikaan löytänyt, tai no.. löysin. Sellaisia, missä Veera juoksee liinan perässä, Charly etunenässä :D Vaan esteet, voi kuulkaa! Pappa nosti korvat höröön, löysi jostain etanatahtia huomattavasti isomman vaihteen ja että se NAUTTI! Täytyy kyllä myöntää, että jos ei ratsastaja ollut hereillä, sai hän ihailla estettä, kun sen ohi kurvattiin komeasti, vauhdilla ja korvat tötteröllä. Huumorintajuinen oli hevonen, ja sitä oli syytä myös ratsastajan olla :D |
 |
| Tuo turpa ja tuo alahuuli <3 |
 |
| Charly ja Kerttu-Neiti olivat jonkun aikaa parina Charlyn toisena kesänä. Ei ole Charlya varmaan hetkeen nähty yhtä ryhdikkäänä kuin tamman kanssa ollessaan! |
 |
| Ei ole ollut toista samanlaista runsaslumista talvea, eikä myöskään toista hevosta, kenet uskaltaisi tällaiseen vetohevoshommaan laittaa. Yritettiin kyllä Veikolla, mutta.. tuota.. ihan kauhean mielellään en siihen mene yhtään tämän enempää.. |
Jos Charly kerran tuli meille eläkekotiin seitsemäntoistavuotiaan, keväällä 2012, miksei se enää ole meillä?
Petin lupaukseni. Noin niin kun lyhyesti sanottuna. Vaan kun me akat olemme aina halukkaita selittelemään tekojamme, haluaisin hiukan tätä avata teille (etten ihan kuspään mainetta saa.. :P )
Sanoisin, että kolmesta syystä halusin Charlyn meiltä pois. Ponityttö, raha ja masentuminen. Charly piti hyppäämisestä, maastoilusta ja hömpäilystä; kaikki muu oli vääntämisen takana ja ta-pah-tui to-del-la hiii-taaaas-tiiii (siitä lempinimi Lentävä Valkoinen?!?). Kun tuon ikäisellä ei aina vaan voi hypätä ja Veera pelkäsi maastoilua (kiitos Veikon, joka oli Veeraa kiikuttanut pitkin peltoja, välillä kyydissä ja välillä niin, että tyttö meni mahamyyryä ohjasperissä roikkuen) olivat vaihtoehdot hiukan vähissä. Ponitytön into alkoi hyytyä ja ratsastuskerrat vähetä, mikä tietenkin vaikutti Charly-Papan mielenlaatuun. Siihen myös vaikutti erittäin vahvasti tamman kanssa vietetty kesä (että olikin Charly silloin ryhdikäs ja valpas!!) ja etenkin tamman lähteminen. Charly vetäytyi kuoreensa, muuttui vaisummaksi. Sisäänpäinkääntymistä vain tehostivat alkusyksystä tulleet, Piimistä nuoremmat pihattokaverit Lauri ja Sakke, jotka ihan selvästi kävivät Charlyn hermoon. Charlyn alahuuli oli AINA roikkunut maahan asti sen torkkuessa, nyt se oli tiukasti omalla paikallaan. Charly, joka ei ollut ikinä sietänyt edes pientä vesisadetta, seisoi kaatosateessa keskellä kenttää, pää roikkuen, alistuneena. Jotain sen katseesta oli hävinnyt, joku muuttunut ja kadonnut. Siihen kun vielä lisäsi viimeisen syyn eli rahan (=aloittavalla talliyrittäjällä oli/on rahat sangen tiukassa, aloin katua lupaustani pitää hevosen täällä loppuelämän ajan. En ollut lupauksen hetkellä tietoinen tulevan vuoden liikevaihdostani, ilmeisesti..), oli pakko pyytää jotain muutosta tilanteeseen.
Rikoin siis lupaukseni Sannalle. En pystynyt enää tarjoamaan kotia hevoselle, jolle ei ollut niin suurta käyttöä ja joka ei enää pitänyt täällä olemisestaan ja jota minulla ei ollut varaa pitää, tyhjänpanttina (etenkään kun täällä perähikiällä ei noita vuokraajaehdokkaita ihan pilvin pimein ollut). Kurjia hetkiä, raskaita päätöksiä, huonoa omaatuntoa; vaan onneksi Sanna jotenkin ihmeesti sai järjestymään niin, että hän otti Charlyn takaisin kotiinsa, jossa Pappa oli luottoratsuna monelle pikkuihmiselle sekä Sannan kakkosratsuna. Sannan suuresta sydämestä kertoo myös se, että hän vielä puhuu minulle..
Paljon hetkiä, tunteita ja opetuksia liittyy tähän hevoseen, joten lämmöllä sitä nyt (taas) ajattelen ja vilkutan tuonne jonnekin pilvenreunalle, minne se on toissapäivänä laukannut. Kiitos Charly, kiitos Sanna, kiitos.
 |
| Charly-Pappa 1.1.1995 - 19.11.2014 |
Terveisin
Minna/ Päiväkummun Hevostila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.