Kaiken Kansan Läheisyydet, osa 2/2

Toissapäiväisessä postauksessani näytin parhaat kuvat (täältä pääsee katsomaan!). Eilisessä näytin puolet niistä kaikista, mitkä olivat hyviä, mutteivät yltäneet ihan kärkeen (klikkaa tästä niin näet!). Tänään näytän sitten kaikki loputkin kisakuvat.

Eilisen postauksessa olivat myös "minikisan" ohjeet sekä esittelyssä ensimmäinen niistä viidestä kuvasta, mitkä ovat myös kisan palkintona olevan ison julisteen kuvat. Eilisen kuvan esittelyssä ei sen kummempaa tarinaa ollut, tänään taas olisi sitäkin enemmänkin kerrottavaa. Kisa on helppo nakki ja palkinto on taattu, kunhan lukee eilisen, tämänpäiväisen ja tulevat kolme postausta sekä tulee käymään luonani Tampereen Hevosmessuilla. Jos kisaohjeet sattuivat menemään ohi, klik!

Tarinoita Kuvien Takana:
Viime kesänä nuori fwb-ruuna Jere asui täällä; joutui olemaan osan aikaa yksin pihatossa, kun jalassa oli pientä vammaa, josta ei tiedetty tekeekö liikkuminen sille hyvää vai huonoa. Silloin meillä myös vielä OLI Poni, joka tarhasi yksinään. Sitä kun ei voinut laitumelle laittaa, koska.. no, se oli poni, ja ponien rehunkäyttökyky kyllä tiedetään. MUTTA sai se laiduntaa pienenpientä laidunlohkoa, jonka muut olivat jo syöneet tyhjäksi,.. Poni imuroi sen aivan millin sängelle, ja kasvatti mahaansa.. Koska se oli rodultaan saksalainen ratsuponi, kutsuimme sitä sen jälkeen saksalaiseksi ruohonleikkuriksi..

Nämä kuvat siis kertovat siitä, kuinka laitoin kaikki kolme yhteen. Poni oli seniori-ikäinen, todella KOVAPÄINEN, vahva ja itsenäinen JOHTAJA; Jere nuori, kovapäinen johtaja, joka oli tietämätön pehmeistä johtajaneleistä ja jos se koki, että toinen hevonen sitä haastoi, käänsi se aina ensimmäisenä takapuolen ja potki taaksepäin; ja Veikko, no Veikko on Veikko ja johtaa ihan kaikkia. Tuo epämääräinen kuva, jossa vastakkain oli pyllyjä ja heiluvia häntiä, oli sangen kuumottava hetki; kaikki kolme ruunaa kääntyivät potkimaan toisiaan, niin kuin johtajat äärimmäisissä tilanteissa tekevät.. Joku sen onneksi rauhoitti nopeasti, ja tuo hetki meni ohi. Loppu hyvin kaikki hyvin :)

Siinä se, sanasepoille lisää materiaalia (välimerkkejä saa sitten lisäillä ihan vapautuneesti, jos ei tahdo mikkorimmismäistä mahtilausetta kirjoittaa..) :D

50x70cm juliste, joista on nyt esitelty Ruun ja Jeren kuvat; jäljellä on usvakuvien esittely. Juliste on sekä myynnissä että kaikille ahkerille blogia lukeville sanasepoille vaivanpalkkana :D

Tässä kaikki loput "Ollaan hirmu lähekkäin"-kuvakisaan osallistuneet kuvat. Kollaaseina siksi, että jos ne esittelisi yksitellen, tulisi kilometrin mittaisia postauksia. Toisilta kuvaajilta on yksi kuva, toisilta kaikki kolme. Siinä ei ole minkäänlaista logiikkaa eikä suosimista.. :D

Vasemmalla reunalla ylhäällä Anette Sorosen kuva (Emilia Lampela kuvaajana), vasemmalla keskellä Eija Albrechtin lähettämä ja kuvaama kuva ja vasemmalla alhaalla Viivi Marttalan lähettämä kuva (Lauriina Lehtonen kuvaajana). Keskellä Suvi Lyytikäisen lähettämä kuva.
Oikeassa reunassa ylhäällä Anette Sorosen kuva (Merja Seurujärvi kuvaajana), oikealla keskellä Katri Martikaisen kuva ja alhaalla Sanna Heikkilän lähettämä kuva (Petra Tuunanen kuvaajana).

Ylärivissä vasemmalla Brita Mäen kuva (kuvaajana Anette Fotografik), ylhäällä keskellä Sara Liimatan kuva ja ylhäällä oikealla Niina Lundánin kuva.
Alarivissä Eija Albrechtin kuva (kuvaajana Noora Hämäläinen), alarivissä keskellä Janita Vuoren kuva (Salla Kataja kuvaajana), alhaalla oikealla Sanna Sainion kuva (kuvaajana Sakari Iso-Markku), mikä on muuten kuvattu orilaitumella. Tuotahan minä aina sanon, että onko ne niin pelottavia nuo oripojat?! :D

Vasemmalla sekä ylä- että alakuvat ovat Tiiti Talalan lähettämiä (Kosti Talala kuvaajana), keskellä ylhäällä on Kati Lauhakankaan kuva (joka, jos se olisi ollut tarkka ja tytön silmät olisivat olleet auki, olisi päässyt varmasti lähemmäs kärkeä). Keskellä alhaalla on Piia Kannonmaan kuva (Teija Kannonmaa kuvaajana). Oikealla ylhäällä on erittäin hyvin mustavalkoisena kuvana toimiva Siiri Hillin lähettämä kuva (Annastiina Oinonen kuvaajana), josta näkee, että kuvaaja on tiennyt mitä tekee (hyvähyvä jatka samaan tahtiin!!). Oikealla alhaalla on varsin liikuttava Tiia Koskelaisen kuva (Silja Uusitorppa kuvaajana).  

Viimeiset esiteltävät vaan ei yhtään muita vähäisemmät..
Ylärivissä vasemmalla Viivi Marttalan kuva (Lauriina Lehtonen kuvaajana), ylärivissä keskellä on Laura Viskarin kuva (kuvaajan Mika Savolainen), ylärivissä oikealla Tiiti Talalan kuva (isänsä Kosti Talala kuvaajana), joka oli ihan pakko laittaa tähän hevosen hurmaavien korvien takia :D
Alarivissä vasemmalla Sonja Rouhennon kuva (kuvaajana äiti Katri Rouhento), keskellä Johanna Niskanen kasvattinsa kanssa (Tuuli Jääskeläinen kuvaajana), alarivissä oikealla Janina Arosen kuva.

Kiitokset kaikille, kuvianne oli ilo katsella! Olen iloinen että saamme nauttia eläinlajista, joka sallii ihmisen läheisyyden, kosketuksen ja kiireettömän yhdessäolon. Tai niin no.. toisinaan ainakin.. Nimim. Jalkapöytä turvonneena kolmevuotiaan jättiläisen Laurin jäljiltä, joka olikin tänään sitä mieltä, että nivustaipeen harjaaminen ja suitsien päähänlaitto oli karmaisevinta mitä se saattoi tietää... :D

Ylihuomenna "Talliyrittäjän työpäivä"-postaus. Nähdään, kuullaan ja halipatsuippaa kaikille!

Terkuin Minna