Tämän talliyrittäjän työpäivä

Onhan näitä postauksia ollut ennenkin ("Talliyrittäjän pakkaspäivä" ja myös "Talliyrittäjän hellepäivä" ), vaan kun joku joskus sanoi näiden olevan kiinnostavia, kerron (taas) työpäivästäni.

Voisi sanoa, että tässä kuvaamani päivä on keskimääräinen työpäiväni, kun (työ)päiväni vaihtelevat päivästä toiseen, harvemmin ollen täysin samankaltaisia. Kuvat olen kuvannut viikon sisällä, osan kameralla ja osan kännykällä. Kaikissa hommissa kun en jaksa kantaa kameraa mukanani, tai edes vaivautua kuvaamaan (esimerkiksi suolan levittäminen kentälle tai paskanlappaaminen ei nyt ehkä ole kuvaamisen arvoista). Toisaalta aina ei voi tai pysty kuvaamaan (metsässä kävellessä, uuteen asiaan opettaessa, tehdessä talutusharjoitukset riekkuvan varsan kanssa tai käydessä keskustelua siitä, pidetäänkö jalkaa ylhäällä vai ei..).

Maaliskuussa koko työtäni leimaa eniten lisääntyneen valon myötä tapahtuva varsojen lisääntynyt hormonitoiminta; maaliskuussa voi näiden oriotusten kanssa tapahtua ihan mitä vaan, kun kaikki enemmän ja vähemmän heräävät Suureen Oriuteensa. Tämän vuoden maaliskuun teki vieläkin haastavammaksi se, että pihattoalue ja kenttä olivat pahimmillaan yhtä jäätikköä, kun ilmat eivät olleet ihan suotuisimmat varjossa olevan alueen sulamisen kannalta. Upean kauniit päivät ja pakkasyöt - se vähäkin,minkä sai pinnasta sulamaan suolan avulla, jäätyi yön aikana. Liukkaammat alueet tekivät sen, että väistäminen tuli hankalammaksi, jolloin oli pakko jakaa laumaa pienempiin osiin, ettei liukastelun takia kukaan satuttaisi itseään. Tavallaan jotain hyvääkin liukkaudessa on ollut, nyt lauma on ollut jaettuna kahteen tai kolmeen; osa pihatossa, osa kentällä ja osa tarhassa ja tallissa.

Herätys seitsemän  ja puoli yhdeksän välillä riippuen siitä onko arki vai vapaa; kahvia heti ensimmäisenä, ja kone päälle. Joka aamu ihmettelen (ja kiroan), ettei pöytä ole siistiytynyt yön aikana..
Päästän yhden kissan ulos, toisen sisään, kolmannen ulos ja neljännen.. tunnen välillä olevani portsari, vähän väliä ovea aukomassa. Mutta toisaalta, onneksi on kissoja, jotka piristävät ja auttavat heräämisessä (ja, kuten näkyy, myös lehden lukemisessa.. :D )

Tällä hetkellä tallissa asuvat, ja yhdessä tarhaavat, kolmevuotiaat oripojat Lauri, Kiahan Leroy, ja Musta, Muskettisoturi. Aamuheinää pieni tuppo kummallekin, ja Laurille väkirehut. Musta ei väkirehuja tarvitse, tuo suomenhevosten rehunkäyttökyky kun on piirun verran parempi kuin noilla rimpulakoipeliineilla.. :D

Pihattolaisille aamuheinät, riittävän monta kasaa, että kaikki saavat rauhassa syödä. Toisinaan on kaksi koskematonta kasaa ja kaikki neljä hevosta samalla kasalla.. :D Niillä oli aikoinaan heinälaatikot, mutta kun niistä tuli enemmän leikkikaluja, joita oli kiva syödä ja riepotella, totesin turvallisemmaksi sitten kuitenkin sen, että syövät heinänsä maasta. 

Aamuheiniä antaessasi ihaile samalla suomalaisen luonnon huhtikuun alun kauneutta.. not?! No, jotain hyvääkin; kenttä alkaa olla siinä kunnossa, että sinne kohta jo uskaltaa päästää hevosia (kenttä on ollut suljettuna jo muutaman viikon ajan, eikä sinne ole kukaan päässyt).

Tule takaisin pihatolta, ota Lauri karsinasta hoitopuomille, tee sen kanssa jotain; harjaa, käy kävelyllä tiellä tai metsässä. Kentälle kun pääsee, alkavat juoksutus- ja ohjasajoharjoitukset, mitkä on tahallaan jätetty normaalia myöhäisemmäksi, tämä kun on ihan jättiläinen kooltaan. Tämän päivän tärkein tehtävä on kaivaa Lauri esiin talvikarvan alta.. :D

Kun Lauri on tehnyt päivän hommansa, pääsee se tarhaan Mustan luo, ja ne saavat aamuheinänsä (Musta luonnollisesti on omasta mielestään jo tehnyt tuskallisen nälkäkuoleman, eihän se kilo heinää karsinassa nyt auta ollenkaan..).
Yleensä siivoan tässä vaiheessa tallin ja laitan sen valmiiksi yötä varten; Laurille heinävuori, Mustalle ei-niin-isoa-vuorta. Laurille väkirehut, Mustalle kivennäiset :D Jos en ole reipas tässä vaiheessa, joudun nämä tekemään myöhemmin ja mitä myöhäisemmäksi tuo homma menee, siltä raskaammalta karsinansiivous tuntuu..

Minä pääsen aamiaiselle ja ottamaan lisää kahvia. Toisinaan puuroa, toisinaan leipää, toisinaan pirtelöä; jos on viileää, lämmitän puuhellan siinä samalla. Aamudrinkki, minkä myös lapset suureksi riemukseen saavat; pinaattia, inkivääriä, avokadoa, hunajaa, banaania ja appelsiinimehua. Maista, aikas hyvää!

Pohdin, että "ihan hyvinhän näillä Jalaksilla vielä hetken pärjää" (facebookiin kirjoitin ihan oodinkin kengilleni :D :D ), mutta unohdin, että mikäli jalka(pöytä)ni on väärässä paikassa väärään aikaan, ei tuollaiset ratkeamispisteessä olevat kengät enää suojaa.. Siispä, kahvitaukoa pitäessäni ja kuvia läpikäydessäni, laitan jääpussi siihen samalle jalkapöydälle, mihin yksi hyppäsi toissaviikolla ja toinen hyppäsi eilen ja mikä on jo rikki sen parin vuoden takaisen loikahduksen jäljiltä..

Puolenpäivän jälkeen, vien väkirehut pihattolaisille. Junnut syövät jokainen omat satsinsa kiinnisidottuna, Veikko-suokki syö pelkkää kivennäistä, koska, no, se on suokki :D Toisinaan syövät rauhassa ja lappaan paskaa; toisinaan harjaan samalla. 

Lappaa paskat. Vaikka se joka päivä tehdäänkin, jää talven aikana aina silppua, joka sitten keväällä kivasti löytyy sulavan lumen seasta. Positiivista jäässä on se, että sen päältä on helppo haravoida paskan-, heinän- ja oljenrippeet. Vasemmapuoleinen kuva, pihaton takaa, on otettu reilu viikko sitten, nyt tuo alue on jo sulanut. Kentän kuvan otin eilen, veikkaisin, että tänään saan hevoset jo kentälle riekkumaan :)

Pihatosta pois lähtiessäsi, tarkista vedet, anna heinää ja tee samat myös tallijengille.

Lounaaksi ruokaa tai välipalaa tai pirtelöä, joka on jonkinlainen sekoitelma välipalan ja ruoan väliltä :D Pirtelössä on se hyvä, että siihen saa survottua sellaisiakin ruoka-aineita, mitä ei ehkä muuten haluaisiviitsisi nauttia, niin kuin ruusukaalia tai raakoja kananmunanvalkuiaisia..

Tässä välissä lämmitän talon puuhellaa tai pönttöuuneja tai leivinuunia. Tai tuijotan pyykkivuorta toivoen, että se vaan puff! häviäsi.. Tai haen lapset koulusta. Tai käyn kaupassa. Tai loikin pelloilla kuvaamassa. Tai käsittelen kuvia koneella tai kirjoitan juttuja teille.

Neljän ja kuuden välillä, vie iltapäiväheinät, sekä pihattolaisille että tallijengille.

Iltahommista ei sen kummemmin kuvia ole. Pihattolaisille heinät ja vedet, sekä Keijo-Vauvalle vielä päivän toinen satsi väkirehuja. Kaksivuotiaat Seppo ja Paavo syövät väkirehunsa vain kerran päivässä, mutta hyvin herkästi rehujen määriä tarkistelen ja sitä kautta myös ruokintakertoja. Riippuen siitä onko varsoilla kiireempi syödä vai heitellä ruokia ympäriinsä vai ovatko hampaat irtoamassa jolloin puolet rehuista menee harakoille (oikeasti, pihatolla on aina aamuisin harakoitavariksiamitälie, nauttimassa herkkuaamiaistaan :D ) vai onko vahva kasvupyrähdys ja viimeinenkin kauranjyvä tulee noukituksi alta aikayksikön.

Pihattolaisille hyvät yöt, valot pois, ja pihassa tallijengi sisään. Valot pois hyvää yötä. Kello voi olla ihan mitä vaan iltakahdeksan ja puolenyön välissä. Jaksamiseni tässä vaiheessa voi olla ihan mitä vaan ja, arvatenkin, sää voi olla ihan mitä vaan. Elämäni hienoin iltatalli tuli tehtyä revontulien aikaan; epämiellyttävimmät silloin, kun on myrskytuulet. Jos vaikka päivällä on ollut syystä tai miljoonannesta takkuista, on tässä vaiheessa hyvä mieli, ulko-ovea sulkiessaan..

..tosin sitä ovea saa taas aukoa ja sulkea, kun kaikki neljä kissaa pohtivat onko parempi sisällä vai ulkona..

 Mukavaa, jos jaksoitte kulkea tämän koko päivän ja postauksen mukanani. Kiittäen ja kumartaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Minikisan viidestä kuvasta kolmas (ja, jos ohjeet ovat unohtuneet, klik! ), olkaa hyvät:

LAURI JA PAAVO leikkimässä villioreja? Kuvasin tämän lokakuun ensimmäisenä päivänä, aamukahdeksalta.. jolloin minun olisi jo pitänyt olla viemässä lapsia kouluun. Koulussa pojat kertoivat, MIKSI olivat puoli tuntia myöhässä; "äidin TAITEILIJASIELU pakotti sen loikkimaan pelloilla kameran kanssa". Opettajia kuulemma nauratti :D