Hevostalous kun tunnetusti ei ole mikään kultakaivos tekijälleen, etenkään jos talli on puoliksi tyhjää täynnä; silloin on pakko keksiä jotain muutakin, mistä elantonsa (tai ainakin maitokaupparahansa) silloin tällöin saisi. Tässä on ollut hyötyä siitä, etten nuorena oikein tiennyt miksi haluan isona, vaan ehdin tehdä töitä parturi-kampaajana, jumppa- ja kuntosaliohjaajana sekä myös harrastin valokuvausta niinkin tosissani, että pyrin Taikkiin opiskelemaan (en kyllä sinne päässyt, mutta jonkinlainen meriitti oli, että pääsin kolmivaiheisissa pääsykokeissa loppuun asti..).
Tässä siis minun tiistai, jossa on melkolailla kaikkea muuta paitsi hevosia :D
Kello 6.30. Heräsin liian aikaisin, kurkkasin makuuhuoneen ikkunasta ulos ja totesin, että nyt on parempi nousta ylös ja lähteä liikkeelle (vaikka yöunet jäisivätkin sitten liian lyhyiksi). Kuvasin ensin meidän laitumen porukan, sitten lainalaitumen laumaa (mustavalkokuvassa kaksivuotias suomenhevosori Tukkilan Hulabaloo).
Kello 7.45. Takaisin kotiin, jossa Ponityttö pyöritteli silmiään "ai sä olit taas taiteilijasieluilemassa..". Ihme tyyppejä, aina pyörittelevät minulle silmiään, kun käyn kameran kanssa aamuloikahtelulla.. :D Aamukahvi(pannullinen) ja samalla viikonloppuisen "työvuorolistan" tarkkailua assistenttini kanssa; tulossa Nuorten Hevosten Festivaali (tässä linkki aikatauluihin, jos jollain on liikaa aikaa huomisesta sunnuntaihin), minne olen menossa kuvaamaan. Siinä yhdistyy monta asiaa: kuvaaminen ja sillä hienoisen lisäansion saaminen sekä nuorten hevosten luokkien seuraaminen, mikä jo ihan perustekemiseni ja yrittäjyyteni kannalta on varsin oleellista.
 |
| Martta-Neiti. Todella suuri apu tässä omassa heräämisprosessissani.. not? |
Kello 8.20. Aamiainen lapsille ("ota ite jääkaapista.. ai miten niin herätin liian myöhään, hyvinhän nyt kutosluokkalainen kundi ehtii kahdessakymmenessä minuutissa saada itsensä hereille, suihkuun ja aamiaiselle!"), itselle aamiainen-on-the-road ja matkaan. Lapset kouluun (itse vastaamme kaksospoikien kuskaamisesta, jokaikinen päivä) ja minä aamupäivän jumppia ohjaamaan.
Kello 12. Himaan, lounas huiviin ja kevyttä torkkumista koneella hyvin tovin . Ryhdistäytyminen; pihaton seinää maalaamaan. (Talvikaudella tähän väliin tulisi paskanlappaamista, jollei isäntä niitä olisi jo ehtinyt tehdä.)
Kello 15.45. Välipala-on-the-road ja hierojalle. Note to self: Älä kuvittele, että selkäsi pysyy kunnossa, jos et kevätkaudella käy lainkaan hierojalla etkä myöskään itseksesi jumppaa.. Note to self, vol. 2: Kun lapaluita ympäröivät lihakset menevät totaalijumiin, ne ovat sitten totaalijumissa eivätkä anna nukkua kunnolla, eikä syvään hengittäminen tai aivastaminen välttämättä tunnu kivalta (eikä hierojasi välttämättä tykkää, että häntä ahdistelet, kesken lomailun).
Kello 16.45. Hierojalta suoraan kirjastoon tekemään ensimmäistä ennakkotehtävääsi (hämmästyttävää kuinka hyvin saa hommia tehtyä, kun ei hengaa välillä facebookissa eivätkä lapsesi häiriköi vähän väliä!). "Luettele Suomessa pidettävien kantakirjojen/ rekisterien merkittävimmät jalostusoriit sekä selvitä pääpiirteissään oriiden sukutausta ja tuotokset; suomenhevosjuoksija, suomenhevosratsu, lämminverijuoksija ja fwb." Aloitin lämminverijuoksijoista, se kun on minulle aivan hepreaa ja, anteeksi vaan kaikki lämpöisten tuntijat, ei ehkä ihan lähinnä omaa tietämystäni tai edes kiinnostustani.
Tästä ne sitten lähtivät liikkeelle, tallimestarin erikoisammattitutkinnon opintoni!
Kello 18.15. Kirjastosta suoraan jumppasalille, siellä illan jumppatuntini puoli seitsemältä. Sieltä kauppaan (palauttava jäätelö on ensiarvoisen tärkeää!!) ja kotiin, jossa isäntä on käynyt hoitamassa hevoset, niin kuin on muutenkin jo tehnyt koko päivän.
Kello 20-noin 22. Lasten kanssa hengaamista. Ai miten niin pari tuntia päivässä ei riitä yhteiseen olemiseen ja miten niin yhteistä päivällis-illallista ei voi syödä iltayhdeksältä ja miten niin saunassa lasten kanssa ollessa ei samalla voi torkkua ja kuunnella heidän päiväraporttejaan??!.. Jep, hunsvottiäiti.
Kello 22.30, kun ehkä mahdollisesti kannattaisi jo mennä nukkumaan, lähden tarkistamaan laitumien vedet sekä syöttämään meidän laitumen tyypeistä kaksi laiheliinia. Nämä iltahetket ovat jotain.. mitenhän näitä kuvailisi.. äärimmäisen miellyttävää, rentouttavaa ja rauhoittavaa; niiden takia venytän nukkumaanmenoani liian myöhäiseksi, että saisin nauttia hämärästä hiljaisuudesta ja siitä, että hevoset syövät väkirehunsa rauhassa, ilman huiskintaa ja potkimista.
(Kello 01, jolloin olin jo menossa nukkumaan, mutta kun oli tähdenlentojen ilta, piti lähteä niitä katsomaan ja kuvaamaan. Tämä kuva ei ole tämän viikon tiistaina kuvattu, vaan silti sen tahdon tähän laittaa. Joskus vaan on ihan pakko verottaa yöuniensa mittaa, kummastakin päästä..).
Tällainen oli minun tiistai. Ei pääse kyllästymään tekemisiinsä :D
Lupsakkaa torstaita toivottaen
Minna/ Päiväkummun Hevostila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.