No johan. Tästä vauhdista olisivat kyllä sen kuuluisan Iisakin kirkon rakentajatkin kateellisia ja ihmeissään. Matkatarinani ensimmäisen osan sain pihalle kahdeksas heinäkuuta, toisen osan vajaat kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen ja nyt tämä viimeinen osa tulee sitten kuukausi ensimmäisen osan jälkeen ja noin kaksi kuukautta reissulta kotiin palattuamme.. *pudistelee päätään TOSI nolona*
Jos kahdessa edellisessä osassa saitte/jouduitte nauttimaan postauksista, missä ei ihan kauheasti ollut hevosia, on tässä sitten päin vastoin pelkkiä hevosia. Kävimme isännän kanssa lomareissumme aikana neljässä eri hevospaikassa kuvaamassa, ajatuksella "menemme sinne minne pyydetään". Ne määrittelivät takaisintuloreittimme, ja uskotteko kun sanon, että se oli erittäin miellyttävää! Aamulla katsoin kartasta että "tuolla tarttee olla tänään kahdelta/ huomenna iltapäivältä/ kolme päivän päästä, mitäs tietä ajetaan?". Ensin kartta kohdilleen, sitten booking.comiin haku, ja sieltä halvin mahdollinen paikka. Rentoa, vapauttavaa ja todella antoisaa, lämpimästi suosittelen kokeilemaan moista lomailutapaa!
Sen kummemmin en ajatellut esitellä hevosia tai kuvia, muutaman erittäin tähdellisen seikan kerron toki. (Jos alkaisin taas luennoida kuvista, joutuisi postauksen ulostuloa odottamaan taas pari viikkoa; nämä kuvat nimittäin olin jo laittanut valmiiksi heinäkuussa.. :P )
Tässä siis kuvia Oulun Kestilästä, Vuokatista sekä Itä-Suomesta Ruokolahdelta ja Virmutjoelta. Miljoonat kiitokset Heidi, Pauliina, Sanna ja Jaana; kiitos että pyysitte tulemaan, ja esittelitte itsenne, hevosenne ja tilanne (sekä osallistuitte kesälomaamme maksamalla bensamme! :D)
Kovasti olivat harjanneet ja puhdistaneet, että olisi tamma siistinä kuvissa. Hienoisesti ehkä siinä epäonnistuivat :D |
Yksi lukuisista syistämme kääntyä takaisin ja pistää auto parkkiin.. :D |
Pauliinan luona Vuokatissa oli suuri ilo ja kunnia kuvata isoa hevoslaumaa, oma neljän tai viiden hevosen lauma tuntui kovinkovin pieneltä..
Pitkän aikaa sen jälkeen, kun varsat ja hiukan vanhemmat olivat tulleet täyttä laukkaa luoksemme, ilmestyi tämä kukkulan takaa näkyviin. Hessu-pappa, melkein kaksikymmentäseitsemän vuotta <3 |
Sanna luona Ruokolahdella ja voi hyvänen aika että oli hienonhienoja vuotiaita tammoja! Jos näistä ei näyttelyiden/ jalostuksen/ kilpailutulosten kautta tulla myöhempinä vuosina kuulemaan, ihme ja kumma.
Jaanan luona Virmutjoelta jäi eniten mieleemme Jaanan kertakaikkisen rakastettava koira. Jaana syytän sinua vahvasti, jos meidän perheelle tulee pakottava tarve osaa russelinpentu.. piru sinut perikööt! :D
Tällaisen minäkin haluan! |
Ihan kivastihan tuo liikkuu, vaikka parikymppinen onkin! :) |
Hetki saattaa mennä ennen kuin seuraava postaus tulee (vaan ehkäpä nyt kykenen sen tekemään nopeammin kuin kuukauden päästä..), koska vieläkin arvon järjestänkö vielä yhden kuvakisan vai en. Vaikea päättää.. :D
Mukavaa maanantaita toivottaen
Minna/ Päiväkummun Hevostila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.