3282-trilogian keskimmäinen osa

Niin paljon näin ja kuvasin lomareissumme aikana, että teitä armahtaakseni teen lomareissupostaukseni kolmiosaisena.

Tarkoitus oli mennä venekuljetuksella Lemmenjoen Ravadaskönkäälle ja sieltä lähteä kävelemään niin, että viettäisi kolme tai neljä päivää metsässä. Neljä-viisi päivää on yleensä ollut hyvä mitta reissulle, siinä ajassa ehtii kävellä 70-90 kilometriä. Ensimmäisenä ja vielä toisenakin päivänä sitä, rehellisyyden nimissä kerrottakoon, vaan miettii, kuka saatanan valopää keksi, että vaeltaminen on kivaa, että eikö voisi keksiä YHTÄÄN rennompaa tapaa lomailla. Superpaskat fiilikset täydentää ajatus siitä, että kaksikymmenkiloinen rinkka tuottaa hitaan ja tuskallisen kuoleman, hartioille ainakin. Lapsia on ikävä ja kotia ja kissoja ja vähiin jääneet yöunet mustaavat ajatuksia (koska luonnollisestihan pakkaaminen aloitetaan yömyöhään ja ensimmäinen vuorokausi ajetaan yhtä soittoa, läpi yön..). Kolmas ja neljäs päivä; homma alkaa jo rullata. Yleensä näinä päivinä on päässyt jo sen verran "syvemmälle" metsään, että alkaa löytyä niitä maisemia, minkä takia tuota koko vaellushommaa ylipäänsä tahtoo tehdä. Suuri plussa on myös se, että puhelin (ainakaan älykäs sellainen) ei enää toimi, joten paikalla on vain minä, minun pääni sekä isäntä. Hissukseen yleensä kuljemme, omissa ajatuksissaan kumpikin, ja viimeisinä päivinä on pää jo ihan tyhjätty, rento, rauhallinen.

Muttamutta. Tällä reissulla tyydyimme yhteen vaelluspäivään; menimme veneellä Könkäälle ja kävelimme viidentoista kilometrin reissun takaisin Lemmenjoen yöpymispaikkaan (jota muuten piti ex-kilparatsastaja ja hevoskasvattaja, hilpeää!), kiitos Samun. Viikko ennen reissua se, säikähtäessään mitälie sapelihammastiikeriä, hyppäsi jalkateräni päälle niin, että kävelin kepeillä kolme päivää ja vieläkin, kuukausi sattuneen jälkeen, on minulla oikeassa jalassani neljä varvasta ja yksi turpea prinssinakki. Ja kyllä, minulla oli turvakengät jalassa; näppäränä kaksivuotiaana, kuitenkin jo ison hevosen kokoisena Samu onnistui jotenkin juuri siihen siron Sievini reunaan polkaisemaan. Että siis ei kävelty Lapissa montaa päivää, kun jo ensimmäisten kilometrien jälkeen sattui.

Ehkä hyvä niin. Saimme enemmän aikaa ajella ympäriinsä, mikä näkyy myös sitten kuvien määrässä. Mutta hei, eiks oo kiva kun postauksessa on vaihteeksi jotain muuta kuin hevosia tai pihattoa tai yrittäjän arkea.. onhan?! :D

Siispä Lemmenjoelle.

Saariselän Kaunispään huipulla kävimme, sinne kun kivasti pääsi autolla :D (Minulla löytyy kuvakansioistani kuva tästä ihan samasta paikasta; tosin silloin oli mukana pulkka ja talvivaatteet.. :D )

"Pysähdy pysähdy tossa on tollanen nätti paikka!". Hirmu kiltisti isäntä totteli epämääräisiä komentojani, päästi minut ulos kuvaamaan. Rakkaus on.

Että mä nauroin tuota porojenkuvaushetkeä. Ne olivat kauempana pellolla, vaan hiljalleen ne tulivat lähemmäs. Nauroin jälkikäteen, että missä vaiheessa kuvaajan toive "tulkaa lähemmäs tulkaa lähemmäs" muuttuu ajatukseksi "ai saatana ne on kyllä jo tosi lähellä voisko ne vaan mennä kauemmas?!". Hillitysti kävelin autoa kohti, neljä poroa perässäni; mieli olisi tehnyt juosta, mutten tiennyt kuinka siinä sitten käy.. :D

Seuraavassa postauksessa kuvia takaisintulomatkalta, väliltä Oulu-Jokioinen. Oulun kautta koukkasimme, kävin kuvaamassa yhtä tuttua tammaa ja sen vielä tutummanoloista vuotiasta tammavarsaa. Hevosten omistaja sanoi harjanneensa kaikki hevoset moneen kertaan, että tulisi edustavia kuvia, mutta.. no.. kuten näkyy, ei ehkä sillä tavalla edustavia kuin hän olisi toivonut.. :D

Hei. Orivarsapihaton syyskausi alkaa syyskuun ensimmäinen päivä. Vielä yksi tai kaksi varsaa otetaan jengiin. Lisätietoja seuraavista paikoista/ osoitteista:

http://paivakummunpihatto.blogspot.fi/p/me.html
http://www.paivakummunhevostila.fi/varsapihatto.html
https://www.facebook.com/paivakummunhevostila/posts/1069007793128738

Lisätietoa toki myös 050-5940168 tai minna @ paivakummunhevostila.fi

Mukavaa sunnuntaipäivää toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila