Tuhatkuusisataaneljäkymmentäviisi euroa

Taannoiseen blogiini tuli kommentti "25€ kalenterista? Sulla on mukavia kavereita jos noita ostavat" pisti ajattelemaan (sitten kun pahin kiukku väärällä tavalla otetusta asiasta ja nolous omasta kommentista hiipui pois). Tietävätkö kuluttajat, saati tekijät itse, mistä tuotteen hinta muodostuu? Oli se sitten mummon neulomista ja joulumyyjäisissä kaupittelemista villasukista; koruntekijän tuotoksista; täysihoitotallipaikan hinnasta tai, mistä tässä postauksessa on kyse, seinäkalenterini hinnasta. Itselläni oli suuntaa-antava pelko (jo taannoisten käsityöläisvuosieni sekä markkinoilla kiertämisieni myötä tullut) muttei ihan täyttä varmuutta. Eikä myöskään enää ollut selkeää muistikuvaa siitä, miten katetuottolaskelmat kaikkine termeineen, prosentteineen ja lukuineen koostetaan. Siksipä suuri kiitos Hevosopiston kärsivälliselle opettajalleni Päivö Hirvoselle, joka jo hevostenhoitajaopiskelujeni aikana jaksoi neuvoa laskelmissa ja joka taas jaksoi auttaa, uhraten ruokatuntinsa sekä ehkä muutaman hermosäikeensäkin (hänen kysyessään "laitetaanko tähän mukaan liikepääoman korkokin?" joutui hän kuuntelemaan vastaukseni "öööö.. tuota.. laitetaan?.. tai siis mikäs se nyt olikaan??" tai "otetaanko se tasapoistona vai onko sillä jäännösarvoa?" johon vain tuijotin aivan junttina osaamatta edes hahmottaa, mitä termit tarkoittivat).

Allaolevassa kuvassa on toiseen kalenteriin valikoituneet kuvat ja postauksen lopussa sitten sen toisen kalenterin kuvat. Näiden kalentereiden tekoon laskin uponneen nelisenkymmentä työtuntia (jossa ei ole mukana kuvaukseen kulunutta aikaa) ja joka sekin lienee hiukan alakanttiin. Laskelmissa käytin tuntipalkkatoiveenani tallityöntekijän palkkaa, joka ainakin pari vuotta sitten oli ihan TES:sin mukainen (ja jota jo silloin manasin; eivätkö päättäjät todellakaan osaa tuon enempää arvostaa ammattia??). Mielenkiintoista olisi tietää, miten tämä minun laskemani tuntipalkka suhtautuu esimerkiksi teidän tuntipalkkoihinne. Puhumattakaan tuotto-odotuksesta tai riskistä..

Allaolevissa kahdessa kuvassa on ensin opettajani laskelmat ("et sinä taida näistä mitään selvää saada?" "saanpas, hyvinkin!"), ja sitten minun. Osa luvuista on hiukan pieleen ja muutama puuttu, vaan selitän auki nämä kuvat, ja teen loppupäätelmäni. Jos vaan jaksat lukea loppuun asti.

Olen painattanut yhteensä sata kalenteria. Nämä kalenterit maksavat minulle kaikkine kuluineen otsikossa olevan 1645,2 euroa. Kuluihin on huomioitu HAAVEENI huikeasta kahdeksan euron tuntipalkasta ja vain osa todellisesta työmäärästä. Mukana myös oikeastikin maksamani yrittäjäeläkemaksu, postikulut, kirjapainon kulut; kamerani, tietokoneeni sekä niiden vakuutukset ja poistot ja niiden käyttämä sähkö; nettiyhteys ja kuvankäsittelyohjelmani. Kuukausittaisesta kirjanpidosta on tähän huomioitu murto-osa (eikä kameran ja tietokoneen poistoja tietenkään ole tähän laskettu täysimääräisenä). Liikepääoman koron syvimmästä olemuksesta voitte tiedustella opettajaltani, tuo osuus laskusta on puhtaasti hänen aivojensa varassa.. Epäilemättä joku ei voi käsittää, miksi nämä kaikki täytyy huomioida mutta niin se vain on. Kaikki on huomioitava. Periaatteessa minun kahvinikin pitäisi laskea, sillä se on ollut oleellista näiden tekemisen aikana, puhumattakaan kuluneista vessapapereista tai muista vastaavista..

Mikäli saan myytyä kaikki sata kalenteria, saan tuntipalkkani sekä huikean kolmensadanseitsemänkymmenenyhden euron tuoton (millä voinkin sitten maksaa osan isännän saamista veromätkyistä; tai omani, jos tämä sattuu olemaan juuri se tekijä, mikä vihdoinkin nostaa yritykseni tuloksen plussan puolelle..). Mikäli saankin myytyä vain kahdeksankymmentä kalenteria, on turha toivoa tuottoa, ja tuntipalkkahaavellaani jään jo reilut kolmekymppiä miinukselle.

Muttamutta. Mikäli ihmiset äänestävät jaloillaan ja marssivat Citymarkettiin tai kirjakauppaan ostamaan halpoja kalentereita siinä määrin, että minulle jää käteen puolet kalentereista, on tuntipalkkani plusmiinusnnolla (sekä ystävieni seinät täynnä kalentereita). Tässä tapauksessa toteutuu yrittäjän painajainen sekä selkeästi näkee pienyrittäjän/ käsityöläisen riskit; valitettavasti kulut eivät riittävästi pienene (toki postikulut pienenevät mutta sen tekee myös sisääntuleva raha) eli tämä kääntyy pelkäksi kalliiksi harrastamiseksi (millaiseksi se ei ole kyllä ole tarkoitettu); takkiin tulee ja vahvasti.

Summa summarum.

Se, kenellä on paksu lompakko, voi suosia suomalaista käsityötä; oli se sitten tämä talliyrittäjä tai joulumyyjäisten tai markkinoiden käsityöläinen (joilla, uskokaa kun sanon, nämä laskut näyttävät tooodelllla surkeilta). Se, kenellä ei rahat tähän kotimaisuuteen ja käsityöhön riitä, voi onneksi ostaa ihan kivan ja pätevän seinäkalenterin kaupasta ja käyttää säästetyt rahat vaikka ystävän joululahjaan. Näille löytyy vaihtoehtonsa, onneksi, eikä mikään vaihtoehto ole toistaan huonompi tai parempi. Ainakaan ostajansa kannalta.

Tässäpä nämä, tällä kertaa. Kalentereita on vielä jäljellä, ken tilata tahtoo. 

Jossain vaiheessa (ihan jo koulunikin takia) tulen tekemään samankaltaisen laskelman myös pihattopaikkojeni hinnoista. Täytyy vain ensin kerätä voimia ja rohkeutta sitä varten (että itse kestän tulokset..) :D

Lupsakkaa ja rauhallista tätä päivää toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila 

(linkistä kuvasivustolleni, jossa on osa kalenterikuvista ihan oikean kokoisina)