torstai 30. lokakuuta 2014

Itsepäiset Suomenhevoset-trilogia..

..ja sen ensimmäinen osa, olkaa hyvä. Voisin myös otsikoida "Laumaantuminen, ja kuinka se etenee"

Talliini muutti uusi varsa, kaksivuotias suomenhevonen. Omistaja kertoi, että tämänkesäisen laidunkauden jälkeen talliin palatessaan oli hevonen muuttunut; oli kyllä edelleen ihmisen kanssa korrekti ja tottelevainen, mutta se huomioi tallin muut hevoset aivan uudella tavalla. Huuteli tammojen perään ja erityisesti jos joku hevosista lähti hetkeksikin pois, ravasi tämä ees taas aidan vierustaa, eikä rauhoittunut ennen kuin kaikki olivat taas takaisin omilla paikoillaan.

Kuulosti tutulta ja normaalilta oriiksi kasvamiselta, että tällä oli kaikki johtajaoriin eleet jo käytössä. Sitä oli varmaankin edesauttanut se, että jossain vaiheessa tämä nuori oli pieneksi hetkeksi päässyt johtajan asemaan, kun se vihdoin oli ärsyyntynyt huonoon johtajaan (joka oli koko ajan kulkenut perässä, närppinyt ja komentanut), ja oli kyykyttänyt sen täysin. Ajattelin että tänne vaan, ei haittaa johtajan eleet, kyllä se heti asettuu asemaansa laumanjohtajan alle.

Olin väärässä.  Isosti.

Ei ihan mennytkään niin helposti. Tuli taas todistetuksi, että suomenhevosten itsepäisyys ja päättäväisyys voivat saavuttaa sangen suuret mittasuhteet, iästä huolimatta. Periksi ei anneta, perkele, vaan silti minulle oli valtava yllätys, millaiseksi tilanteet etenivät.



Kun laitoin Mustan laumaan, siinä oli vain junnut (laumanjohtaja oli päivät Ponin kanssa laitumella). Ei meinannut tulokasta näkyä näiden PientenIsojen junnujen takaa.. :D

Ihmettelyä, puolin ja toisin. Kauniit on kaulat näillä kouluratsuilla vaan korostuvatko ne entisestään, kun vierelle laitetaan suomenhevonen, joka ei koskaan voi tuolla kaulansa pituudella briljeerata?

Paavo jakeli sangen napakoita potkuja, Musta otti ne vastaan ihan tuosta noin vaan.

Vaan jakeli se itsekin potkuja. Kengättömiä kun kaikki ovat, eivät nuo potkut mitään "tuhoa" saa aikaiseksi.. Sen kyllä tekevät, että kaverit kiinnostuvat tulokkaasta entistä enemmän ja roikkuvat sen perässä vielä tiiviimmin.

Tunnustellaan ja tiedustellaan, etsitään jokaisen paikkaa laumassa.

Uteliaita? Ei kait.. :D

Ei se Kunnon Suomenhevonen ole jollei jossain välissä ehdi napata heinää matkaansa.

Laumajärjestys on selvillä. Musta näyttää hyvin selkein merkein "omistavansa" näiden nuorten lauman. Se keikutti päätään (niin vauhdilla, että ihmettelin, miten se kuitenkin pystyi etenemään suoraan eteenpäin..) Toinen laumanjohtajuuden merkki oli se, että Musta paskoi vähän väliä, aina oman tai jonkun muun paskakasan päälle, siihen oli tehtävä. Niin kuin kunnon johtajan kuuluukin.

Kun muutaman tunnin kuluttua Mustan laumaanlaiton jälkeen totesin, että siitä tuli johtaja, oli aika laittaa Herra Laumanjohtaja mukaan. Siitä se riemu alkoikin, ja NIIN paljon on kerrottavaa, että jätän Veikon ja Mustan kohtaamisen "trilogian" toiseen osaan. En kiusallani vaan siksi, että tästä postauksesta tulisi pitkä kuin nälkävuodesta.


Aurinkoisin terkuin

P.S. Muistattehan nämä kalenterit.. 




perjantai 24. lokakuuta 2014

Hämäläisellä hitaudella ja savolaisella kiukulla?!

Taannoin kiertelin markkinoilla myymässä käsitöitäni, muutamina vuosina olin stadissa Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäisissäkin viikon yhtäsoittoa. Jos rauhassa olisi piipertämisiään piipertänyt eli aloittanut käsitöiden teon vaikkapa heti kesäkuussa, olisi ehkä ollut helpompaa. Mutta koska se olisi ollut NIIN liian helppoa minulle (ja etenkin perheelleni), oli pakko sitten viimeiset kaksi viikkoa puskea töitään jättimäinen tatti otsassaan, aivan liian lyhyillä yöunilla. Että jos joulumyyjäisiä edeltävänä yönä nukuin yli kolme tuntia, oli se todella suuri saavutus. Samaa muuten tein jo nuorempana, tuli juuri mieleeni. Kansalaisopiston valokuvauksen linjan lopputyötä taisin tehdä viimeiset kaksi vuorokautta yhtäsoittoa.. Kenelläkään muulla tällaista samantyyppistä käyttäytymistä?! :D

Ilmeisesti nämä ovat minun Top13-puoliverikuvani. Luulisin. Tai sitten ne vaan ovat parhaat niistä parhaista, ja kestävät suurennuttamisen ja toimivat A3-kokoisessa kalenterissa..

Käsityöläisajat ovat jääneet taakse, mutta edelleen näyttäisin omaavan tämän viimetipassa olemisen jalon (?) taidon (?). Kiva. Hirmu kiva.

Tällä kertaa tämä liittyy Horse Showssa olemiseen, "kyllä sinä mahdut osastollemme"-tarjouksen hyväksymiseen, messumateriaalin tilaamiseen ja vielä toisenkin messumateriaalin hankkimiseen. Jos olisi ollut viisas, ei olisi jättänyt kaikkea niin viimetippaan. Niin ettei olisi tarvinnut pelätä sydänkohtausta luettuaan paketin seurantasivuilta "toimitus siirretty seuraavalle työpäivälle toimituskohteen kaukaisen sijainnin vuoksi" (miten niin Jokioinen kaukana, täällähän se on ihan keskellä.. peltoja..) eikä sitten olisi tarvinnut juosta kylille etsimään pikaisesti toimivaa kuvantulostinta, kun se toinen paketti ei sitten ehtinytkään. Myös tämän postauksen olisi saattanut voida kirjoittaa ehkäpä hiukan aiemmin.. kai? Ohjeet lomittajille eivät varmaan olisi tarvinneet päivitystä, vaikka ne olisikin kirjoittanut ehkä joskus aiemmin, vai?. Mielestäni on oleellista, että messuilla on, jos nyt ei pirteänä, niin ainakin huoliteltuna, vaan onko aivan pakkopakko jättää hiusvärin hankkiminen ja laittaminen niihin viimeisiin tunteihin, kun pitäisi jo sitäjatätäjatota??

Se on se isäni hämäläinen verenperimä. Äitini puolelta tullut savolaisuus sitten tunkee mukaan ne perkeleetjasaatanatjavitut.. :D

Suokki Top13. Löytyy myös ensi vuoden seinäkalenterista, varausohjeet lukeekin jo kuvassa.


Tätä on yksi kappale isona julisteena, messuosaston seinälle jos sinne sattuu mahtumaan. Tullee myyntiin ensi viikon aikana, täällä )

Sama juttu tämän julisteen kanssa.
Mutta ei se mitään. Kaikki tulee valmiiksi huomiseen aamukymmeneen mennessä, jolloin minut löytää Shkl:n (Suomen hevosenomistajien keskusliitto) ja Vudekan yhteisosastolta. Tule käymään, höpöttelemään, kyselemään, joohan!?

Messuvalmisteluterveisin 

P.S. Se, kuka arvaa oikein tulevan yön unieni pituuden ja vielä tulee sen minulle kertomaan osastolle joko huomenna tai sunnuntaina, saa seinäkalenterinsa (joko suokki- tai puoliveristen) puoleen hintaan. Enkä nyt yhtään pelleile.
(Vinkiksi kerrottakoon, että kello on nyt 15.30, ja kaikki on tekemättä ja ajettavana reilut parisataa kilometriä. Huh.)

P.P.S. Aivan älyttömän kiva on mennä messuille, odotan innolla!