torstai 31. joulukuuta 2015

Katkeransuloinen elämäni



Ei se aina ole ihanaa. Olla olemassa. Talliyrittäjänä. Hevosenomistajana. Maalaisena. Äitinä. Minuna.

Ei ollenkaan. 

Kuinka suuria onnenhuokauksia voi päästellä siinä vaiheessa, kun
..mönkkäri päättää olla käynnistymättä, jolloin hahmotat, että joudut kottikärrykyydillä kuskaamaan hevosille vettä. Keskiyöllä. Sateessa ja tuulessa. Kuusi kanisterillista; kaksi keikkaa, painoa siis kottareissa vajaat sata kiloa.
..kolmatta tuntia taluttelet ähkyistä hevosta perässäsi ja samalla pohdit kaikkia töitäsi mitkä jäävät tekemättä sillä välin. 
..huomaat tulokkaan saaneen ison haavan jalkaansa, jonka hoitoon menee päivässä ylimääräinen tunti. Kuukauden ajan.
..yhdellä hevosista on löysä vatsa, toisella lentää kuin hanasta kääntämällä.
..yrität saada panikoivaa varsaa seisomaan paikallaan, että eläinlääkäri voisi rauhottaa, että saataisiin hampaat raspattua.
..joudut painimaan itsepäisen varsan kanssa, että se nostaisi jalkansa yhtä nätisti kuin edellisilläkin kerroilla että kengittäjä voisi vuolla kaviot mutta mikä tällä hetkellä tuntuu varsalle olevan maailman katastrofaalisin asia.
..kun huomaat että hevoset ovat toki tallella ja kaikki on hyvin, mutta peurat ovat kaataneet laitumen aitaa viidentoista tolppavälin verran.
..kun yöllä heräät vartin välein myrskytuulen aiheuttamiin puuskiin mitkä tuntuvat ravistelevan koko taloa etkä tiedä huolehditko enemmän sitä että sähköt katkeavat vai metsää kaatuu vai hevoset pelkäävät. Varsinkaan kun et mitään pysty tekemään, tapahtuipa sitten mitä hyvänsä.
..kuuntelet lähestyvää ukkosta, joka kuulostaa kolmannelta maailmansodalta, ja toivot ettei se tulisi päälle.
..poika itkee sitä, että kaverit kiusaavat koulussa tai että ei niitä kavereita oikeastaan ole yhtäkään, vain kiusaajia.
..peräjälkeen rikkoutuvat pyykkikone, uuni, mikroaaltouuni ja niiden päälle verottaja muistaa isäntää mätkyillä.
..hevonen taas, pitkän hyvän kauden jälkeen, aloittaa kiukuttelun laukkaa nostaessa ja on muutenkin vastahakoinen. Perusvittuuntunut.
..olet niin väsynyt että unohdat kahvinkeitosta sekä suodatinpussin että vedet.
..yrität selvitä töistäsi hevosten käsittelyssä sekä jumppaohjaamisessa viittomalla, nuhan vietyä äänesi, kolmatta kertaa syksyn aikana.
..aikataulusi takia et voi odottaa migreenilääkkeen vaikutusta vaan joudut aurinkolasit päässä aloittamaan työsi, odottaen räjähtääkö pääsi vai kääntyykö vatsasi ylösalaisin.
..yrität sanoa henkensä edestä rimpuilevalle, piehtaroidessaan seinää vasten juuttuneelle varsalle, että tarkoituksesi on vain auttaa mutta että voisítko olla hetken hiljaa että saisin liinat jalkojesi välistä ja voisin auttaa sinut pystyyn. 
..yrität hiljentää syyllisyyden äänen päässäsi joka ihan oikeutetusti huutaa sinun viettävän päivistäsi valtaosan hevosten etkä lastesi kanssa. Ketä sinä epätoivoisesti yrität väittää elämäsi tärkeimmiksi asioiksi.
..lapsi tiuskaisee "älä aina puhu hevosista", huomaat joutuvasi outoon tilanteeseen. Syvään hiljaisuuteen. Syvään ja pitkään.
..koska edellisiltana työt venyivät pitkälle ja pellit unohtuivat uuneista auki, otat ylimääräiset villasukat käyttöösi ja toppatakin päällesi. Myös sisähommissa. 
..niska on ikuisesti jumissa talikkohommien mutta myös tässä koneella notkumisen takia. Asiaa ei auta se että tuolta lattianrajasta tuulee, tunnen sen nyttenkin, niin että niskavilloissa käy kylmä henkäys.
..ihmettelet mistä tulee se voima tehdä työt siististi turvallisesti hallitusti loppuun vaikka hetkeksi paikalleen jäädessäsi nukahdat pystyyn.


Silti, mitään en vaihtaisi pois ja massiivisen ällösentimentaalisuudenkin uhalla sanon rakastavani elämääni, juuri tällaisenä, kaikkine yllämainittuine hetkineenkin. 

Jos aina olisi usvainen auringonnousu, en niistä kohta jaksaisi nauttia. Jos ei olisi puullalämmitettävä talo, jäisi pois tulenrätinä uunissa, puiden teko, kantaminen. Jos aina olisi lastensa kanssa, ei kaikkia niin paljoa lämmittäisi elokuva telkkarissa ja lapset kainalossa sohvalla, kynttilänvalossa karkit edessä. Jos mönkkäri aina toimisi, ei lihaskuntoni ja pinnani paranisi. Jos olisi rahaa kuin roskaa, aivotoiminta vähenisi kun ei tartteisi pohdiskella parhaita, kestävimpiä, turvallisimpia ja toimivimpia ratkaisuja, joita vähemmällä rahalla saa. Jos lapsilla kaikki menisi koko ajan ihan putkeen, olisivat he kusessa sitten kun elämä heidät aikuisiällä pistäisi polvilleen.

Koska sen se aina tekee. Pistää polvilleen, että ihminen hahmottaa kuka on, missä seisoo ja kuinka vakaasti ja mikä on oleellisinta. Jos elämäni ei minua historiassani olisi kyykyttänyt, en olisi tässä. 

Mikä olisi valtaisa menetys, ainakin omasta mielestäni.



"Pidän elämisestä.
Olen joskus ollut hillittömän,
lohduttoman,
raastavan epätoivoinen,
surun piinaama, 
mutta koettuani sen kaiken tiedän,
ilman epäilyksen häivää,
että on 
suurenmoista

vain olla olemassa."

-Agatha Christie-


Kiitos kaikille teille, joiden takia tätä blogia viitsinjaksanehdinhaluan kirjoittaa. Kiitos että olette, toivottavasti tulette mukaani jatkossakin.

Tein VIDEON. Toivon, että ehtisitte istumaan alas; musiikin ja ison näytön kanssa sitä katsomaan. (Antakaa videon latautua rauhassa, ettei pätki, ja että kuvat näkyvät tarkkana.)

Toivon teille vuotta, mikä säilyttää jotain hyvää, vie pois jotain ei-toivottua, auttaa paremmin ymmärtämään itseänne ja tuo mukanaan jotain, mitä toivottekin. Kaikkea hyvää vuodelle 2016!

Rakkaudella 
Minna
Päiväkummun Hevostila
joka käy kuviaan läpi loppiaisen postauksessa.


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23. joulukuuta/ Yksi ruuna ja yksitoista orivarsaa.

Niistä on pihattolaumani tehty. Ei ole pihatossani neljän toimintavuoden aikana ollut näin suurta laumaa (tai no, jos yhteenlasketussa elopainossa miettii, yhtenä vuotena kyllä taisi ruunalauma peitota tämänhetkisen lauman.. :D ) eikä näin suurta pikkuvarsojen määrää. Vuosi vuodelta kyllä lauma on nuorentunut, vaan tämänhetkinen seitsemän vieroitettua on kyllä jotain.. hmm.. 

..todella kertakaikkisen rakastettavaa!! Tämä on NIIN älyttömän hienoa seurata, kuinka lauma järjestyy ja hioutuu yhteen; kuinka taitavia vanhemmat ovat nulikoiden kanssa (erityisen ylpeä olen tuosta yksivuotiaasta, joka jaksaa ohjata ja komentaa ja rauhottaa pikkutyyppejä) ja kuinka tulokkaiden luonteet muokkautuvat; rähjäpelle, joka on kuitenkin tositosi arka, hiljalleen rentoutuu. Tositositosikko varsa alkaa pikkuhiljaa muistaa huumorin. Apua-minä-pelkään-kaikkea-etenkin-sinua-ihminen tulee jo lähelle korvat hörössä. 

Tässä siis pihattolauman hevoset, aikuisesta vieroitettuihin.

NIIN taitava Laura Porthan ja NIIN monisyinen, ainoa minun omistuksessani oleva hevonen, laumanjohtajaruuna Veikko, Tähti-Ventti (Tähti-Vokker - Turo). Veikosta löytyy lukuisia omia postauksiaan, tästä viimeisimpään.

Rakkat Veikko ja Ponityttö, joka vastaa satulatta ratsastamisesta koska minä, noh, olen jo nelikymppinen ja itsesuojeluvaisto ja elopaino on kasvanut samaa tahtia kuin tasapainoni on huvennut.. :D
Kolmevuotiaaksi kääntyvä, Hannele Tommilan kasvattama ja omistama, fwb-ori Kiahan Bonfire (Pin Rock's Black Velvet - Grand Canyon). Paavo tuli talliini vieroitettuna, on siis ollut täällä jo hyvän tovin ja sitä kautta muuttunut minulle tärkeäksi hevoseksi, jonka kehitystä on ollut valtaisa ilo seurata. Sillä on loppumaton liikkumisen riemu; hirmu helppoa ja mutkatonta on sen käyttäytyminen ja käsittely. Nyt on irtohypytetty ja juoksutettu satula selässä sivuohjien kanssa (voi elämä miten hienoa liikettä ja oikeaa muotoa tämä näyttää!!), talvella kiipeää ratsastaja selkään. Jos vaan olisi rahaa ja aikaa ja ratsastaja, tämän itselleni ostaisin. Vaan kun ei ole, joudun pitkin hampain toteamaan..

PAAVO ON MYYTÄVÄNÄ!

Koska tämä on hyvin kuvauksellinen hevonen, on sille ihan oma kuvakansionsa täällä.
Toinen kolmevuotiaaksi kääntyvä, myöskin erittäin hienoliikkeinen ori Tukkilan Hulabaloo (Silvolan Hemminki - Kuningas Ässä). Jäbän kasvattajat ovat Heikki ja Outi Tukkila, omistaja on Anna-Maria Henttonen. Tuli kesäkuussa laidunpaikalle ja suureksi riemukseni jäi asumaan pihattoon. Jäbä oli tullessaan hirmu varauksellinen, epäileväinen eikä juurikaan näyttänyt luottamuksen merkkejä, ennen kuin pikkuhiljaa oli saanut asioita miettiä, laitella päässään järjestykseen sekä todeta olevansa laumassa, mikä ihan oikeasti ja reilusti toimii. Nyt se on erittäin taitava lauman kakkosjohtaja, hyvin lempeä ilmeeltään ja lupsakka olemukseltaan sekä hirmu helppo käsitellä; täydellinen esimerkki siitä, kuinka hyviin tuloksiin pääsen sillä, etten tee oikeastaan yhtään mitään, ennen kuin hevonen on siihen antanut luvan.

Kaksivuotiaaksi kääntyvä fwb-ori Royal Revolt (Royalist - Stanford). Valtterin kasvattaja ja omistaja on Teija Varjonen. Sympaattinen luonteeltaan ja kauniin rakenteen sekä erittäin hienon liikkeen omaava ori muutti talliini lokakuun alussa.

VALTTERI ON MYYTÄVÄNÄ!


Kaksivuotiaaksi kääntyvä fwb-ori Hanzur Tattez Tendresse (Floris Crusador - Palladium). Ripan kasvattaja ja omistaja on Johanna Hakkinen. Ripa on tyystin yllättänyt minut sillä, kuinka se jaksaa touhuta ja komentaa ja olla vieroitettujen kanssa; nuoresta iästään huolimatta tämä omaa hämmästyttävän hyvän ja korrektin johtamisen taidon. Tullessaan heinäkuussa (kesäkuussa? elokuussa??) se oli toooosiiiii kuikelo, nyt se on saanut massaa (muustakin kuin talvikarvastaan.. :D ).

Sitten nämä vastikään tulleet vieroitetut varsat, iältään 6-7 kuukautta, joiden luonteesta ja olemisesta ja tekemisestä en sen kummemmin kirjoita mitään; meidän suhteemme on vasta niin aluillaan :)


Fwb-ori MC Verde (Furst Romancier - Frenchman), kasvattaja ja omistaja Riina Vihanto.

METIS ON MYYTÄVÄNÄ!



Ponioriista ja hevostammasta on saanut lähtökohtansa tämä (kaunis kuin karamelli; arvatkaa onko Ponityttö aivan sulaa vahaa tämän nähdessään!) suomalainen ratsuponi Minion Verde (FS Mr.Right - Florencio I), kasvattaja ja omistaja Riina Vihanto.

PÄIVIÖ ON MYYTÄVÄNÄ!

Laumassa pisimpään ollut (eli vanhin) pikkuvarsa Tähden Ritari (Knuutilan Veikko - Hovi-Ari). Ritarin kasvattaja on Jannina Potrykus ja omistaja Ulla Potrykus.

Fwb-ori Fiance Noble (Fiance Noir - Etiudas Eskado), Tiina Hannulan kasvattama ja omistama. Mainittakoon, että tämän emä asui kaksi kesää sitten täällä tilallani, tämä on siis melkein tuttu :D

NOPPA ON MYYTÄVÄNÄ!

Nämä tulivat peräkkäisinä päivinä ja siitä asti ovat kulkeneet rinta rinnan..

Rautias, vasemmalla oleva, fwb-ori Royal Fiance (Royal Floggensee - Fiance Noir), Eveliina Ylitalon kasvattama ja omistama.

Ruunikko, amerikkalainen ravuri Ashley Man (Classic Response - Express It), Kauko Salmen kasvattama ja omistama.

Coconuts (Lissabon - Rant xx). Kasvattaja ja omistaja Sara Akineri.


Sitten kiitoksiin. Hannele, Teija, Johanna, Sohvi, Sara, Ulla, Eveliina, Kauko, Tiina, Riina; suuret kiitokset teille luottamuksestanne sekä kunniasta saada hoitaa varsojanne; olen onnellinen ja otettu. Teille, näin yhteisenä joulumuistamisena, kerron että tein lahjoituksen Hyvä Joulumieli-keräykseen.

Tänään on "joulukalenterini" viimeinen postaus. Oletan, että pärjäätte ilman huomisen postauksta, ja mieluummin katsotte joskus tammikuussa kuvia juoksutuksesta ja ehkäpä irtohypytyksestä, mitä nyt lähden tekemään koska JJJEEEIIIIIIJJJJJJ, kenttä on ihan priimakunnossa. Seuraava postaus tulee uudenvuodenaattona, tammikuussa tulossa postaus Ponitytön TET-viikosta kilparatsastajan luona sekä postaus hienosta mustasta suokkioriista, josta on jo jokunen postaus tehty ja joka muutti omistajansa luo tämän kuun alussa.





Toivottavasti joulunne ja päivänne ovat juuri sellaisia, mitä niiltä odotattekin. Rauhallista ja levollista joulua toivottaen

Minna

tiistai 22. joulukuuta 2015

22. joulukuuta/ Valoa kansalle joka..

..pimeydessä vaeltaa. Tänään nostan maljan, talvipäivänseisauksen kunniaksi. Pimeys ei koskaan maljaa ansaitse mutta sen ehdottomasti ansaitsee tieto siitä, ettei pimeys tästä enää lisäänny. Taas olen onnistunut (lähes) pystyssäpäin kahlaamaan läpi tämän vuodenajan, joka valoa rakastavalle ja siitä voimansa ammentavalle, on enemmän ja vähemmän haastavaa ja uuvuttavaa. Taas olen tältä vuodenajalta oppinut; sitä kautta voimistunut.


Mistä lie, lakeuksien keskeltä, juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina, yöllä kello yksi.
 Näitä hetkiä rakastan ja nämä hetket olivat yksi syy kaivaa esiin hetkeksi unohtunut kuvausharrastukseni. Nämä hiljaiset hetket jäävät jonnekin sielun sopukoihin; sieltä kun ne saan kaivettua esiin talven pimeimpinä hetkinä, jaksan taas hetken aikaa.

Myrskyn jälkeistä kauneutta; uskalsi taas hengittää kun ukkonen jatkoi menoaan.

Lokakuun lopun valo, kovin kalpeaksi se käy, vaan valoa se kuitenkin on.


Kesäkuun illat, oi onnea!

Lokakuu.


Syyskuu.

Kesäkuun alku.


Helmikuinen valo, sen onnella otan vastaan!


Lomareissulla pohjoisessa. Oulun Nallikari, aamuyhdeksältä, juhannuksen jälkeen. Etelän sateista ja kylmästä kun tälläiseen lämpöön ja valoon pääsi, oli onnellinen. Todella.

Huomenna esittelen pihatossani asuvat hevoset; yhden ruunanrupsukan, neljä Nuorta Herraa ja seitsemän Nulikkaa :D

Tiistaiterkuin
Minna
Joka päätti unohtaa joulusiivoukset omalta osaltaan..
.. ja käyttää siinä häikäilemättömästi lapsityövoimaa :D







maanantai 21. joulukuuta 2015

21. joulukuuta/ Nyt on kiire..

..tai sitten vain on olemassa mieltymys tai halu edetä nopeasti seuraavaan paikkaa; tai, mikä parempaa, into olla matkalla mikä nyt vain sattuu etenemään nopeasti ja jota perille päästyään voikin sitten jatkaa, ihan vain huvin vuoksi.

















Huomenna aurinko nousee (vaikkemme todennäköisesti sitä pilviltä näe) kello nollayhdeksänkolmekymmentäkuusi ja laskee kello viisitoistayksitoista, eli siis päivän pituus täällä Jokioisilla on säälittävät viisi tuntia ja kolmekymmentäviisi minuuttia. Onneksi huomenna on talvipäivänseisaus, joka on aina antanut minulle syyn esittää pienen riemutanssin. Suunta on valoa kohti, sen kunniaksi huomenna aurinkoisia kuvia.

Maanantaiterkuin
Minna..
..joka edelleen taistelee Suurta ja Huojuvaa Pyykkivuorta vastaan ja joutuu taistelunsa taistelemaan kahteen kertaan; silloin kun likaiset vaatteet vyöryvät pyykkikorista lattialle ja silloin kun ne puhtaina peittävät tyystin yhden nojatuolin ja ne täytyisi viikata kaappiin. 

Mites teidän muiden joulusiivoukset, yhtä vaiheessa kuin minulla? :D



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20. joulukuuta/ Lähekkäin

Taitaa olla joulusiivouksen ja jouluhässäköinnin kannalta pahimmat päivät meneillään, vaan juuri siksi tahdon näyttää kuvia laumaeläimistä omimmillaan. Ehkäpä tekin ehditte tänään (ja tulevina päivinä) hetken Vain Olla, rakkaimpienne seurassa.













Hyvää neljättä adventtia ja rauhallista olemista toivottaen
Minna..
..joka juuri sai imuroitua yhden huoneen katonrajat (enää viisi huonetta jäljellä) ja laitettua yhden koristeen paikoilleen (nyt niitä on siis jo viisi paikoillaan.. tällä vauhdilla koti on joulukoristeltu vappuun mennessä.. :D )

lauantai 19. joulukuuta 2015

19. joulukuuta/ Onnistumiset kunniaan?

Lauantainne riemuksi, olkaa hyvät :D












Sanakilpailun voittajaksi arvoimme Ella Hanhilahden. Hänen hengentuotteensa (mikä kuulemma aiheutti hienoista päänvaivaa..) "Sinä usein hyvinkin komea laumaeläin, joka toisinaan näytät pöhköltä, muotopuolelta karvaturjakkeelta, pierupukkilaukatessasi pakoon sapelihammastiikereitä ja pupuja, jotka olivat taas sinua vaanimassa. Sinä unissasi ja riehuhetkissäsi niin hilpeä eläin. Sinun kanssasi haluan viettää aikaa, riippumatta huonoista maanantaipäivistä. Sinä, hevonen, olet rakas." kyllä kelpaisi, jos minulta kysytään, Finlandia-palkintoehdokkaaksikin; vaan tässä hetkessä se ansaitsee lisäpisteensä ja -palkintonsa :D

Haluan tässä raportoida joulusiivoukseni merkittävästä edistymisestä. Jos keskiviikkona olin imuroinut yhden huoneen katonrajoista hämänkinseitityms. pois ja myös leivinuunin päältä, olen nyt ollut ahkera. Saan siis lisätä "jo tehty"-listaani roskiskaapin siivoamisen. Kyllä nyt on puhdas paikka metallikeräysroskikselle ja energiajäteroskikselle ja sekajäteroskikselle. Hyvä mä..

..vaimitensenytmeni?! :D

Lauantaiterkuin
Minna..
..joka ihmettelee hämmästyttävää valoilmiötä taivaalla. Säähän on ihan kuin juhannuksena, paitsi ettei nyt sada vettä :D