tiistai 22. joulukuuta 2015

22. joulukuuta/ Valoa kansalle joka..

..pimeydessä vaeltaa. Tänään nostan maljan, talvipäivänseisauksen kunniaksi. Pimeys ei koskaan maljaa ansaitse mutta sen ehdottomasti ansaitsee tieto siitä, ettei pimeys tästä enää lisäänny. Taas olen onnistunut (lähes) pystyssäpäin kahlaamaan läpi tämän vuodenajan, joka valoa rakastavalle ja siitä voimansa ammentavalle, on enemmän ja vähemmän haastavaa ja uuvuttavaa. Taas olen tältä vuodenajalta oppinut; sitä kautta voimistunut.


Mistä lie, lakeuksien keskeltä, juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina, yöllä kello yksi.
 Näitä hetkiä rakastan ja nämä hetket olivat yksi syy kaivaa esiin hetkeksi unohtunut kuvausharrastukseni. Nämä hiljaiset hetket jäävät jonnekin sielun sopukoihin; sieltä kun ne saan kaivettua esiin talven pimeimpinä hetkinä, jaksan taas hetken aikaa.

Myrskyn jälkeistä kauneutta; uskalsi taas hengittää kun ukkonen jatkoi menoaan.

Lokakuun lopun valo, kovin kalpeaksi se käy, vaan valoa se kuitenkin on.


Kesäkuun illat, oi onnea!

Lokakuu.


Syyskuu.

Kesäkuun alku.


Helmikuinen valo, sen onnella otan vastaan!


Lomareissulla pohjoisessa. Oulun Nallikari, aamuyhdeksältä, juhannuksen jälkeen. Etelän sateista ja kylmästä kun tälläiseen lämpöön ja valoon pääsi, oli onnellinen. Todella.

Huomenna esittelen pihatossani asuvat hevoset; yhden ruunanrupsukan, neljä Nuorta Herraa ja seitsemän Nulikkaa :D

Tiistaiterkuin
Minna
Joka päätti unohtaa joulusiivoukset omalta osaltaan..
.. ja käyttää siinä häikäilemättömästi lapsityövoimaa :D







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.