torstai 23. huhtikuuta 2015

Irrallaan (ja ilmavasti..)

Onko tarvetta kuvaajalle, jossain päin (Etelä-)Suomea? Tulevana maanantaina 27.päivä olen Ypäjällä, pitkälle iltapäivään kiinni eräässä toistaiseksi-hys-hys-asiassa, vaan illalla olisin vapaa kuvaamaan tallilla, tai kahdella. Jossain vaiheessa touko-kesäkuuta olen liikkeellä Uudellamaalla, toiveita otan vastaan senkin ajankohdan suhteen.


Tässä, ei sen ihmeempiä tarinoita sisältävässä postauksessa, on ihan vaan kuvia; kuinka ilmavaa voikaan olla orivarsojen liikehdintä, kun ne muutaman viikon tauon jälkeen pääsivät kentälle riekkumaan (ja talven mittaisen tauon jälkeen liikkumaan hiekkapohjalla..)

Kolmevuotiaan Laurin laukka; hienoisesti alamäkeen suuntautuvaa??

Kyllä nyt näin pienellä kevyt askel onkin..

..mutta että hiukan alta sataseiskytsenttisellä näin kevyt ravi?


Siinä vaiheessa, kun suomenhevonen alkaa nostaa häntäänsä kohti taivasta ja liitää näin kevyesti, tietää tilanteen olevan jo TODELLA tärppäännyttävä.. :D

Kyllä se suomenhevonenkin osaa liikkua poispäin vetovoimasta!!

Hieno kolmitahtinen laukka. Ei aina ihan itsestäänselvyys suokeille..

Kaksivuotias Seppo.

Mitä korkeammalla häntä, sitä ilmavampi askel. Älä naura, se on ihan totta!

Paavo tulossa ulos irtohypytyskujasta. Tuon sortin loikahteluharjoituksista tulossa oma postauksensa.


Joko olet tykännyt sivustani facebookissa? Toki jonkun verran täällä blogissa nähtyjä kuvia on sielläkin, mutta paljon "ennaltanäkemättömiäkin" löytyy. Ja lähes satavarmasti jokaiselle päivälle tulee jotain katsottavaa :)

Muistathan Kaiken Kansan Kuvakisan "Ei mennyt ihan kuin Strömsössä"? Aikaa kuvien palauttamiseen on tämän kuun viimeiseen päivään saakka. Vielä ehtii :)

Nyt lähden pihatolle. Onneksi on sen verran tuota elopainoa (mistä ihmeestä sitä aina talven aikana kertyy??), etteivät nuo myrskypuuskat pääse viemään mukanaan.. :D

Torstaiterkuin

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

KKK ja vielä kerran K

Kaiken Kansan Kuvakisa alkaa taas! Väitin kyllä viimeksi, että se alkaisi huomenna, mutta päätin helpottaa hommaa teidän kannaltanne. Siis jos sattuisi olemaan ihmisiä, ketkä oikein innolla aina odottaisivat uutta aihetta; valmiina säntäämään tallille kameransa kanssa.. :D Siksipä tästä eteenpäin kisa alkaa kuukauden viidestoista päivä, ja päättyy kuun viimeisenä päivänä iltakahdeksalta.

Facebookissa on käynnissä arvonta. Riittää, että klikkaat alla olevasta kuvasta itsesi Päiväkummun Hevostilan sivulle ja käyt tykkäämässä ko. sivusta. Kaikkien sivustosta jo aiemmin ja nyt tykänneiden kesken arvon kuvassa näkyvän valokuva-albumin (hyvä lahja itselle tai kesän juhliin??), sekä erikokoisia julisteita ja tauluja. Arvonnan suoritan vappuaattoiltana, kun olen saanut munkkirinkelit paistettua :D



Reunos Oy:n Ilkka Wester oli mitä ystävällisin, kun hevosmessuilla kävin tiedustelemassa arvontapalkintoja; hän lahjoitti kaksi riimua arvottavaksi kaikkien kesken. Nämä siis arvotaan kahdelle eri ihmiselle, ja kumpaankin tulee riimun väreihin sopiva riimunnaru. 




- Kuva, mikä mielestäsi vastaa tehtävänantoa ja esimerkkikuvia; kuva, missä ei kaikki mennyt ihan putkeen. Ratsastuskuvat käyvät MUTTA AIEMMISSA KISOISSA KÄYTETTYJÄ KUVIA EI HYVÄKSYTÄ! Kuvissa saa olla ihmisiä, ratsastavia tai ei-ratsastavia. Hevosten/ ponien rodulla ei ole väliä. Kuvat saavat olla myös mustavalkoisia ja maltilla jälkikäsiteltyjä. Kisassa haetaan positiivisia kohelluksia ja sattumuksia.
- Jokainen voi lähettää MAX 3 KUVAA (minä päätän, millä kuvalla lähettäjä osallistuu kilpailuun, ja vähintään tämä kuva pääsee postaukseen). Sähköpostiin voi liittää pienen tekstin kuvasta kertomaan, tämä julkaistaan jos julkaistaan.

 - Mikäli ei ole sinun ottamasi kuva, oltava ehdottomasti kuvaajan lupa ja myös kuvattavien lupa, mikäli haluat lähettää ihmisiä sisältävän kuvan. (Mainitse OMA JA KUVAAJAN NIMET, etu- ja sukunimi, oli kuvaaja sitten sinä tai joku muu.). Kaikkien kuvaajien nimet mainitaan postauksissa. Mikäli itse olet bloggaaja tai tallitms.yrittäjä, linkitän blogiisi tai nettisivullesi, sinun niin halutessasi.

- Kilpailuaika päättyy KUUN VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ ELI VAPPUAATTONA KLO 20. 

- Mikäli haluat kuvasi varmasti pääsevän postauksiin ja osallistuvan parhaiden kuvien valintaan, lähetä kuvat totuttuun tapaan osoitteeseen minna@paivakummunhevostila.fi (mikäli sähköposti ei kuvien suuren koon takia tule läpi, lähetä minna.alaspaa@gmail.com.). Voit lähettää kuvasi facebookin kautta yksityisviestillä (Minna Alaspää), MUTTA MIKÄLI KATSON, ETTÄ KUVANLAATU EI RIITÄ (kiitos facebookin kuvanpakkaamisen..), KUVAA EI VOIDA JULKAISTA POSTAUKSESSA EIKÄ SE SITEN VOI OSALLISTUA KÄRKIKOLMIKON VALINTAAN! 

- Tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla, minulla on käyttöoikeus käyttää kuvia blogissani paivakummunpihatto.blogspot.fi. Tulokset julkistan postauksessa pe 1.5. viimeistään kello 16, muut kuvat esittelen yhdessä tai useammassa postauksessa tulosjulkistusta seuraavina päivinä.

-Kaikkien osallistujien kesken arvon, kuten jo yllä mainitsin, Reunoksen lahjoittamat riimut, kahdelle eri ihmiselle. Kärkikolmikolle palkinnoksi joko 20x30cm suurennos omasta kilpailukuvasta (mikäli kuva kestää tuohon kokoon suurennuttamisen), tai sitten minun kuvastani tehdyn 20x30cm julisteen (saa valita haluaako aamu-usva-hevosmaiseman, vai "perinteisen" hevoskuvan).



HUOM! Jokaisen kuukauden kärkikolmikko tulee osallistumaan kesäkuiseen arvontaa, jonka voittaja saa JOKO Horzen 40,- lahjakortti TAI kilpailijan niin halutessa ja asuessa max.100km:n päässä Jokioisilta, palkinnoksi minut kuvaamaan kilpailijan hevosta/ ratsastusta tms.

HUOMHUOM! Kaikkien yhteen/ useampaan kisaan osallistuneen kesken (poislukien kärkikolmikot) arvotaan kesäkuisessa arvonnassa Horzen 20,- lahjakortti, sekä muita palkintoja.


Edelliskisojen voittajat tässä:
Anniina Vuohelainen, Mia Korte ja Johanna Niskanen  (täällä kuvat) - kesä/ talvikuvat
Tuuli Jääskeläinen, Elisa Tuisku ja Janita Kuismin (täällä kuvat) - hilpeät ratsastukset
Emma Kallioniemi, Katri Martikainen ja Jonna Saloranta (täällä kuvat) - lentävät hevoset
Meiju Paunu, Tuuli Jääskeläinen, Sanna Heikkilä ja Eija Albrecht (täällä kuvat) - laiskamadot
Janina Suokas, Sanni Pallas ja Sabina Tuomi (täällä kuvat) - läheisyydet


Onnistuneita kuvaushetkiä toivottaen


Ai niin. Mistä se otsikon neljäs koo tulee, jos ne ensimmäiset kerran tuli Kaiken Kansan Kuvakisasta? Se tulee *esittää onnellisena riemuntanssin* siitä, että kenttä on kesäkunnossa, VIHDOINKIN!!



perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kyllä minä vielä joskus..

..opin aloittamaan ajoissa, valmisteluni messuihin tai muihin sellaisiin. Valaistumista odotellessa joutunen ottamaan opikseni.. (tai sitten vain tulen jatkossakin olemaan viimetipassa valmiina..)

Mutta tässä nyt kuitenkin, minikisan viidestä esiteltävästä kuvasta viimeinen. Kisaohjeet täällä!


Tarinoita Kuvien Takana:
Samana lokakuisena aamuna kuvattu kun Laurin ja Paavon aamu-usvakuva. Tässä Lauri ja SEPPO, ihmettelemässä MITÄLIE..

Huh. Vähän jo silmä luppasee. Tässä minun päiväni :) Tämä saattaisi ehkä toimia myös varoittavana esimerkkinä, tyyliin "kannattiko jättää viime tippaan?!"


klo 05.50 Herätys (kahta tuntia liian lyhyiden yöunien jälkeen..)

klo 06-07.40 Keitä kahvit, laita tuli pönttöuuniin, levitä hiusväri, tee kirjanpito, huuhtele hiusväri pois, anna lapselle ohjeet siitä, miten tehdään minulle aamiaispirtelö, anna hevosille aamuheinät.

Klo 07.50-09 Vie lapset kouluun, käy Agrimarketissa hakemassa rehua, vie paperit viimeisenä mahdollisen päivänä kirjanpitäjälle, hae pankkikorttilaita matkahuollosta, jaa kotiin.

Klo 09.15-12.20 Haukkaa banaani. Hoida hevoset, paskat, väkirehut ja heinät. Laita kaikki valmiiksi lomittajaa varten.

Klo 12.30 mene sisään, ihmettele, että olet puoli tuntia etuajassa.

Klo 12.40-13.20 Pakkaa, järjestele (=siirtele tavaroita paikasta toiseen..)

Kaikki valmista ja kaikki tarpeellinen mukaana?? :D


Klo 13.50 Hae lapset koulusta, survo liian pitkäsaariset tyypit liian pieneen autoon..

Klo 15 heitä pojat bussiin Hämeenlinnassa..

..ja poikia bussiin saattaessani nappasin tällaisen. Että tietää taas tekevänsä töitä sitten..


Klo 18 Mene Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen kasaamaan pöytää. Siirtele julisteita ja kortteja pöydän toisesta päästä toiseen, hienoisesti aivottomana.

Klo 20.30 Osta ziljoona kilo karkkia..

Klo 21.30 Tuijota hotellihuoneessa telkkaria aivottomana.

Klo 23.30 eli nyt. Totea, kuinka hämmästyttävän paljon tulee todella jännitäviä sanoja ja lausemuotoja, kun torkahtelee tässä kirjoittamisen välissä..

Mutta hei. Lämpimästi tervetuloa huomenna klo 9-20 ja su klo 10-18 ihan vaikka vaan moikkaamaan minua kuvilla täytetyn pöytäni luokse, Tampereen Hevosmessuille A-halliin, kahvilan ja pääsisäänkäynin lähelle! Ja hakemaan julistetta, mikäli sanat on kerätty ;) (kisaohjeet täällä!)


Perjantaiterveisin


torstai 9. huhtikuuta 2015

Messuhötkettä(kö?)

Tämän kyllä piti tulla vasta huomenna, ja eilen piti tulla "Pihattotallin kevät"-postaus. Mutta koska nyt oikeasti on messuhötkettä (aika yllättävää..), ja kevät on pihatolla vasta alkamaisillaan, menevät postaukset nyt ihan miten sattuu.. (ei yhtään yllättävää, sekään..) :D

Tässä miniminipostauksessa minikisan viidestä kuvasta neljäs, teksteineen tarinoineen. Helpolla ansaitset itsellesi (minusta ainakin tosi hienon) julisteen, jos vaan vähän viitsit etsiä ja askarrella sanoilla. Ohjeet täällä (muistathan, että sanoja saa taivuttaa tarpeen mukaan.. ettei nyt ihan tarvitse ahdistua :D )


50x70cm juliste. Tulossa messuille myyntiin (sekä ahkerille sananvääntelijöille ilmaiseksi :D )


Tarinoita Kuvien Takana:
Voi että. Tuo aamu oli niin TAIANOMAINEN ja hämmästyttävä ja ikimuistoinen, että vieläkin meinaa vaipua huokailuun ja muisteluun, kun sitä miettii. Siis ihan tavallinen aamu, tavallaan, muttei sitten kuitenkaan yhtään tavallinen. Yleensä nukun tuohon aikaan, mutta nyt jostain syystä havahduin hereille ennen neljää. Laitumelle menin juuri sopivaan aikaan, koska kun sinne menee, TULEVAT hevoset tietenkin luoksesi ihmettelemään "aa okei se oli toi eikä sillä mitään ihmeitä ollut mennään takaisin syömään"; eli ne olivat oikein sopivassa kohdassa laidunta siinä vaiheessa, kun AURINKO tuli näkyviin (on paha kuvata aamuisia usvakuvia, jos on neljä turpaa kamerassa kiinni.. ON kokeiltu sekin :D ).

Puolitoista tuntia kuvasin, ja sen jälkeen pyörin sängyssä tunnin, "ei voi nousta näin aikaisin muttei malta nukkuakaan kun tahtoo jo päästä katsomaan kuvia".

Lauri on tässä kuvassa, joka oli yksi aikas monista onnistuneista. Kuvattu 9. kesäkuuta, kello puoli viisi :)

P.S. Tämä kuva tulossa myyntiin myös yksittäisenä julisteena, kokoa 30x40cm.

Hei ihan pakko laittaa nämä kaksi kuvaa, muuten vaan..

Turpa kiinni..

..linssissä. Jep.

Tosi nätti aamu-usva.. kait.

Huomenna sitten Se Oikea "messuhötkettä"-postaus, ja se "Pihattotallin kevät"-postaus siirtyy ensi viikolle.. tai sitten se korvaantuu postauksella, jossa kuvia irtohypytyksestä, jotka luulisin pääseväni vihdoin aloittamaan, jeeeiiij!

Huomiseen, heipat!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tämän talliyrittäjän työpäivä

Onhan näitä postauksia ollut ennenkin ("Talliyrittäjän pakkaspäivä" ja myös "Talliyrittäjän hellepäivä" ), vaan kun joku joskus sanoi näiden olevan kiinnostavia, kerron (taas) työpäivästäni.

Voisi sanoa, että tässä kuvaamani päivä on keskimääräinen työpäiväni, kun (työ)päiväni vaihtelevat päivästä toiseen, harvemmin ollen täysin samankaltaisia. Kuvat olen kuvannut viikon sisällä, osan kameralla ja osan kännykällä. Kaikissa hommissa kun en jaksa kantaa kameraa mukanani, tai edes vaivautua kuvaamaan (esimerkiksi suolan levittäminen kentälle tai paskanlappaaminen ei nyt ehkä ole kuvaamisen arvoista). Toisaalta aina ei voi tai pysty kuvaamaan (metsässä kävellessä, uuteen asiaan opettaessa, tehdessä talutusharjoitukset riekkuvan varsan kanssa tai käydessä keskustelua siitä, pidetäänkö jalkaa ylhäällä vai ei..).

Maaliskuussa koko työtäni leimaa eniten lisääntyneen valon myötä tapahtuva varsojen lisääntynyt hormonitoiminta; maaliskuussa voi näiden oriotusten kanssa tapahtua ihan mitä vaan, kun kaikki enemmän ja vähemmän heräävät Suureen Oriuteensa. Tämän vuoden maaliskuun teki vieläkin haastavammaksi se, että pihattoalue ja kenttä olivat pahimmillaan yhtä jäätikköä, kun ilmat eivät olleet ihan suotuisimmat varjossa olevan alueen sulamisen kannalta. Upean kauniit päivät ja pakkasyöt - se vähäkin,minkä sai pinnasta sulamaan suolan avulla, jäätyi yön aikana. Liukkaammat alueet tekivät sen, että väistäminen tuli hankalammaksi, jolloin oli pakko jakaa laumaa pienempiin osiin, ettei liukastelun takia kukaan satuttaisi itseään. Tavallaan jotain hyvääkin liukkaudessa on ollut, nyt lauma on ollut jaettuna kahteen tai kolmeen; osa pihatossa, osa kentällä ja osa tarhassa ja tallissa.

Herätys seitsemän  ja puoli yhdeksän välillä riippuen siitä onko arki vai vapaa; kahvia heti ensimmäisenä, ja kone päälle. Joka aamu ihmettelen (ja kiroan), ettei pöytä ole siistiytynyt yön aikana..
Päästän yhden kissan ulos, toisen sisään, kolmannen ulos ja neljännen.. tunnen välillä olevani portsari, vähän väliä ovea aukomassa. Mutta toisaalta, onneksi on kissoja, jotka piristävät ja auttavat heräämisessä (ja, kuten näkyy, myös lehden lukemisessa.. :D )


Tällä hetkellä tallissa asuvat, ja yhdessä tarhaavat, kolmevuotiaat oripojat Lauri, Kiahan Leroy, ja Musta, Muskettisoturi. Aamuheinää pieni tuppo kummallekin, ja Laurille väkirehut. Musta ei väkirehuja tarvitse, tuo suomenhevosten rehunkäyttökyky kun on piirun verran parempi kuin noilla rimpulakoipeliineilla.. :D

Pihattolaisille aamuheinät, riittävän monta kasaa, että kaikki saavat rauhassa syödä. Toisinaan on kaksi koskematonta kasaa ja kaikki neljä hevosta samalla kasalla.. :D Niillä oli aikoinaan heinälaatikot, mutta kun niistä tuli enemmän leikkikaluja, joita oli kiva syödä ja riepotella, totesin turvallisemmaksi sitten kuitenkin sen, että syövät heinänsä maasta. 

Aamuheiniä antaessasi ihaile samalla suomalaisen luonnon huhtikuun alun kauneutta.. not?! No, jotain hyvääkin; kenttä alkaa olla siinä kunnossa, että sinne kohta jo uskaltaa päästää hevosia (kenttä on ollut suljettuna jo muutaman viikon ajan, eikä sinne ole kukaan päässyt).

Tule takaisin pihatolta, ota Lauri karsinasta hoitopuomille, tee sen kanssa jotain; harjaa, käy kävelyllä tiellä tai metsässä. Kentälle kun pääsee, alkavat juoksutus- ja ohjasajoharjoitukset, mitkä on tahallaan jätetty normaalia myöhäisemmäksi, tämä kun on ihan jättiläinen kooltaan. Tämän päivän tärkein tehtävä on kaivaa Lauri esiin talvikarvan alta.. :D

Kun Lauri on tehnyt päivän hommansa, pääsee se tarhaan Mustan luo, ja ne saavat aamuheinänsä (Musta luonnollisesti on omasta mielestään jo tehnyt tuskallisen nälkäkuoleman, eihän se kilo heinää karsinassa nyt auta ollenkaan..).
Yleensä siivoan tässä vaiheessa tallin ja laitan sen valmiiksi yötä varten; Laurille heinävuori, Mustalle ei-niin-isoa-vuorta. Laurille väkirehut, Mustalle kivennäiset :D Jos en ole reipas tässä vaiheessa, joudun nämä tekemään myöhemmin ja mitä myöhäisemmäksi tuo homma menee, siltä raskaammalta karsinansiivous tuntuu..

Minä pääsen aamiaiselle ja ottamaan lisää kahvia. Toisinaan puuroa, toisinaan leipää, toisinaan pirtelöä; jos on viileää, lämmitän puuhellan siinä samalla. Aamudrinkki, minkä myös lapset suureksi riemukseen saavat; pinaattia, inkivääriä, avokadoa, hunajaa, banaania ja appelsiinimehua. Maista, aikas hyvää!

Pohdin, että "ihan hyvinhän näillä Jalaksilla vielä hetken pärjää" (facebookiin kirjoitin ihan oodinkin kengilleni :D :D ), mutta unohdin, että mikäli jalka(pöytä)ni on väärässä paikassa väärään aikaan, ei tuollaiset ratkeamispisteessä olevat kengät enää suojaa.. Siispä, kahvitaukoa pitäessäni ja kuvia läpikäydessäni, laitan jääpussi siihen samalle jalkapöydälle, mihin yksi hyppäsi toissaviikolla ja toinen hyppäsi eilen ja mikä on jo rikki sen parin vuoden takaisen loikahduksen jäljiltä..

Puolenpäivän jälkeen, vien väkirehut pihattolaisille. Junnut syövät jokainen omat satsinsa kiinnisidottuna, Veikko-suokki syö pelkkää kivennäistä, koska, no, se on suokki :D Toisinaan syövät rauhassa ja lappaan paskaa; toisinaan harjaan samalla. 

Lappaa paskat. Vaikka se joka päivä tehdäänkin, jää talven aikana aina silppua, joka sitten keväällä kivasti löytyy sulavan lumen seasta. Positiivista jäässä on se, että sen päältä on helppo haravoida paskan-, heinän- ja oljenrippeet. Vasemmapuoleinen kuva, pihaton takaa, on otettu reilu viikko sitten, nyt tuo alue on jo sulanut. Kentän kuvan otin eilen, veikkaisin, että tänään saan hevoset jo kentälle riekkumaan :)

Pihatosta pois lähtiessäsi, tarkista vedet, anna heinää ja tee samat myös tallijengille.

Lounaaksi ruokaa tai välipalaa tai pirtelöä, joka on jonkinlainen sekoitelma välipalan ja ruoan väliltä :D Pirtelössä on se hyvä, että siihen saa survottua sellaisiakin ruoka-aineita, mitä ei ehkä muuten haluaisiviitsisi nauttia, niin kuin ruusukaalia tai raakoja kananmunanvalkuiaisia..

Tässä välissä lämmitän talon puuhellaa tai pönttöuuneja tai leivinuunia. Tai tuijotan pyykkivuorta toivoen, että se vaan puff! häviäsi.. Tai haen lapset koulusta. Tai käyn kaupassa. Tai loikin pelloilla kuvaamassa. Tai käsittelen kuvia koneella tai kirjoitan juttuja teille.


Neljän ja kuuden välillä, vie iltapäiväheinät, sekä pihattolaisille että tallijengille.

Iltahommista ei sen kummemmin kuvia ole. Pihattolaisille heinät ja vedet, sekä Keijo-Vauvalle vielä päivän toinen satsi väkirehuja. Kaksivuotiaat Seppo ja Paavo syövät väkirehunsa vain kerran päivässä, mutta hyvin herkästi rehujen määriä tarkistelen ja sitä kautta myös ruokintakertoja. Riippuen siitä onko varsoilla kiireempi syödä vai heitellä ruokia ympäriinsä vai ovatko hampaat irtoamassa jolloin puolet rehuista menee harakoille (oikeasti, pihatolla on aina aamuisin harakoitavariksiamitälie, nauttimassa herkkuaamiaistaan :D ) vai onko vahva kasvupyrähdys ja viimeinenkin kauranjyvä tulee noukituksi alta aikayksikön.

Pihattolaisille hyvät yöt, valot pois, ja pihassa tallijengi sisään. Valot pois hyvää yötä. Kello voi olla ihan mitä vaan iltakahdeksan ja puolenyön välissä. Jaksamiseni tässä vaiheessa voi olla ihan mitä vaan ja, arvatenkin, sää voi olla ihan mitä vaan. Elämäni hienoin iltatalli tuli tehtyä revontulien aikaan; epämiellyttävimmät silloin, kun on myrskytuulet. Jos vaikka päivällä on ollut syystä tai miljoonannesta takkuista, on tässä vaiheessa hyvä mieli, ulko-ovea sulkiessaan..

..tosin sitä ovea saa taas aukoa ja sulkea, kun kaikki neljä kissaa pohtivat onko parempi sisällä vai ulkona..

 Mukavaa, jos jaksoitte kulkea tämän koko päivän ja postauksen mukanani. Kiittäen ja kumartaen

P.S. Minikisan viidestä kuvasta kolmas (ja, jos ohjeet ovat unohtuneet, klik! ), olkaa hyvät:

LAURI JA PAAVO leikkimässä villioreja? Kuvasin tämän lokakuun ensimmäisenä päivänä, aamukahdeksalta.. jolloin minun olisi jo pitänyt olla viemässä lapsia kouluun. Koulussa pojat kertoivat, MIKSI olivat puoli tuntia myöhässä; "äidin TAITEILIJASIELU pakotti sen loikkimaan pelloilla kameran kanssa". Opettajia kuulemma nauratti :D

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kaiken Kansan Läheisyydet, osa 2/2

Toissapäiväisessä postauksessani näytin parhaat kuvat (täältä pääsee katsomaan!). Eilisessä näytin puolet niistä kaikista, mitkä olivat hyviä, mutteivät yltäneet ihan kärkeen (klikkaa tästä niin näet!). Tänään näytän sitten kaikki loputkin kisakuvat.

Eilisen postauksessa olivat myös "minikisan" ohjeet sekä esittelyssä ensimmäinen niistä viidestä kuvasta, mitkä ovat myös kisan palkintona olevan ison julisteen kuvat. Eilisen kuvan esittelyssä ei sen kummempaa tarinaa ollut, tänään taas olisi sitäkin enemmänkin kerrottavaa. Kisa on helppo nakki ja palkinto on taattu, kunhan lukee eilisen, tämänpäiväisen ja tulevat kolme postausta sekä tulee käymään luonani Tampereen Hevosmessuilla. Jos kisaohjeet sattuivat menemään ohi, klik!

Tarinoita Kuvien Takana:
Viime kesänä nuori fwb-ruuna Jere asui täällä; joutui olemaan osan aikaa yksin pihatossa, kun jalassa oli pientä vammaa, josta ei tiedetty tekeekö liikkuminen sille hyvää vai huonoa. Silloin meillä myös vielä OLI Poni, joka tarhasi yksinään. Sitä kun ei voinut laitumelle laittaa, koska.. no, se oli poni, ja ponien rehunkäyttökyky kyllä tiedetään. MUTTA sai se laiduntaa pienenpientä laidunlohkoa, jonka muut olivat jo syöneet tyhjäksi,.. Poni imuroi sen aivan millin sängelle, ja kasvatti mahaansa.. Koska se oli rodultaan saksalainen ratsuponi, kutsuimme sitä sen jälkeen saksalaiseksi ruohonleikkuriksi..

Nämä kuvat siis kertovat siitä, kuinka laitoin kaikki kolme yhteen. Poni oli seniori-ikäinen, todella KOVAPÄINEN, vahva ja itsenäinen JOHTAJA; Jere nuori, kovapäinen johtaja, joka oli tietämätön pehmeistä johtajaneleistä ja jos se koki, että toinen hevonen sitä haastoi, käänsi se aina ensimmäisenä takapuolen ja potki taaksepäin; ja Veikko, no Veikko on Veikko ja johtaa ihan kaikkia. Tuo epämääräinen kuva, jossa vastakkain oli pyllyjä ja heiluvia häntiä, oli sangen kuumottava hetki; kaikki kolme ruunaa kääntyivät potkimaan toisiaan, niin kuin johtajat äärimmäisissä tilanteissa tekevät.. Joku sen onneksi rauhoitti nopeasti, ja tuo hetki meni ohi. Loppu hyvin kaikki hyvin :)
Siinä se, sanasepoille lisää materiaalia (välimerkkejä saa sitten lisäillä ihan vapautuneesti, jos ei tahdo mikkorimmismäistä mahtilausetta kirjoittaa..) :D

50x70cm juliste, joista on nyt esitelty Ruun ja Jeren kuvat; jäljellä on usvakuvien esittely. Juliste on sekä myynnissä että kaikille ahkerille blogia lukeville sanasepoille vaivanpalkkana :D


Tässä kaikki loput "Ollaan hirmu lähekkäin"-kuvakisaan osallistuneet kuvat. Kollaaseina siksi, että jos ne esittelisi yksitellen, tulisi kilometrin mittaisia postauksia. Toisilta kuvaajilta on yksi kuva, toisilta kaikki kolme. Siinä ei ole minkäänlaista logiikkaa eikä suosimista.. :D

Vasemmalla reunalla ylhäällä Anette Sorosen kuva (Emilia Lampela kuvaajana), vasemmalla keskellä Eija Albrechtin lähettämä ja kuvaama kuva ja vasemmalla alhaalla Viivi Marttalan lähettämä kuva (Lauriina Lehtonen kuvaajana). Keskellä Suvi Lyytikäisen lähettämä kuva.
Oikeassa reunassa ylhäällä Anette Sorosen kuva (Merja Seurujärvi kuvaajana), oikealla keskellä Katri Martikaisen kuva ja alhaalla Sanna Heikkilän lähettämä kuva (Petra Tuunanen kuvaajana).

Ylärivissä vasemmalla Brita Mäen kuva (kuvaajana Anette Fotografik), ylhäällä keskellä Sara Liimatan kuva ja ylhäällä oikealla Niina Lundánin kuva.
Alarivissä Eija Albrechtin kuva (kuvaajana Noora Hämäläinen), alarivissä keskellä Janita Vuoren kuva (Salla Kataja kuvaajana), alhaalla oikealla Sanna Sainion kuva (kuvaajana Sakari Iso-Markku), mikä on muuten kuvattu orilaitumella. Tuotahan minä aina sanon, että onko ne niin pelottavia nuo oripojat?! :D

Vasemmalla sekä ylä- että alakuvat ovat Tiiti Talalan lähettämiä (Kosti Talala kuvaajana), keskellä ylhäällä on Kati Lauhakankaan kuva (joka, jos se olisi ollut tarkka ja tytön silmät olisivat olleet auki, olisi päässyt varmasti lähemmäs kärkeä). Keskellä alhaalla on Piia Kannonmaan kuva (Teija Kannonmaa kuvaajana). Oikealla ylhäällä on erittäin hyvin mustavalkoisena kuvana toimiva Siiri Hillin lähettämä kuva (Annastiina Oinonen kuvaajana), josta näkee, että kuvaaja on tiennyt mitä tekee (hyvähyvä jatka samaan tahtiin!!). Oikealla alhaalla on varsin liikuttava Tiia Koskelaisen kuva (Silja Uusitorppa kuvaajana).  

Viimeiset esiteltävät vaan ei yhtään muita vähäisemmät..
Ylärivissä vasemmalla Viivi Marttalan kuva (Lauriina Lehtonen kuvaajana), ylärivissä keskellä on Laura Viskarin kuva (kuvaajan Mika Savolainen), ylärivissä oikealla Tiiti Talalan kuva (isänsä Kosti Talala kuvaajana), joka oli ihan pakko laittaa tähän hevosen hurmaavien korvien takia :D
Alarivissä vasemmalla Sonja Rouhennon kuva (kuvaajana äiti Katri Rouhento), keskellä Johanna Niskanen kasvattinsa kanssa (Tuuli Jääskeläinen kuvaajana), alarivissä oikealla Janina Arosen kuva.


Kiitokset kaikille, kuvianne oli ilo katsella! Olen iloinen että saamme nauttia eläinlajista, joka sallii ihmisen läheisyyden, kosketuksen ja kiireettömän yhdessäolon. Tai niin no.. toisinaan ainakin.. Nimim. Jalkapöytä turvonneena kolmevuotiaan jättiläisen Laurin jäljiltä, joka olikin tänään sitä mieltä, että nivustaipeen harjaaminen ja suitsien päähänlaitto oli karmaisevinta mitä se saattoi tietää... :D

Ylihuomenna "Talliyrittäjän työpäivä"-postaus. Nähdään, kuullaan ja halipatsuippaa kaikille!

Terkuin Minna

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kaiken Kansan Läheisyydet, 1/2.

Eilisen postauksessa oli parhaiksi valikoituneet kuvat. Tänään ja huomenna näytän kaikki muutkin kuvat, joista monikin olisi voinut olla kärjessä.. Vaan saman totean kuin aiemminkin; kaikki eivät voi olla kärkikuusikossa. Harmi.

Uusi minikisa alkaa änyyteenyt! Viikon sisään teen (tämänpäiväisen lisäksi) neljä postausta; huomenna "Kaiken Kansan Läheisyydet, 2/2", maanantaina "Talliyrittäjän työpäivä", keskiviikkona "Pihattotallin kevät" ja perjantaina "Messuhötkettä(kö?)".  Jokaisessa postauksessa on muiden kuvien lisäksi yksi kuva, joka on mukana julisteessa ja jonka kuvateksti alkaa "Tarinoita kuvien takana". Etsi tuon kuvan tekstistä ISOLLA KIRJOITETUT sanat, kerää niistä jonkinlainen tolkkuun käyvä lause tai virke (improvisointi on hyvinkin sallittua, jopa toivottavaa, ja myös sanojen taivuttaminen on sallittua, mikäli tuottaa paremman/hilpeämmän lopputuloksen.. :D ). Vaivanpalkaksesi saat alla näkyvän 50x70cm kokoisen, kuvistani tehdyn julisteen KUNHAN pääset sen hakemaan Tampereen Hevosmessujen osastoltani (A 10, yhdessä Hevosenomistajien Keskusliiton kanssa). Toki kaverikin voi hakea. Tai äiti. Tai mies.. :D

Eli. Kerää sanat, muodosta niistä jotain, tule kertomaan se minulle Tampereelle ja avot, juliste on sinun :D

50x70cm juliste. Tulee myös myyntiin messuille. Jokainen tämän julisteen kuvista esitellään, ja niiden kuvateksteistä löytyy sanat :)

Tarinoita Kuvien Takana:
Ihastuttava nelivuotias puoliveriruuna Ruu asui täällä ihan ensimmäisen kauden. Taisipa se muuten olla ENSIMMÄINEN Oikea Asiakas, joka tänne tuli. KIITOS ratsastuksenopettajalleni luottamuksesta :) Kuvan taakse ei liity sen kummemmin mitään tarinaa, siksipä haluaisin näyttää, mitä kuvankäsittelyllä saadaan tehtyä. Vasemman puoleinen on alkuperäinen kuva, oikeanpuoleista olen työstänyt lightroomissa. Onko muutos HYVÄ vai huono, MITÄ olet mieltä?

Ja sitten kuvakisan kuviin.

Kiitos kuvista (ylärivissä vasemmalta) Tuuli Jääskeläinen, Suvi Lyytikäinen, Uutelan Tallin Eija Albrecht sekä
alarivin Suvi Lyytikäinen, Janina Aronen ja Satu Sunikka!

Miten niin hevonen on laumaeläin?!? :D

Kiitos kuvista Janina Aronen, Kati Lauhakangas ja Piia Kannonmaa sekä
Kati Lauhakangas ja Satu Sunikka!

Ihon-  ja sielunhoitoa :) 


Jutta Makkonen kirjoitti: "Tässä minä ja elämäni hevonen, viimeistä kertaa yhdessä, viimeinen yhteinen kuva aamuauringon noustessa."

Mitä tuohon osaisi sanoa.. huokaus :(

Suvi Lehtinen lähetti tämän kuvan, mikä valitettavasti tässä kisassa tippui pois kärjestä ihan vain kuvan huonon laadun takia. Olihan voittajakuvakin epätarkka, mutta vain niin vähän, että sen olisi saanut jälkikäsitellen tarkaksi. Tätä ei olisi saanut "pelastettua", ei millään. Harmillista, sillä tämä olisi ollut upea kuva!

Kiitos kuvienne lähettämisestä Sara Liimatta ja Emilia Lampela (kuvaajana Sanni Pallas); nämä hetket ovat helmiä, joiden voimalla jaksaa pitkään. Kun ollaan vaan ihan hiljaa paikallaan, yhdessä.

Huomisen postauksessa lisää tämänkaltaisia hetkiä, niitä oli ilahduttavan paljon <3


Rauhallista pitkäperjantaita kaikille toivottaen

torstai 2. huhtikuuta 2015

"Ollaan hirmu lähekkäin"-kisan tulokset

En tiedä oliko se upean sponsorimme Hevostarvike Equitarin vai kaikille sopivan aiheen ansiota, tuli tähän kisaan ennätysmäärä kuvia, kolmeltakymmeneltä eri ihmiseltä, kiitos kaikille! Paljon tuli samantyyppisiä kuvia, tietenkin, ja se miksi olen jonkun niistä valinnut voittajaksi, ja jotakin en, herättää epäilemättä kysymyksiä. Päätöksiäni voi aina ihmetellä ja positiivisesti kyseenalaistaa, toki.

Halipusukuvissa on ehdottomasti näyttävä se, että hevonenkin on tilanteessa oikeasti mukana. Eikä vain siksi, että esimerkiksi narua/ ohjaa on kiristetty saaden hevosen pää oikeaan kohtaan; tai että halikuvissa hevosen korvat, sieraimet tai pään asento näyttävät siltä, että se mieluusti ei olisi siinä. Pieniä juttuja, niiden perusteella ratkaisen, sillä eihän tällainen kuvamäärä muuten järjestyisi.

Edellisen kuvakisan tiimoilta tuli jo muutamia hienoisesti ärsyyntyneitä kommentteja, etenkin siitä, että "kun samat ihmiset aina" ja että "se toinen oli kyllä paljon parempi". Haluan nyt taas painottaa, että minä tuomaroin nämä ja jos se jotakuta kiukuttaa, voi lopettaa kuvakisoihin osallistumisen. Kyseenalaistaa saa, kysellä vielä enemmän, mutta kiukuttelijat voinevat vaieta. Toinen vaihtoehto toki voisi olla, että tiedustelee minulta vielä syvällisempiä syitä valintaani; että katsoo voittavia kuvia ja yrittää ottaa oppia niistä; ehkäpä jopa kehittää omaa kuvaamistaan harjoittelemalla ja kuvaamalla enemmän? Se nimittäin olisi haaveeni, että tämä kuukausittainen kisa antaisi iloa, ja ehkäpä syyn valokuvata vielä enemmän :)

Katson kuvia sekä valokuvaavan ihmisen kantilta (ammattilainen en ole, mutta enemmän ja vähemmän reilut parikymmentä vuotta kuvannut) että kuvaustekniset seikat tiettyyn pisteeseen asti huomioiden sekä siltä, miltä hevonen kuvassa näyttää. Joskus tosin kuvatekniset seikat saavat väistyä, mikäli aihe ja kuvassa oleva hetki ovat jotain (minun mielestäni) elämää suurempaa; niin kuin tämän kisan voittajakuvassa kävi.

Vinkkinä teille muutamille, ketkä lähetätte aivan huikean kauniita ja teknisesti taitavia kuvia hienoista hetkistä joka kisaan; jatkakaa vaan, vaikken teitä voi joka kisassa palkita.. paitsi että hahaa.. voinhan minä, koska aina on erikoispalkinnot, mitä tässä kisassa on jaettava ahkeraan.. :D Myös te, jotka kiltisti ja mukisematta osallistutte jokaiseen kisaan; hatunnosto teille, sillä mitenkä sitä muuten kehittyisi kuvaajana jollei harjoittelemalla ja osallistumalla?! (Varsinkin, kun olen teille jo luvannut Ahkeran Osallistujan Palkinnon kesäkuussa :D )

Ennen kuin kerron tämän kisan erikoispalkittavat, kärkitiesmonikon sekä arvontojen voittajat, haluan aloittaa uuden kisan. En Kuvakisaa (jokaisen kuun 19. päivä tulee postaus, jossa kerron uuden aiheen), vaan kisan, jossa teidän tehtävänä on tulevasta viidestä postauksesta etsiä tietty kuva (alkaen huomisen postauksesta), sen kuvatekstistä isolla kirjoitetut sanat, tehdä niistä lause(ita), marssia niiden kanssa ensi viikonloppuna luokseni Tampereen Hevosmessuille (A-halli, osasto A10 eli pääsisäänkäynnin ja sen mikäliekahvion luona). Nämä kun teet, ansaitset itsellesi allaolevan kaltaisen 50x70 julisteen. Jokaisen tuossa julisteessakin mukana olevan kuvan esittelen, otsikolla "Tarinoita kuvien takana"; siitä tiedät, että kuvatekstistä löytyy tarvittavat sanat. (Koska en vielä tiedä sanoja, en osaa sanoa sanojen määrääkään.. Kunhan on ISOLLA kirjoitettu, siitä tiedätte.. :D )

Huomisen postauksesta eteenpäin, viidessä postauksessa on aina yksi näistä kuvista, ja kuvateksti alkaa "Tarinoita kuvien takana"; sieltä kun poimit ISOLLA KIRJOITETUT SANAT, muodostat niistä lauseen/ virkkeen ja tulet messuilla hihasta kiskaisemaan ja kertomaan lauseen, saat tuollaisen julisteen (koko 50x70). Ymmärsitkö (selittäminen ei ole parhaita puoliani..)? 

Kaikkien kuvansa lähettäneiden kesken arvoin Equitarin 20€ lahjakortin saajaksi henkilön nimeltä Brita Mäki. Onneaonnea!

Lisäarvonnassa jaan kolmelle ihmiselle, jokaiselle yhden lipun, Tampereen Hevosmessuille. Koska messut ovat jo ei tänä pääsiäisviikonloppuna vaan sitten seuraavana, saatte aika pikapikaa vastata sähköposteihini, että saan osoitteenne. Lipun saa Janita Vuori, Katri Martikainen ja Jutta Makkonen. Nähdään(hän!?) messuilla :)


Kuvakisan voittaja on Janina Suokas, joka voitollaan ansaitsi Equitarin 40€ lahjakortin. Hevonen on rento ja poika on rönttäinen, ja koska yleensä tämäntyyppiset kuvat on tytöistä vaatteet päällä, veti tämä voiton :D

Kertakaikkisen ihana <3

TOISEKSI PARHAAN kuvan on ottanut Sanni Pallas, joka ansaitsi Equitarin 30€ lahjakortin. Laitoin tähän samaan kaikki hänen lähettämänsä kuvat; mutta kakkossijan hän ansaitsi tuolla vasemman reunan talvikuvalla, mikä on kertakaikkisen rakastettava. Poni torkkuu, ohjat ovat löysällä ja ponin turpa on rentona; kummallakaan ei ole kiire pois.

KOLMANNEKSI PARHAAN KUVAN on ottanut Sabina Tuomi, joka saa 20€ lahjakortin Equitariin. Tässäkin kaikki hänen kuvansa yhdessä, vaan kolmossijalle pääsi tuo mustavalkoinen kuva, jossa tuo keskellä oleva tamma on vierellään olevien emä; tuo kuva on kuulemma viimeinen yhteinen kuva; tamma laukkasi ikinurmille kolmekymmentäkaksivuotiaana. Liikutuin, vahvasti, tuosta kuvasta.

Jaetulle neljännelle sijalle pääsivät Sonja Rouhento ja Anette Soronen. Kaikista pusukuvista korkeimmalle pääsivät nämä, koska kummassakin hevoset ovat rentoja ja niiden on hyvä olla tuossa hetkessä; Sonjalla ohjat ovat löysällä, ja Anetten hevosen alahuuli on rakastettavan lurpallaan :)

Jaetulle viidennelle sijalle pääsivät Laura Viskari ja Sanna Heikkilä. Lauran kuvassa pidän siitä, että hevosen ilme on tyytyväinen sekä ratsastajan kädet eivät ole lähelläkään ohjasotetta; kumpikin vaan olla möllöttää. Sannan kuvassa taas on varsin hauska (ja piristävän erilainen) kuvakulma. Ja voi että nuo ruunikon korvat <3

Kuudennelle sijalle pääsi Niina Lundánin ottama kuva orilaitumelta. Isot pisteet siitä, kun Niina kirjoitti "istuimme kivellä ja tarkkailimme laumaa" - ihan paras tapa oppia hevosten kommunikoinnista!!

ERIKOISMAININTA Sara Liimatalle, tuosta hetkestä. Se, että varsa ja etenkin sen emä päästävät noin lähelle, kertoo hyvästä ja syvästäkin molemminpuolisesta luottamuksesta. Ihan parhautta <3

ERIKOISMAININTA tälle parivaljakolle! Johanna Niskaselle kiitos ihastuttavista ihmis- ja hevoskasvateista, ja erittäin taitavalle valokuvaajalle Tuuli Jääskeläiselle iso kiitos! Kuvasi hävisivät voittajalle kaikesta ihastuttavuudestaan huolimatta, koska tuo poika nyt jotenkin vaan veti voiton. Tuulin kuvia löytyy myös täältä.

Samaa mieltä? Eri mieltä? Harmistunut? Onnellinen kauniista kuvista? Liikuttunut? Minä olen ehkä eniten onnellinen siitä, että on olemassa tuollainen eläinlaji, joka päästää noin lähelle, on tukena ja turvana. Onnea on olla ihan hirmu lähekkäin hevosen tai ponin kanssa <3

Huomenna osa muista kuvista, niin on kauniita kuvia sielläkin, ettei voi survoa yhteen postaukseen. Nyt tämä lähtee purkamaan juuri painosta tullutta pakettia; siellä on Tampereella myyntiin tulevat postikortit ja julisteet. Sitten lähden ostamaan suklaamunia :D

Huomiseen!