torstai 30. lokakuuta 2014

Itsepäiset Suomenhevoset-trilogia..

..ja sen ensimmäinen osa, olkaa hyvä. Voisin myös otsikoida "Laumaantuminen, ja kuinka se etenee"

Talliini muutti uusi varsa, kaksivuotias suomenhevonen. Omistaja kertoi, että tämänkesäisen laidunkauden jälkeen talliin palatessaan oli hevonen muuttunut; oli kyllä edelleen ihmisen kanssa korrekti ja tottelevainen, mutta se huomioi tallin muut hevoset aivan uudella tavalla. Huuteli tammojen perään ja erityisesti jos joku hevosista lähti hetkeksikin pois, ravasi tämä ees taas aidan vierustaa, eikä rauhoittunut ennen kuin kaikki olivat taas takaisin omilla paikoillaan.

Kuulosti tutulta ja normaalilta oriiksi kasvamiselta, että tällä oli kaikki johtajaoriin eleet jo käytössä. Sitä oli varmaankin edesauttanut se, että jossain vaiheessa tämä nuori oli pieneksi hetkeksi päässyt johtajan asemaan, kun se vihdoin oli ärsyyntynyt huonoon johtajaan (joka oli koko ajan kulkenut perässä, närppinyt ja komentanut), ja oli kyykyttänyt sen täysin. Ajattelin että tänne vaan, ei haittaa johtajan eleet, kyllä se heti asettuu asemaansa laumanjohtajan alle.

Olin väärässä.  Isosti.

Ei ihan mennytkään niin helposti. Tuli taas todistetuksi, että suomenhevosten itsepäisyys ja päättäväisyys voivat saavuttaa sangen suuret mittasuhteet, iästä huolimatta. Periksi ei anneta, perkele, vaan silti minulle oli valtava yllätys, millaiseksi tilanteet etenivät.



Kun laitoin Mustan laumaan, siinä oli vain junnut (laumanjohtaja oli päivät Ponin kanssa laitumella). Ei meinannut tulokasta näkyä näiden PientenIsojen junnujen takaa.. :D

Ihmettelyä, puolin ja toisin. Kauniit on kaulat näillä kouluratsuilla vaan korostuvatko ne entisestään, kun vierelle laitetaan suomenhevonen, joka ei koskaan voi tuolla kaulansa pituudella briljeerata?

Paavo jakeli sangen napakoita potkuja, Musta otti ne vastaan ihan tuosta noin vaan.

Vaan jakeli se itsekin potkuja. Kengättömiä kun kaikki ovat, eivät nuo potkut mitään "tuhoa" saa aikaiseksi.. Sen kyllä tekevät, että kaverit kiinnostuvat tulokkaasta entistä enemmän ja roikkuvat sen perässä vielä tiiviimmin.

Tunnustellaan ja tiedustellaan, etsitään jokaisen paikkaa laumassa.

Uteliaita? Ei kait.. :D

Ei se Kunnon Suomenhevonen ole jollei jossain välissä ehdi napata heinää matkaansa.

Laumajärjestys on selvillä. Musta näyttää hyvin selkein merkein "omistavansa" näiden nuorten lauman. Se keikutti päätään (niin vauhdilla, että ihmettelin, miten se kuitenkin pystyi etenemään suoraan eteenpäin..) Toinen laumanjohtajuuden merkki oli se, että Musta paskoi vähän väliä, aina oman tai jonkun muun paskakasan päälle, siihen oli tehtävä. Niin kuin kunnon johtajan kuuluukin.

Kun muutaman tunnin kuluttua Mustan laumaanlaiton jälkeen totesin, että siitä tuli johtaja, oli aika laittaa Herra Laumanjohtaja mukaan. Siitä se riemu alkoikin, ja NIIN paljon on kerrottavaa, että jätän Veikon ja Mustan kohtaamisen "trilogian" toiseen osaan. En kiusallani vaan siksi, että tästä postauksesta tulisi pitkä kuin nälkävuodesta.


Aurinkoisin terkuin

P.S. Muistattehan nämä kalenterit.. 




5 kommenttia:

  1. Nyt pliis äkkiä sitä jatko-osaa :D

    VastaaPoista
  2. Nyt nopsasti konen äreen ja osa II :). Jännäää :)

    VastaaPoista
  3. Yritän taas päästä postaus viikossa-rytmiini kesän laiskottelun jäljiltä. Että hetken saatte vielä vartota :D (Jos ei millään malta, voi käydä kurkkaamassa www.facebook.com/paivakummunhevostila, sieltä jostain löytyy kuva, joka valottaa tilanteen lopputuleman..)

    VastaaPoista
  4. Wauu.. kiva lukea kun tälläisen löysin Tämä"itsepäinen pikku-musta"asusteleekin nykyään minulla kotitallillani, luonteeltaan johtaja ja ruunan rupuset sen onkin saanut jo kuulla ja kokea nahkoissaan. :) Ihmisten kanssa kuitenkin nöyrä ja yritteliäs! Kiva kirjoitustyyli ja mielenkiintoista tekstiä! -Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kehuja ja etenkin se, että Musta on sinulla siellä. Pitkään me oikeasti isännän kanssa harkitsimme, että sen ostaisimme itsellemme, vaan ei anna talliyrittäjän budjetti periksi edes marsun hankkimista.. :D

      Paljonpaljon rapsutuksia oriille ja tsemppiä jatkoon ja kisoihin (olin NIIN ylpeä kun Marja kertoi menestyksestä!) :)

      Poista

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.