torstai 2. kesäkuuta 2016

Kaksi Kovaa Kundia

Koskaan ennen en ole päässyt sunnuntai-illan kaltaista todistamaan. Tai no joo, olenhan, joka kertahan nuo samat eleet ja liikkeet toistuvat, kun uusi jäsen laumaan laitetaan. Ei hevosten elekieli, laumajärjestys, järjestäytyminen ja johtajuuden hakeminen koskaan ole mihinkään muuttunut, eikä toivottavasti koskaan tulekaan muuttumaan. Vaan tuossa voimakkuudessa, en koskaan. Siksi haluankin kiittää oriiden omistajia luottamuksesta sekä suuresta kunniasta, että saan näitä aivan tajuttoman hienoja hevosia hoitaa. Kumpikin hevonen oli tuttu minulle, toinen on täällä asunut jo vuoden ja toinen on aiemmin asunut. Kummastakin tiesin sen, että ne osaavat olla laumassa ja osaavat käyttää pienempiäkin eleitä. Täytyy kyllä myöntää, että se miten paljon "tulokas" oli kasvanut sekä kooltaan että egoltaan, oli ehkä hienoinen yllätys. Sen luonteen ja tarkoitusperät hahmotti kyllä välittömästi kun se trailerista ulos pääsi ja sen perusteella osasin suurinpiirtein uumoilla miltä matka illan lopputulemaan näyttäisi (tai ainakin kovasti toivoa osuvani arvauksessani oikeaan..). Oriiden meno, missä ei ollut muulle maailmalle saati pienelle ihmiselle mitään tilaa tai väliinmenemistä, oli kertakaikkisen huumaannuttavaa; johdonmukaisuus, elämänilo, voima, päättäväisyys.. Olen sanaton.

Kaksi aivan vastaavanoloista kolmevuotiasta oria, erittäin hyvän lihasmassan, kestävyyden ja luonteen omaavaa kun laittoi samojen aitojen sisäpuolelle, tiesi, että nyt mennään lujaa ja (näillä hellelukemilla) hikeen asti. Mietin kuinka kauan kestää, ennen kuin ne hahmottavat sen, että ovat samanarvoisia, jolloin kannattaa päästää itsensä helpommalla ja luopua valtataistelusta. Näytän teille kuvina, miten ja millä keinoin ori hakee johtajuutta, ja haluan ensimmäiseksi kuvaksi laittaa sen, miltä tämä pari näytti seuraavana aamuna; etteivät heikkohermoisimmat lukijat saa sydänkohtausta. Sen välttämiseksi tahdon myös mainita, ettei kumpaankaan sattunut millään tavoin. Paitsi ehkä egoon, hetkellisesti, kun tajusivat että vastassa olikin kuin itsensä peilikuva.. :D

Vielä ennen omia kuviani haluan laittaa tähän linkin, Kimerlee Curylin omille sivuille, hän on kuvannut Ihan Oikeita Villihevosia kuvina, joista itse voin vain haaveilla ja jotka saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Kun kuvia aikansa lärää, toteaa sieltä löytyvän ihan samanlaisia eleitä ja asentoja kuin näistäkin. Aika hienoa!


Laidunkauden ensimmäinen aamu, kello hiukan yli aamuneljän, ja jo minua hemmoteltiin tämännäköisellä maisemalla. Oi onnea!



Nämä kuvat on laitettu kuvausjärjestyksessä, ensimmäisen ja viimeisen välillä on reilut kaksikymmentä minuuttia. Tässä on ziljoona kuvaa, myönnän, mutta lohduttaako yhtään, jos sanon, että kuvasin näitä kahta, tuossa puolessa tunnissa, seitsemänsadan kuvan verran..


Tuo ryhti!


Mustalla on jo suunnat selvät, liikuttaa ruunikkoa mahdollisimman paljon ja pitkään, väsyttää se. 












Tähän täytyy kirjoittaa, että kun musta yritti sulkea ruunikon tietä, näytti se siltä, että yrittäisi työntää ruunikkoa ojaan. Mene ja tiedä yrittikö oikeasti, noista suomenhevosista koskaan tiedä.. :D

Ensimmäinen vahvempi ilmaus; hampaat niskassa kiinni..














Tässä myös jo vahvempaa, taas hampaat niskassa, mutta toisaalta toisen hampaat lavassa/ etujalassa.








Musta on tässä jo pääsemässä niskan päälle, ruunikko kun jo hiukan väistää etuosallaan.


Tuossa hetkessä oli ehkä yksi tämän tapaamisen ja selvittelyn kulminaatiopisteistä; vahvin vallanilmaus on se, että hampaat on niskassa kiinni. Tai jos tarkkoja ollaan, se, että ori astuu tamman on vahvin, on toisen selässä ja hampaat kiinni niskassa. Tässä tilanteessa musta laskeutui alas ensimmäisenä ja sai itsensä irti ja lähti taaksepotkien taas liikkeelle.

Ruunikko teki koko ajan enemmän töitä pystyynnousemisissaan ja musta taas fiksusti liikutti ruunikkoa ympäri kahden hehtaarin laidunta, väsytti sen niin, että saattoi sitten ilmoittaa toiselle "minä olen piirun verran kestävämpi ja vahvempi joten anna olla". Musta oli itse oppinut tämän ns. kantapään kautta; toinen musta suomenhevonen opetti tämän sille edelliskesänä.. :D :D


Vahva edellä, vielä vahvempi perässä.

Hetki lepoa ja vapaata oleskelua, sitten voikin..

..jo hiukan kevyesti kisailla.

Tässä on jo välit selvitetty, ilmeet ja asennot ovat aivan erilaiset kuin kuvasarjan aiemmissa kuvissa. Tässä vaan leikitään, kun jo niin kauan vain syötiinkin ja hengailtiin vierekkäin.

Ainakin pari minuuttia.. :D


Ei tässä sitten muuta.

Hyvää hellepäivää kaikille toivottaa

P.S. Ensimmäinen tiedustelu/ varaus vieroitetun pihattopaikasta on jo vastaanotettu. Paikkoja jäljellä monenmonesta asiasta riippuen 2-4 varsalle, ja vaikka varsa olisi vasta syntynyt, passaa toki tiedustella. Mikäli varauksia tulisi enemmän kuin paikkoja, otetaan käyttöön ennakkomaksu. Se hyvitetään ensimmäisen kuun maksussa ja palautetaan täysimääräisenä mikäli varsa kuolee tai eläinlääkäri toteaa, ettei se terveydellisistä syistä johtuen voikaan muuttaa pihattoon. Syyskuussa otetaan vastaan vuotiaita pihattopaikkalailaisia ja vieroitettujen passaa tulla marras-joulukuussa-tammikuussa. Lisätietoja täältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.