Katkeransuloinen elämäni

Ei se aina ole ihanaa. Olla olemassa. Talliyrittäjänä. Hevosenomistajana. Maalaisena. Äitinä. Minuna.

Ei ollenkaan. 

Kuinka suuria onnenhuokauksia voi päästellä siinä vaiheessa, kun

..mönkkäri päättää olla käynnistymättä, jolloin hahmotat, että joudut kottikärrykyydillä kuskaamaan hevosille vettä. Keskiyöllä. Sateessa ja tuulessa. Kuusi kanisterillista; kaksi keikkaa, painoa siis kottareissa vajaat sata kiloa.

..kolmatta tuntia taluttelet ähkyistä hevosta perässäsi ja samalla pohdit kaikkia töitäsi mitkä jäävät tekemättä sillä välin. 

..huomaat tulokkaan saaneen ison haavan jalkaansa, jonka hoitoon menee päivässä ylimääräinen tunti. Kuukauden ajan.

..yhdellä hevosista on löysä vatsa, toisella lentää kuin hanasta kääntämällä.

..yrität saada panikoivaa varsaa seisomaan paikallaan, että eläinlääkäri voisi rauhottaa, että saataisiin hampaat raspattua.

..joudut painimaan itsepäisen varsan kanssa, että se nostaisi jalkansa yhtä nätisti kuin edellisilläkin kerroilla että kengittäjä voisi vuolla kaviot mutta mikä tällä hetkellä tuntuu varsalle olevan maailman katastrofaalisin asia.

..kun huomaat että hevoset ovat toki tallella ja kaikki on hyvin, mutta peurat ovat kaataneet laitumen aitaa viidentoista tolppavälin verran.

..kun yöllä heräät vartin välein myrskytuulen aiheuttamiin puuskiin mitkä tuntuvat ravistelevan koko taloa etkä tiedä huolehditko enemmän sitä että sähköt katkeavat vai metsää kaatuu vai hevoset pelkäävät. Varsinkaan kun et mitään pysty tekemään, tapahtuipa sitten mitä hyvänsä.

..kuuntelet lähestyvää ukkosta, joka kuulostaa kolmannelta maailmansodalta, ja toivot ettei se tulisi päälle.

..poika itkee sitä, että kaverit kiusaavat koulussa tai että ei niitä kavereita oikeastaan ole yhtäkään, vain kiusaajia.

..peräjälkeen rikkoutuvat pyykkikone, uuni, mikroaaltouuni ja niiden päälle verottaja muistaa isäntää mätkyillä.

..hevonen taas, pitkän hyvän kauden jälkeen, aloittaa kiukuttelun laukkaa nostaessa ja on muutenkin vastahakoinen. Perusvittuuntunut.

..olet niin väsynyt että unohdat kahvinkeitosta sekä suodatinpussin että vedet.

..yrität selvitä töistäsi hevosten käsittelyssä sekä jumppaohjaamisessa viittomalla, nuhan vietyä äänesi, kolmatta kertaa syksyn aikana.

..aikataulusi takia et voi odottaa migreenilääkkeen vaikutusta vaan joudut aurinkolasit päässä aloittamaan työsi, odottaen räjähtääkö pääsi vai kääntyykö vatsasi ylösalaisin.

..yrität sanoa henkensä edestä rimpuilevalle, piehtaroidessaan seinää vasten juuttuneelle varsalle, että tarkoituksesi on vain auttaa mutta että voisítko olla hetken hiljaa että saisin liinat jalkojesi välistä ja voisin auttaa sinut pystyyn. 

..yrität hiljentää syyllisyyden äänen päässäsi joka ihan oikeutetusti huutaa sinun viettävän päivistäsi valtaosan hevosten etkä lastesi kanssa. Ketä sinä epätoivoisesti yrität väittää elämäsi tärkeimmiksi asioiksi.

..lapsi tiuskaisee "älä aina puhu hevosista", huomaat joutuvasi outoon tilanteeseen. Syvään hiljaisuuteen. Syvään ja pitkään.

..koska edellisiltana työt venyivät pitkälle ja pellit unohtuivat uuneista auki, otat ylimääräiset villasukat käyttöösi ja toppatakin päällesi. Myös sisähommissa. 

..niska on ikuisesti jumissa talikkohommien mutta myös tässä koneella notkumisen takia. Asiaa ei auta se että tuolta lattianrajasta tuulee, tunnen sen nyttenkin, niin että niskavilloissa käy kylmä henkäys.

..ihmettelet mistä tulee se voima tehdä työt siististi turvallisesti hallitusti loppuun vaikka hetkeksi paikalleen jäädessäsi nukahdat pystyyn.

Silti, mitään en vaihtaisi pois ja massiivisen ällösentimentaalisuudenkin uhalla sanon rakastavani elämääni, juuri tällaisenä, kaikkine yllämainittuine hetkineenkin. 

Jos aina olisi usvainen auringonnousu, en niistä kohta jaksaisi nauttia. Jos ei olisi puullalämmitettävä talo, jäisi pois tulenrätinä uunissa, puiden teko, kantaminen. Jos aina olisi lastensa kanssa, ei kaikkia niin paljoa lämmittäisi elokuva telkkarissa ja lapset kainalossa sohvalla, kynttilänvalossa karkit edessä. Jos mönkkäri aina toimisi, ei lihaskuntoni ja pinnani paranisi. Jos olisi rahaa kuin roskaa, aivotoiminta vähenisi kun ei tartteisi pohdiskella parhaita, kestävimpiä, turvallisimpia ja toimivimpia ratkaisuja, joita vähemmällä rahalla saa. Jos lapsilla kaikki menisi koko ajan ihan putkeen, olisivat he kusessa sitten kun elämä heidät aikuisiällä pistäisi polvilleen.

Koska sen se aina tekee. Pistää polvilleen, että ihminen hahmottaa kuka on, missä seisoo ja kuinka vakaasti ja mikä on oleellisinta. Jos elämäni ei minua historiassani olisi kyykyttänyt, en olisi tässä. 

Mikä olisi valtaisa menetys, ainakin omasta mielestäni.

"Pidän elämisestä.

Olen joskus ollut hillittömän,

lohduttoman,

raastavan epätoivoinen,

surun piinaama, 

mutta koettuani sen kaiken tiedän,

ilman epäilyksen häivää,

että on 

suurenmoista

vain olla olemassa."

-Agatha Christie-

Kiitos kaikille teille, joiden takia tätä blogia viitsinjaksanehdinhaluan kirjoittaa. Kiitos että olette, toivottavasti tulette mukaani jatkossakin.

Tein VIDEON. Toivon, että ehtisitte istumaan alas; musiikin ja ison näytön kanssa sitä katsomaan. (Antakaa videon latautua rauhassa, ettei pätki, ja että kuvat näkyvät tarkkana.)

Toivon teille vuotta, mikä säilyttää jotain hyvää, vie pois jotain ei-toivottua, auttaa paremmin ymmärtämään itseänne ja tuo mukanaan jotain, mitä toivottekin. Kaikkea hyvää vuodelle 2016!

Rakkaudella 

Minna

Päiväkummun Hevostila

joka käy kuviaan läpi loppiaisen postauksessa.