keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kiitos, vuosi 2013!

Tähän kerättynä menneen vuoden hienoimpia hetkiä, ainakin niitä, jolloin on kamera ollut matkassa. Suurin osa mieleenjäävimmistä hetkistä jää tämän luetteloinnin ulkopuolelle, ne kun ovat pienen pieniä hetkiä, sinne tänne arjen sekaan ripoteltuina. Lämmittävät sydänalassa, ja antavat voimaa kaikille ei-ehkä-niin-hienoille hetkille.

Olkaa siis hyvät, Arvon Lukijat, tässä tarjoilen Teille viime vuoden parhaat, ja toivon, että nautitte niistä ja pääsette sisään minun viime vuoteeni.



Etteivät kuvat ja päivämäärät jäisi leijumaan vailla selitystä, haluan kertoa tarkemmin. Vaan ei sillä selostuksella kait niin väliä ole, näkyvätpähän kuvat paremmin :)


12.1. Kolmevuotiaan Jeren (i. Jetset-D) juoksutusta tammikuisessa pakkassäässä. Ei nyt mitään ihmeellistä tai maata mullistavaa, mutta hienon hevosen liikkumista upeassa pakkassäässä on aina ilo katsella!

 1.2. Kaksivuotias Onnimanni; pieni, itsenäinen ja varsin napakka potkuissaan, tuli hevostilalle.

 27.2. Ei näyttänyt hienoinen jalkavamma painavan lepolomalle tulevan Hekun liikettä :D

 10.3. Talvi, lumi ja harrastusmahdollisuudet <3


26.3. Kevättalven aurinkoiset ja raukeat päivät, ihanaa!

 5.4. ”Tätä kohdetta on rahoitettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007-2013”. Kiitos, tämä talliyrittäjä kiittää.

 8.5. VIHREÄÄ!!

 15.5. ”Hei, sain eläinlääkäri Kilpiselta numerosi, ja vaikka tiedän, ettet tammoja ota, voisiko Kerttu-Neiti kuitenkin tulla asumaan talliisi, josko vaikka oriilla härnyyttäminen palauttaisi tamman kadonneet kiimat?”

 16.5. Ratsastuskentän rakennus alkaa, vihdoin! Kauan kestikin, kun ei meinannut talvi millään loppua eikä maa sulaa.

 17.5. Laiduneloon totuttelu alkaa.

 30.5. Oma estekalusto!

 1.6. Kesäloma! (Ja kerrankin talliyrittäjäkin muissa kuin työhaalareissaan..)

 1.6. Laidunkausi, jeeeijj!

 4.7. Ensimmäinen valmennus vastavalmistuneella kentällä.

 6.7. Fwb-ori C-Eckhardt (i. St Cacey ei. Bachus) näyttää mallia, kuinka sujuvasti kolmivuotias estesukuinen ylittää esteet.

 1.8. Ei millään tavoin oleellinen kuva hevostilan kannalta, mutta varsin mahtavan kokoiseksi kasvoi Veeran äitienpäivälahjaksi istuttama kesäkurpitsa :D

 10.8. ”Jos Kerttu-Neiti tiinehtyy, tarjoan sinulle kakkua.”. Kiitos, kakku maistui hyvältä ja riemu löytyneistä kiimoista ja onnistuneesta siemennyksestä oli valtava myös tälle talliyrittäjälle. Peukut pystyssä, että ensi kesänä syntyy terve ja hyväkuntoinen varsa hienosta trakehnertammasta ja Pin Rock´s Black Velvetistä.

 15.8. Pihatto valmis sekä sisältä ja ulkoa syyskuun alussa alkavaa sisäruokintakautta varten.

 1.9. KorkeatJaKapeat, yksivuotiaat hannoveroriit Kiahan Leroy ja Kiahan Sunfire, saapuivat keskelle kaatosadetta.

 2.9. Tiine Kerttu-Neiti auringonnousussa. Näin hienon hetken takia kannatti herätä aikaisin!

 7.9. Kaksivuotias Ruu liittyi laumaan.

 9.9. Hilma, uusi tallikissamme saapui. Yritämme kovasti olla olematta täysin haltioituneita tästä hurmaavasta otuksesta..

 23.10. Pikkuvarsat, Kiahan Sebastian ja Kiahan Bonfire, muuttivat talliin.

 27.10. Veeran ylläpitoponi, Nagano, muutti talliin.

 3.11. Veeran aiempi ylläpitoratsu, kahdeksantoista vuotias Charly, palasi takaisin omistajalleen. Tuntuipa kummalta kun laumassa ei enää ollutkaan tätä Varsin Suurta Persoonaa. Kiitos Charly ja Sanna kuluneesta vuodesta, paljon saimme! (Kuvassa Charly juuri tilalle saapuneena 30.5.2012.)

 30.11. Kenttä vihdoin täysin valmis, kun ylityöllistetty sähkömiehemme ehti  tekemään valaistuksen.


Toivottavasti piditte ja jatkossakin jaksatte käydä lukemassa juttujamme!

Lupaamani lauman irtojuoksutuskuvat antavat edelleen odottaa itseään, sillä nämä harmaat, sateiset ja vähävaloiset päivät eivät ole omiaan nopeasti liikkuvien otusten kuvaamiseen; kamerani jää auttamatta jälkeen ja kuvat epätarkoiksi. Tulossa on sen sijaan postaus Veeran ja Klipatun valmennuksesta, kävimme toissa päivänä Ypäjällä Kärkkäisen Annan valmennuksessa. Annan varsin mielenkiintoinen kommentti antaa hyvän pohjan seuraavalle jutulleni..

Paljon onnen, ilon ja onnistumisen hetkiä tällekin vuodelle toivottaen
Minna/ Päiväkummun Hevostila







 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.