keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Täytyy lähteä kauas, että..

.. näkee lähelle.

Piti ajaa noin tuhatsata kilometriä Lappiin, vaeltaa vajaat kahdeksankymmentä kilometriä parikymmentä kiloa painava rinkka selässään, ja pieniä teitä takaisin ajaen, noin tuhatkaksisataa kilometriä, palata takaisin kotiinsa. Että pääsi lomalle, irtaantumaan kaikesta siitä, mistä takaisintullessaan ymmärsi pitävänsä aivan valtavasti. Mistä ymmärsi edelleen löytävänsä sydämensä ja onnensa. Joskus täytyy mennä kauas, että pääsee lähelle itseään.

Valitettavasti hevosista ei ole mitään juttua eikä kuvia tässä postauksessa. Toivottavasti jaksatte kuitenkin tehdä pikaisen nojatuolimatkan kanssani.


Jostain päin Suonenjokea, kello on hiukan vajaa kaksi yöllä. Torkuin autossa, havahduin hereille ja näin tämän ikkunasta. Onneksi isäntä suostui pysähtymään tähän kohtaan. Ja moneen moneen tuonkin jälkeen..

Kuopiossa aamukolmelta, auringon noustessa.


Enää ei isäntä suostunut pysähtymään, pakko oli kuitenkin näin upeaa aamu-usvaa kuvata. Vaikka sitten liikkuvasta autosta..


Kuusamossa Myllykoski ja eri valotusaikojen testausta.


Kevyenä aamulenkkinä Pieni Karhukierros Kuusamossa, siellä tämä Jyrävän putous.

Lisää vettä. Anteeksi, taisin innostua vedestä..


UKK-puistossa Saariselällä. Lunta, aurinkoa, tuulta, lämpötilat jääkaapin kaltaisia. Aivan täydellinen vaellussää :)

Puronvierustaa ja puron yli kahlaamista, koskenjyrkännettä, tunturikurua ja -lakea, tasaista kangasmetsää. Kaikkea mahtui reittiimme.


Vettä. Kaunista ja NIIN hyvänmakuista.


Tässä kohdassa muistin, miksi harrastan vaeltamista, miksi minä jaksan painavan rinkan ja kaiken muunkin vaivan. Kaunista, hiljaista ja rauhoittavaa.

Hiukan vettä. Vaihteeksi.

Takaisin tullessa löytyi valtavasti kauniita paikkoja, ja ihan sattumalta. Niin kuin tämäkin suolampi.

Pielinen Ukko-Kolin laelta katsottuna. Oli tilaa, ihmisen olla ja hengittää.

Pienen myllyn tallitupa, ja sen seinässä luokin taivutukseen tarkoitetut reiät.

Sateinen Saimaa.

Lumpeenkukka teille kaikille, kiitos kun olitte matkaseuranani.

Kaikille mukavaa heinäkuun alkua toivottaen

2 kommenttia:

  1. IHANIA KUVIA! Tuli niin rauhallinen olo näitä katsellessa!

    VastaaPoista
  2. Vautsi, tosi ihania kuvia ! Tuollaisissa paikoissa saattaisin kameran kanssa ihan villiintyä.

    Ootkohan muuten saanut mun sähköposteja sekä facebook viestejä?

    VastaaPoista

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.