torstai 6. helmikuuta 2014

Voi pojat pojat..

Alan tulla entistä vakuuttuneemmaksi siitä, etten osaa tehdä mitään/tätäkään postausta lyhyesti ja ytimekkäästi. Ongelmana on se, että koska Päiväkummun Hevostilalla on ollut sekä hevosia että kamera nyt kohta kolmatta vuotta, en oikein tiedä, mitä kuvia otan tähän mukaan ja mitä jätän pois. Haluaisin näyttää teille kaikki riehukuvat, koska luulen, että muutkin nauttivat näistä kuvista (olenkohan ihan väärässä??) Kuvattavaa tulee kuitenkin lisää päivittäin, koska leikki on lähes taukoamatonta. Pakkohan sen on olla; nuorten orien on testattava, joko pääsisi lauman arvojärjestyksessä ylöspäin.

Jätin nyt kuitenkin pikkuvarsat pois tästä postauksesta, koska niistä olen jo yhden tehnyt (  Seppo ja Paavo riehusilla ). Tosin pikkutyypit ovat kasvaneet niin paljon ja ryhdistäytyneet, että joutunen tekemään uuden postauksen niiden ratkiriemukkaista koreografioista..

Oripojat (ja muutama vanhempi ruunakin) siis esittelevät leikin aakkoset, olkaa hyvät.


Varmaan kaikki hevosihmiset saavat joskus tuntea pehmeän turvan ja hevosenhenkäyksen poskellaan. Siitä se leikki alkaa, hevosten keskuudessa.




 Turpa-turpaa-vasten voi jatkua kauankin, siitä yleensä siirrytään seuraavaan vaiheeseen..







..päät nousevat korkeammalle.







Mennään aina vaan korkeammalle..









..vain jotta päästää takaisin maantasoon, joskus polvilleenkin. Hampaat kaverin etujalassa, ainakin jossain vaiheessa.









Tästä yleensä lähdetään liikkeelle, enenevällä vauhdilla, ja jäljessä tulevan hampaat ovat edellämenijän niskassa, kyljessä tai takapuolessa. Mistä nyt sitten kiinni saakaan.














 Ihossa roikkumisesta ei ensimmäinen välttämättä pidä, ja tavalla tai toisella sen ilmoittaa. Tähän kohtaan leikki useimmiten päättyy, jossain vaiheessa. Leikkijöistä korkeammassa asemassa oleva lopettaa leikin, toisinaan joutuu hyvinkin vahvasti ilmoittamaan, että nyt riittää.








Viimeisenä kuva kaksivuotiaan hannoveroriin ja kolmevuotiaan suomenhevosoriin riekkumisesta. Viime postauksessa kirjoitin seitsemästäsadasta otetusta kuvasta, joista parisenkymmentä oli ihan toimivia kuvia, kymmenen hyviä; tämä on yksi niistä. Ehkäpä teen niistä lopuista oman postauksensa, nämä kaksi loppumattoman energian ja elämänriemun omaavaa oripoikaa ansaitsevat sen. En tiedä toimivatko riehumiskuvat myyntiesitteenä ( Sakke ja Onnimanni ), mutta ainakin ne riemastuttavat :)




En tiedä ehtiikö seuraavaan postaukseen, mutta parin viikon sisällä tulossa taas asiapitoisempi postaus. Tule kurkkaamaan, miten Tiina Karkkolainen, Lilli Luoma, ilmajokelainen ratsastuskouluyrittäjä sekä Hyvinkään Hevossairaalan eläinlääkäri liittyvät blogiini!

Lumisin terkuin
Minna/ Päiväkummun Hevostila

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) Hauskaahan on, että kuvissa on orivarsoja, nuoria oreja ja muutama aikuinen ruuna. Ja sitten on tämä eläkeläinen, kimo Charly-Pappa, joka esiintyy kuvissa useimmin kuin kukaan muu. Leikkisedästä parhaimmalle isot rapsutukset!

      Poista

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.