Sekametelisoppa

Pikkuvarsat vieroitettiin lokakuun lopussa, jolloin ne muuttivat kasvattajalta tänne Päiväkummun Hevostilalle. Omistajien kanssa pohdimme oripoikien asuinpaikkaa, ja päädyimme siihen, että saavat talven yli asua kaksistaan niin, että tallin toinen karsina on niiden käytössä, sieltä ne pääsivät vapaasti tarhaan. Tammi-helmikuun taitteessa alkoi vahvasti huomata, kuinka kahden isoliikkeisen ja myös isokokoisen varsan yhteiselo tavallisessa yhdeksän neliön karsinassa alkoi olla jo varsin tiivistä. Eu-säädökset myös alkoivat vihjailla, että varsojen täyttäessä vuoden (Paavo syntynyt kuukautta aiemmin, huhtikuun puolessavälissä), karsina ei enää olisi säädösten kannalta riittävän suuri näille kahdelle.

Vaan ehkä suurin syy sille, että pikkutyypit piti siirtää isoon pihattoon oli kuitenkin niiden luonteet ja liikkumisen tarve, mitkä vaativat sen, että hyväpohjaista tilaa piti saada enemmän sekä myös sen, että piti saada vanhempia hevosia komentamaan nulikoita. Kovasti nämä kaksi riehuivat, niin kuin kuuluukin. Mutta se, että tarhasta alkanut pierupukkilaukka päättyi karsinaan, jossa jatkoivat painiaan niin, että seinät vain paukkuivat, alkoi kiristää talliyrittäjän hermoja..

Varsa on terve kun se leikkii.. vaimitensenytmeni :D

Muutos oli kuitenkin sen verran valtava, ettei varsoja heti kerrasta heitetty isoon jengiin. Homma alkoi tutustumalla laumajohtajaan ja niin, että varsat olivat vielä omassa tarhassaan, sää oli miellyttävä, kenttä sulanut ja kaikki muutenkin mahdollisimman helppoa ja myönteistä varsoille.

Herra IsoHerra ja nulikat.

Veikko tutustuu, Seppo alistuu (=lonksuttaa leuoillaan) ja Paavo vahtii taaempana.

Veikkoa huvitti nämä kaksi tyyppiä, jotka alistuivat niin kovin, ettei niihin meinannnut saada mitään tolkkua.

Näitä jonokuvia muuten riittää!

Iltapäivällä pikkutyypit siirrettiin isoon laumaan, joka oli kentällä. Kenttä oli näille tuttu, muut hevoset myöskin, vaan nyt oli ensimmäinen kerta, kun olivat samojen aitojen sisäpuolella. Pihattoalueelle ei päässyt kukaan, on parempi, että tila on mahdollisimman selkeä, kun uusia hevosia laittaa laumaan. Mahdollisimman vähän kulmia, joihin alempiarvoinen saattaa jäädä "jumiin" ilman pakosuuntaa (aidoissa kun kulkee sen verran vahva sähkö, ettei siihen suuntaan kannata yrittää). Omasta hevosestani, Veikosta eli HerraIsoHerrasta tiedän, ettei se jätä ketään jumiin nurkkaan, vaan jättää tilaa, mistä toinen voi luikahtaa karkuun. Vaan muista hevosista en voinut tietää. Laumanjohtaja yleensä johtaa hyvin pienin elein, alempiarvoiset saattavat käyttää paljonkin äkäisempiä eleitä, jos saavat mahdollisuuden.

Oletusarvo oli, että pikkutyypit pärjäävät (kuulostaa tosi kornilta kun näin kirjoitan, tiedän..). Punarautias Paavo on niin ylpeä, varauksellinen ja omanarvonsatunteva, että se saattaisi olla hiukan helisemässä, jos ei osaisi alistua, mutta toisaalta se on niin nopea liikkeissään, että ehtii alta pois, helposti. Paavolla on jo vahvat johtajan eleet, ja tietenkin sellaisen, jota johtaja saattaa pitää kilpailijana ja uhkana omalle asemalleen, on hankalampi asettua laumaan. Seppo taas on niin utelias, että arvelin sen olevan joka puolella ihmettelemässä ja tutustumassa, se kun oli jo aidan takaa selkeästi innokkaammin ihmetellyt muita hevosia. Ja Sepolla oli niin vinhaan lentävä takapää, että ajattelin sen myös selviävän varsin hyvin :D

Pikkutyypit ja Sakke, lauman kakkosjohtaja. Kuten arvelinkin, kuvassa toisena laukkaava Paavo ei ihan helpolla taipunut kenenkään komentoon (kovin arka varsa ei pukittele korkeampiarvoiselle).

Ensikohtaaminen kaksivuotiaiden kanssa. Ja ensimmäistä kertaa samassa kuvassa kaikki neljä Kiahan varsaa, Hannele Tommilan kasvatteja kaikki.

Laumajohtaja ei juurikaan osallistunut hässäkkään, kentän keskellä vain komensi varsoja kauemmas, puolusti omaa laumaansa.

 Pikku-Seppo runnoo itsensä ohi uteliaiden.

Ja taas mennään!

Puoliveljet Seppo (i. Scatman) ja Sakke (i. San Amour), emänä kummallakin Futures Dream. Yhtä uteliaita molemmat :D

Parin tunnin jälkeen tilanne yleensä rauhoittuu ja hevoset asettuvat rauhassa syömään. Tässä vielä ison lauman viimeisinkin uteliaista pääsi tutustumaan varsoihin.

Jonkun verran kuvissa olivat varsat erilläänkin, mutta kyllä ne suurimman osan ajasta menivät kylki kyljessä, tasatahtiin askeltaen. Toisistaan tukea saaden, voisi joku ajatella. Vaan kyllä se enemmän siltä näytti, että punainen Paavo omi Sepon ja yritti estää sen pääsyn muiden luo.

Nyt, viikon päästä laumojen sekoittamisesta, tilanne on rauhallinen. Ihan täysin ei vielä ole välit ja arvojärjestys selvinnyt, yleensä pari viikkoa on mennyt, että tilanne on palautunut. Laumanjohtaja on löytänyt taas fengshuinsa ja se on jo onnistunut erottamaan varsoja toisistaan, mikä on hyvä nimenomaan varsojen kehittymisen kannalta. Punainen Paavo on rauhoittunut paljon, tasoittunut. Mikä sekin on erittäin hyvä, noin nuoren oriin on ihan hyvä pysyä arvojärjestyksessä alempana, silloin sen itsensä on parempi olla ja myös ihmisen on miellyttävämpi työskennellä sen kanssa. Oletusarvona kuitenkin Paavon kohdalla on, että se pysyy oriina, sen verran vahvaa jalostusoriainesta se on ( lisää Paavosta ). Seppo sujuvasti menee välistä kuin välistä ja pääsee jo syömään samasta heinälaatikosta kenen vaan vanhemman kanssa, mutta harmillista kyllä se uteliaana sitten ihan kirjaimellisesti työnsi päänsä joka paikkaan, minkä seurauksena sillä on nyt erittäin siististi paikalleen ommeltu palkeenkieli otsassa :D

Eilisaamun auringossa varsin rauhallinen lauma.

Tässä kaikki tällä erää. Veera pääsi ponilla hyppäämään tänään, omalla kentällä. Kiva, että on sitten luvattu taas lunta ja pakkasta.. :P

Aurinkoisin terveisin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Mitäs pidätte uudesta bannerista, onko siitä mihinkään?