lauantai 1. maaliskuuta 2014

Poni kehittyy!

Tässä näkee loistavasti talliyrittäjän aikeet ja toteutumat; aikeet tehdä sitä tai tätä (esim. päivittää blogia ainakin kahdesti viikossa) kaatuvat siihen perusarjen pyörittämiseen. Aikaani ovat vieneet kaiken muun ohella Ponin liikutus sekä myös muiden hevosten käsittely. Veeran käsi on edelleenkin jos nyt ei täysin käyttökelvoton, niin ainakin ratsastuskelvoton, keskisormen yhden jänteen tila on epävarma. Olkaa siis varuillanne, jos ja kun kuviksen tunnilla teette kipsistä käsimuotteja, ettette joudu sitä väkivalloin repimään irti (kyllä, tämä on jokaisessa kättä tutkineessa aiheuttanut suurta hilpeyttä..) :D

Mitä muihin hevosiin tulee, minun suokkini on päässyt lihomaan sellaisiin mittasuhteisiin, että on ollut ihan pakko ryhdistäytyä. Muutamissa valmennuksissa olemme käyneet, ja voi että on ollut hieno otus! Viimeisimmässä valmennuksessa yksi opettajan ohjeista oli "saat jalkasi paremmin hevosen ympärille, kun siirrät lihat syrjään". Jep, nyt viimeistään voisi olla hyvä aika aloittaa sisäreisilöllyköiden(kin) sulattelu!

Nuorempien kanssa on harjoiteltu perusjuttuja. Talutettuna kävelyä ilman joka suuntaan sinkoilua. Vuolussa yksi ihan tosissaan testasi päättäväisyyttämme ja kokeili, lopettaako kengittäjä ja talliyrittäjä hommansa, jos ihan tosissaan yrittää päästä vapauteen (lukot, narut ja hermot kestivät kaikki loikkimiset, sinkoilut, istahtelut ja makuullakäynnit, ja hevonen joutui alistumaan kohtaloonsa eikä oppinut vetopaniikin alkeita..). Harjoja on nypitty, ettei tarvitse sitten Kasvattajapäivien alla opetella kaikkea yhtä aikaa. Kahdella ohjalla ajo on aloitettu, että loppukeväästä sitten hahmottaisi paremmin ratsastajan ohjasotteet.

Vaan päivän aiheeseen. Ponille on eläinlääkärin, fysioterapeutin ja omistajan ohjeen mukaan työstetty lihasmassaa erityisesti ylälinjaan, koko sen aikaa, kun se on täällä ollut. Mikään ei lihasmassaa kasvattaessa tapahdu nopeasti, ei ihmisillä eikä hevosilla, ja muutokset ovat pieniä mutta kuitenkin nähtävissä; Ponin perusasento ja itsensä kannattelu ovat muuttuneet, ja ilme muuttunut sulkeutuneesta pirteämmäksi. Hyvähyvä!

Ponia on ohjeen mukaan juoksutettu 1-3 krt vkossa, tämä kuva on otettu eilen. En tiedä tuon apuohjan nimeä, vaan aivan loistavaksi se on osoittautunut!

Marraskuun puolessavälissä otettu kuva näyttää ponin ongelman; lihaskunto ei ole riittävä kolmitahtisen laukan pyörittämiseen. Kuvassa ponnistava jalka on vielä maassa, kun seuraavan vaiheen jalat eli sisätaka ja ulkoetu, ovat maassa. Pahimmillaan Poni ponnisti vauhtia laukkaan kummallakin takajalalla yhtäaikaa.

Ilme oli koko ajan samanlainen; "haista paska ja suksi kuuseen".

Pelloilla Poni oli aivan erilainen ja hyvinkin onnellinen ja energinen. Nämä kuvat otettu marraskuun lopussa.

Valmentajien neuvon mukaan Veera tekikin Ponilla töitä pellolla; on helpompi työstää parempaan muotoon, kun löytyy jonkinlaista eteenpäinpyrkimystä.

Joulukuun alussa pellolla. Laukannostot eivät nousseet ylämäkeen, vaan lähinnä vuorelle :D

Kehno iltajuoksutuskuva joulukuun alusta. Ponin muoto edelleen matala. Eteenalas on tavoiteltava muoto, mutta jos ei sen ylempänä jaksa itseään kannatella eikä vatsalihaksilla nostaa itseään ylemmäs, ei tuo eteenalas ihan riitä.

Joulukuun puolessavälissä Poni Ihan Tärppänä.

Ponin ilme, ihana!

Helmikuun alussa illan hämärässä "estetunnilla". Ponilla on kintereissä huomauttamista, joten ennen esteratoja kiertänyt Poni saa tyytyä jumppasarjoihin ja minipieniin esteisiin..

.. vaan näyttää se niistäkin nauttivan, ihan suunnattomasti!

Loppuravissa tyytyväinen ratsukko.

Veeran satutettua kätensä Ponia ratsasti Piimiksen omistaja Sanna, joka vaati Ponia jo lyhyempään ja korkeampaan muotoon. Oli ilahduttavaa huomata, että siltikin Ponin laukka säilytti poljentonsa ja oikean tahtinsa.

Kun minä hoidin ähkyhevosta , sai Veera suureksi riemukseen ratsastaa varsin vireällä Ponilla. Vain kärsiäkseen seuraavana päivänä kovasti kipeytyneestä kädestä.. ( © Annika Tuomola)

Laukannostot taas vuorelle :D ( © Annika Tuomola)

Tässä tämänhetken kunto, eilisestä juoksutuksesta.

Pitkälle olemme tulleet siitä itseensä sulkeutuneesta karvakasasta, jonka lokakuussa haimme, vaan pitkäpitkä matka on vielä edessä. Onneksi matka on mieluinen, kun näin palkitsevaa puuhaa tämä on!

Pikkutyypit ovat toissapäivänä muuttaneet isoon laumaan. Vielä kuohuu ja pakka on ihan sekaisin kaikilla, mutta yleensä on kaksi päivää tuohon järjestäytymiseen mennyt ja kaksi viikkoa siihen, että elämä on taas palannut uomiinsa. Saas nähdä miten nyt käy; toinen pikkutyypeistä on varsin haastava pala, meille kaikille. Seuraavaan postaukseen tulee varmaankin kuvia tästä lauman järjestäytymisestä.

Keväisin (maaliskuun alussa?!) terveisin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.