Itsepäiset Suomenhevoset-trilogia..

..ja sen viimeinen osa. Edellisosat saat luettua täältä; ensimmäinen osa ja toinen osa.

Junnut pääsivät pihattoalueen puolelle, Musta ja Veikko jäivät kaksistaan kentälle. Musta oli edelleen voimissaan ja Veikko edelleen väisti sitä. Aamullakin Veikko väisti Mustaa, vaan Musta alkoi näyttää edellisillan "VÄISTÄKÄÄ KAIKKI TÄÄLTÄ TULEN MINÄ" sijaan "hei kuka sä oot miksi sä menet pois saankomätullasamalleheinäkasal.. ai.. no ei sitten..", pieneltä ja uteliaalta.

Tasan vuorokausi tulonsa jälkeen, Musta pääsi Veikon kanssa samalle heinäkasalle. Veikko siis mitä ilmeisimmin oli, kuten jo edellisen postauksen päätteeksi kirjoitin, tiennyt koko ajan mitä se tekee. Se tiesi, että väistelemällä nulikkaa ja jättämällä sen isottelevat eleet huomiotta, saadaan se unohtamaan tarpeensa hakea johtajuutta (Jälkiviisaus on paras viisaus mutta AIJAA, IHAN TOSI!! Vissiin tältä talliyrittäjältä on päässyt unohtumaan lastenkasvatukselliset perusteet, jotka, uskokaa tai älkää, pätevät myös näihin hevoslapsiin.). Veikko auttoi Mustaa myös muistamaan sen, miten kivaa ja helppoa on kun on joku, kuka johtaa. (Sillä edelleenkin olen sitä mieltä, että noin nuori hyvin hyvin harvoin osaa käyttää valtaa eli olla johtaja.)Veikko siis hiljalleen päästi Mustan lähemmäs, vaikka edelleen väisti, etenkin jos Mustalta tuli johtajan eleitä (pään viskomista, paskakasojen päälle paskomista). Niitä tuli kyllä vähemmän, koko ajan, ja sen myötä se pääsi lähemmäs Veikkoa. Kaksi vuorokautta saivat sitten vielä olla kaksistaan ja  koko ajan vähenivät Mustan rehvakkaat eleet, ja niiden yhteiselo alkoi muistuttaa normaalia tilannetta. Ei Musta alistunut, eikä tule koskaan alistumaankaan, vaan eipä Veikko tai tuo tilanne sitä vaatinutkaan.

Odotin (ja hartaasti toivoin) tietynlaisia reaktioita, kun laitoin junnut kentälle, vaan rehellisyyden nimissä sanottakoon, että jännitti kyllä. Vahvasti..

Veikko antoi yksitellen lauman jokaisen jäsenen tervehtiä Mustaa, komentaen muun lauman pois. Tässä vuotta nuorempi Seppo ihmettelemässä Mustaa. Iso puoliverinen ja pieni suomenhevonen :D

Veikko ei millään tavoin puuttunut Mustan tekemisiin, yksinkertaisesti jätti sen huomiotta, ja aina vaan komensi lauman pois Mustan luota.

Musta näyttää jo tässä erilaiselta, ei visko päätään, vaan ennemminkin pohtii tilannetta. Se myös näyttää tooosiiii pieneltä :D

Jos tehtäisiin kirja selkeästä laumakäyttäytymisestä, haluaisin saada sinne tämän kuvan. Oikealla oleva laumanjohtaja näyttää, miten pienillä eleillä komennetaan laumaa väistämään. (Se myös näyttää, kuinka rönttäiseksi ja turjakkeiseksi menee pihattohevonen, jolla on laiska omistaja..) Kaikki kolme väistävät; omalla tavallaan. TÄMÄ oli se hetki, mitä jännitin, ja minkä takia myös saatoin tirauttaa piene(hkö)n onnenkyyneleen. Veikko komensi Mustaa väistymään, ja se väisti. Vähän, mutta väisti. (Punainen Lauri sitten taas on toisessa ääripäässä, alistuessaan sillä on häntä koipien välissä ja tuossa se pakitti niin että meinasi pyllylleen istua..)

Hetken, kun Veikko oli laumaa siirrellyt pois Mustan luota (ja siten näyttänyt Mustalle, että se on laumanjohtaja), käänsi pomo selkänsä, jotta junnut pääsivät toisiaan ihmettelemään. Nämä sen tekivätkin, luonnollisesti edessäni, kun kerran pitkällä putkella kuvasin (jos olisi ollut lyhyt putki, olisivatko ne sitten menneet kentän takanurkkaan?!)..

Musta pysyy kohteliaasti sopivan matkan päässä, eikä Veikko enää oikeastaan sano mitään. On vaan, ja möllöttää. Tässä on päästy jo tooooosiiiiii pitkälle alkutilanteesta.

Veikko luottaa tulokkaaseen ja pikku hiljaa antaa lauman olla vapaammin.

Tämä on se tilanne, mihin normaalisti päästään nopeastikin. Nyt otti enemmän aikaa ja vaivaa, mutta yhtä kaikki tähän päästiin. Veikko, kuvan vasemmassa reunassa, lepuuttaa ja kääntää selkänsä laumalle. Joka saa sitten ihan vapaasti tehdä tuttavuutta tulokkaan kanssa.

Ai vähänkö kului nessuja?!

Kiitos kaikista lukuisista kommenteistanne, kysymyksistänne sekä kehuistanne; tämä tuntui olevan pidetty ja sekä kiinnostusta että ihmetystä herättävä asia. Yhtä ihmeellisiin ja dramaattisiin postauksiin tuskin hetkeen kykenen, vaan ehkäpä kuvan jos toisenkin laitan, kun sekä Poni että Sakke lähtivät.
Ponityttö on lopettanut aktiivisen ratsastamisen, outo tilanne. Talli on tyhjä ja pihatossa viisi hevosta. Kummallisen hiljaista..

Perjantaiterveisin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Laurin ja Mustan hampaat raspattiin eilen, olivat sen jälkeen kaksistaan kentällä puhaltelemassa rauhotusta pois. Kun päästin ne takaisin laumaan, alkoi Mustalla taas sama päteminen, muiden testaaminen ja vallanhakeminen.. *huokaisee syvään ja pudistelee päätään*