Melman

Yhden postauksen jo tein NuoriHerra Melmanista, Kerttu-Neidin varsasta ( TÄÄLLÄ! ), vaan tätä lupaamaani jatko-osaa olette joutuneet odottamaan. Lomat ja helteet ja mitkä lie.. anteeksi.

Ensimmäiset, tarhassa kuvatut, on otettu kesäkuun kymmenes (varsa on vajaan viikon ikäinen). Laidunkuvat on otettu kuukautta myöhemmin, heinäkuun puolessavälissä.

Vahva vauhdinotto, siitä se taas lähtee :D

Heinä suupielessä ja melkein täysillä!

..sama heinä edelleen..

Ei ilmeisesti pysty syömään ja sinkoilemaan samalla, kun tuo heinä edelleen on matkassa :D

Kiihdytys..

..ja äkkijarrutus.

Oli varsin lämmin päivä, kun laitumella kävimme, joten ihan hulvatonta loikkimista tai sinkoilua en nähnyt. Hallittua ja erittäin kaunista liikettä kylläkin :)

Isän komea liike näyttää välittyneen myös varsalle. ( varsa sukupostissa )

Yksi päivän harvoista alkukiihdytyksistä..

..ja pierupukkikohtauksista :D

On ollut kuuma, ainakin meillä. Ajatus siitä, että "laidunkausi on hevosen parasta aikaa", tuntuu todella huonolta vitsiltä. Hevoset ihan oikeasti kärsivät, eikä niitä kauheasti pysty auttamaan, mikäli joutuvat laitumella olemaan. Meillä pätee sama, mitä eräs pitkän linjan hevoskasvattaja sanoi, "hevoset kärsivät laitumella; laihtuvat ja saavat lisää lihasta, kun liikkuvat koko päivän paarmoja tms. karkuun". Ötökkämyrkkyjä on vuosien aikana testattu monenmoisia, parhaaksi olen todennut suihkepullollisen, missä on yksi pullollinen ihmisten Off-myrkkyä (ihan sama mitä, kunhan vaan pullon saa avattua), hiukan etikkaa sekä vettä. Vaikutus kestää juuri sen saman aikaa kuin kaiken maailman repeleissä, cooperspecteissä ja porciveteissä, mutta kun tämä on halvempaa, voi sitä suihkuttaa useammin ja reippaammin.

Meillä kun on tänä kesänä vain kuusi hevosta, olen voinut helpottaa hevosten eloa ja oloa. Kolme junioria ovat pihatossa päivät ja laitumella yöt, välillä ihan koko ajankin vaan pihatossa. Arvatkaa tulevatko ne kertaakaan ulos päivän aikana? Noup, nukkuvat sisällä, nippa nappa käyvät ulkona juomassa ja hiukan heinää haukkaamassa. Kolme ruunaa ovat tarhassa tai karsinassa sen mukaan, kuka eniten tarvitsee lepoa. Itse en edes yritä tehdä raskaita töitä muutoin kuin ennen aamukahdeksaa tai iltakymmenen jälkeen. Vaan ei auta valittaa, mitä nyt kiukkuisena mutisen ulkona ollessani..

Mukavaa heinäkuun loppua kaikille, jaksamista ja sietokykyä tai hyviä auringonottohetkiä toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Täytyy lähteä kauas, että..

.. näkee lähelle.

Piti ajaa noin tuhatsata kilometriä Lappiin, vaeltaa vajaat kahdeksankymmentä kilometriä parikymmentä kiloa painava rinkka selässään, ja pieniä teitä takaisin ajaen, noin tuhatkaksisataa kilometriä, palata takaisin kotiinsa. Että pääsi lomalle, irtaantumaan kaikesta siitä, mistä takaisintullessaan ymmärsi pitävänsä aivan valtavasti. Mistä ymmärsi edelleen löytävänsä sydämensä ja onnensa. Joskus täytyy mennä kauas, että pääsee lähelle itseään.

Valitettavasti hevosista ei ole mitään juttua eikä kuvia tässä postauksessa. Toivottavasti jaksatte kuitenkin tehdä pikaisen nojatuolimatkan kanssani.

Jostain päin Suonenjokea, kello on hiukan vajaa kaksi yöllä. Torkuin autossa, havahduin hereille ja näin tämän ikkunasta. Onneksi isäntä suostui pysähtymään tähän kohtaan. Ja moneen moneen tuonkin jälkeen..

Kuopiossa aamukolmelta, auringon noustessa.

Enää ei isäntä suostunut pysähtymään, pakko oli kuitenkin näin upeaa aamu-usvaa kuvata. Vaikka sitten liikkuvasta autosta..

Kuusamossa Myllykoski ja eri valotusaikojen testausta.

Kevyenä aamulenkkinä Pieni Karhukierros Kuusamossa, siellä tämä Jyrävän putous.

Lisää vettä. Anteeksi, taisin innostua vedestä..

UKK-puistossa Saariselällä. Lunta, aurinkoa, tuulta, lämpötilat jääkaapin kaltaisia. Aivan täydellinen vaellussää :)

Puronvierustaa ja puron yli kahlaamista, koskenjyrkännettä, tunturikurua ja -lakea, tasaista kangasmetsää. Kaikkea mahtui reittiimme.

Vettä. Kaunista ja NIIN hyvänmakuista.

Tässä kohdassa muistin, miksi harrastan vaeltamista, miksi minä jaksan painavan rinkan ja kaiken muunkin vaivan. Kaunista, hiljaista ja rauhoittavaa.

Hiukan vettä. Vaihteeksi.

Takaisin tullessa löytyi valtavasti kauniita paikkoja, ja ihan sattumalta. Niin kuin tämäkin suolampi.

Pielinen Ukko-Kolin laelta katsottuna. Oli tilaa, ihmisen olla ja hengittää.

Pienen myllyn tallitupa, ja sen seinässä luokin taivutukseen tarkoitetut reiät.

Sateinen Saimaa.

Lumpeenkukka teille kaikille, kiitos kun olitte matkaseuranani.

Kaikille mukavaa heinäkuun alkua toivottaen

Minna/ hevosista facebookissa!

Kerttu-Neiti

Turhan kauan on mennyt edellisestä postauksesta, anteeksi. Kasvattajapäivät, polttopuiden ja aitatolppien teko, laitumien aitaaminen sekä lasten koulukauden päättäminen, muutama myöhään venynyt ja muutama erittäin aikaisin alkanut valokuvaushetki. Kaikki näistä antoisia ja kokemisen arvoisia, mutta siltikin uuvuttavia, väsyttäviä ja ilmeisesti myös bloginkirjoittamisen estäviä..

Tässä postauksessa haluaisin kertoa ja näyttää yhden asian, mistä olen aivan suunnattoman onnellinen. Ja pakko myöntää, oikeastaan hyvin ylpeäkin. Kerroinko teille Kerttu-Neidistä? Jonka omistaja soitti minulle reilu vuosi sitten, että kun tammalta olivat kiimat kadonneet ja edellisvuoden siemennysyritykset isolla oriasemalla (ja isolla budjetilla..) eivät olleet tuottaneet toivottua lopputulosta. Että josko hän voisi tuoda tammansa tänne, härnyyttäisimme oriilla, josko se toisi kiimat takaisin ja tamma saataisiin tiineeksi.

Kerttu-Neiti muutti tänne viime toukokuun lopulla. Ei innostunut oriista, ei. Ei näkynyt kiimoja, ei. Luovutimme ja laitoimme sen ruuniemme kanssa pihattoon, "olkoon siellä nyt loppukesän ja nauttikoon hevosen elämästä".  Muutaman viikon päästä tamma näyttikin sellaista kiimaa, että oli naurussa pitelemistä. Oli myös ensimmäinen kerta, kun näin ruunan kiipeävän kiimaisen tamman selkään (ei kuulemma mitenkään ennenkuulumatonta). Se, että selkään kiipesi Veikko, ei näin jälkikäteen ihmetytä, mutta että Charly-Pappa, kahdeksantoista, kiipesi tamman selkään niin sanotusti täydessä valmiudessa, oli hilpeää. Joskin papan ilme siellä selässä oli varsin hilpeä, tyyliin "ohhoh.. mitenkäs minä nyt tänne.. kuinkas minä nyt noin innostuin.. josko tästä vaan tulisin alas ja menisin kauemmaksi häpeämään.."

Kolmannella kerralla siemennyskin onnistui ja tiineys sujui hyvin sekä täällä että uudessa tallissa, minne Kerttu-Neiti muutti talvikaudeksi.

I-H-A-N-A!!

Kerttu-Neiti, kiltti ja komealiikkeinen trakehnertamma. Ilo silmille!

Kertun täällä oleminen avasi paljon minun omaa hevostani; ymmärsin paljon asioita ja hetkiä, kun tajusin, kuinka vahva johtajaori Veikko-ruunani on. Pahimman kiiman ajan Kerttu ja Charly olivat kaksistaan, kolmistaan jos olisivat olleet, olisivat ruunat repineet toisensa rikki. Kun tamma saatiin tiineeksi, sai se laiduntaa Veikon kanssa loppukesän (voitte vaan arvata kuinka hevoseni itki tamman perään, kun se lähti täältä pois..).

Viime viikolla syntyi valtavan pitkäkoipinen varsa Pin Rock´s Black Velvetistä. ORIvarsa!

Baari on auki.

Kuuden päivän ikäisenä varsa (Ponityttö risti sen Melmaniksi, pitkien jalkojen takia..) oli toki emänsä likellä, mutta vaikutti kyllä varsin vahvalta ja oman päänsä pitävältä. Ei ollut mikään tossukka :D

Nuo jalat.. :D

Tähän postauksen lopuksi laitan yhden loikkakuvan. Lisää niitä saatte seuraavassa postauksessa; loikat ovat NIIN rakastettavia, että niille on pakko antaa ihan oma tilansa :D

Loikat lähtevät niin nopeasti, ettei kuvaajakaan ole ihan messissä..

Sateisin terveisin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

kuvia facebookissa

Kasvattajapäivät/ melkein-ykköspalkittu Paavo

Edellisessä postauksessa kerroin Saken päivästä Ypäjällä, tässä sama tarina Paavosta. Paavon kanssa ei tarvinnut harjoitella liikkumista mitenkään, mutta veden kanssa lotraamista harjoittelimme useaan kertaan; tämä kun ei ehkä ole se vedestä-eniten-pitävä-otus.

Näyttelypäivä sujui pääsääntöisesti moitteettomasti. Hiukan maneesitallin karsinaan meno ja ensimmäiset minuutit siellä olivat pelottavia tälle; ennen kuin se tajusi, että onhan siinä karsinan seinässä pieni rako, mistä näki tutun hevosen. Vaan kova paikka se tuntui olevan monelle muullekin eläjälle, ihmekö tuo.

Välillä pitää Nuorten Herrojen hiukan huudella ja tiedustella muiden perään.. Onkohan Niirasen Topilla kuulo alentunut oikeassa korvassaan, hänellä kun tuntuu riittävän näytettäviä ja vieressähuutelijoita näyttelyssä kuin näyttelyssä..

Edeltävällä viikolla suoritin sukkien esipesun (ennen en olekaan tällaisia sukkia pessyt..). Voiko valkoinen todellakin olla NOIN valkoista??

Aina yhtä haastavaa, saada varsa vieraassa paikassa härdellin keskellä näyttämään rentoja, matkaavoittavia käyntiaskeleita. Hiukan oli Paavo hätäinen käyntinsä kanssa, siksi sai siitä seiskan.

Jos kohta ei ihan oikeaoppinen asento, niin komea ainakin!

Korvat luimuun ja menoksi?! :D

Astetta parempi rakennearvosteluasento vaan ei ihan täydellinen vieläkään.. (mutta silti NIIN komea :D )

Pisteitä kuulemassa. Ihan hirvittävän jännittävää oli kuunnella ja odottaa. Alkavat luetella pienimmät pisteet saaneesta ylöspäin. "Älä sano vielä Paavon numeroa älä sano vielä..." :D

Paavo, jota kuvailisin kiltiksi mutta kuitenkin varsin tulisieluiseksi hevoseksi, ei ihan joka sekunti ollut samaa mieltä Topin kanssa siitä, kuinka ollaan rakennearvostelun ajan ja kuinka reagoidaan siihen, kun pyydetään siirtämään yhtä etujalkaa taaksepäin jne..

Vaan ihan samanlaista akrobatiaa esitteli myös Paavon päihittänyt, yksivuotiaiden orien paras :D

KOTONA!

Näyttelypisteet Paavolla olivat 8-8-8-7-8= 39 pistettä ja II palkinto (I palkinnon rajana on 40 pistettä..). Tässä vielä selvennys, mistä pisteet on annettu: tyyppi - pää, kaula ja runko - jalat ja liikkeiden säännöllisyys - käynti - ravi.

Rakennearvostelu: Ori on hyvin kehittynyt ja sopusuhtainen. Edustaa hyvää urheiluhevostyyppiä. Sillä on pitkä ja hyvänmuotoinen kaula, lihaksikas runko ja luisu lautanen. Jaloissa on riittävä luusto ja ne ovat selväpiirteiset. Suorat liikkeet. Käynti on melko matkaavoittavaa, mutta hevosella on vaikeuksia säilyttää tahti. Ravi on melko lennokasta, tahdikasta ja tasapainoista.

Säkäkorkeus oli 150 cm ja lautaskorkeus 151,5 cm. Paavon sukutaulu. Paavo (kuin myös Sakke) ovat myynnissä; liikkeiltään, suvuiltaan ja luonteiltaan aivan loistavia kouluratsuja vaikka ja kuinka korkealle tasolle.

Jos kohta oli kasin arvoista ravia Ypäjällä, niin kyllä laitumeen totutellessa löytyi vielä komeampaa ravia :D

Lauma on ollut muutaman päivän laitumella, vauhtia on riittänyt muttei onneksi vaarallisia tilanteita. Hilpeintä katsottavaa on lähinnä tarjonnut ojien ylitys, sellaisiin kun eivät ole aiemmin kait tottuneet. Nyt ovat jo oppineet hyppäämään yli, enää ei tarvitse tehdä äkkijarrutusta..

Ponin kanssa olimme Ypäjällä Kärkkäisen Annan valmennuksessa; Ponista tullee jossain vaiheessa oma postauksensa. Laumanjohtaja Veikolla on ollut haastavat päivät, se kun ei ole koko aikaa laiduntamassa lauman kanssa, vaan joutuu töitäkin tekemään kesällä. Vanha tuttu viime vuodelta, Jere, muutti tänne takaisin. Yhtä kiltti ja rauhallinen se on edelleen :)

Lämpimin terveisin

Minna

paaaaljoooon kuvia facebookissa!

Kasvattajapäivät/ ykköspalkittu Sakke

Olen onnellinen. Väsynyt mutta onnellinen. Viime lauantaina oli Ypäjällä Kasvattajapäivät, joihin oli ilmoittautunut vajaa viisikymmentä muuta yksi-kolmevuotiasta varsaa sekä täältä Karvaturjakkeista Paavo ja Sakke.

Etukäteen oli varsin paljon harjoiteltavaa ja mietittävää. Yhtään pienimpänä hommana ei ollut hevosen pesu. Tämä onneksi on NIIN rauhallinen ja lupsakka hevonen, ettei ollut moksiskaan vedestä ja lotraamisesta. Koppiin totuteltiin hyvin vähän, laskin sen varaan, että kun kaverin kanssa matkaa, ei sen kummempia tuota ongelmia, tuo kopittaminen. Eikä tuottanutkaan, lähes suoraan asteli sisälle. Ongelmia ei myöskään tuottanut karsinassa vietetty yö, loimitettuna ja jalat pintelöitynä (mitkä kaikki olivat aamullakin paikallaan!). Ravia harjoiteltiin, että osaisi ravata lennokkasti myös toisista hevosista poispäin, tätä harjoiteltiinkin eniten.

Näyttelypäivä sujui loistavasti. Pientä pörhentelyä ja steppaamista oli, vaan jos ei kaksivuotias orivarsa millään tavoin reagoisi uudessa paikassa, missä on valtavasti hevosia ja hälinää, olisin jo huolestunut. Pitkä ja raskas päivähän se oli; aamusta iltaan. Kasvattaja Hannele Tommila oli varannut karsinapaikan maneesitallista, Sakke sai siellä levätä ja olikin ihan rennosti, kunhan sai alkuriekkumiset ja -ihmettelyt suoritettua.

Eikö tämä kelpaisi jo johonkin orikuvastoon, tämä kuva ja tämä ori?

Monet kysyvät jotenkin pelonsekaisella kunnioituksella "kuinka sä orivarsoja pidät, miten uskallat?". Onks tää nyt sitten se pelottava ja villi orivarsa?? :D
Arvatkaapa, minkä väristä vettä tuli ensimmäisillä pesu- ja huuhtelukerroilla.. hih.

 

Rauhallisestihan tuo oli, omaa vuoroaan odottamassa. Näyttäjänä oli Topi Niiranen, joka on erittäin taitava tuossa hommassa. Ihan käsittämätöntä, kuinka hän saa ihan vieraan hevosen toimimaan, eikä välitä jos se vähän steppaa tai hyörii, tai vallan riekkuu niin kuin toiset varsat toisinaan tekevät. Iso hatunnosto Topille!

Tuo kohta oli sangen haastava, siinä tuli stoppi monelle muullekin. Eikä ihme, tuosta vasemmalle mennessä olisi päässyt muiden hevosten luo. Oikealle vaan piti jatkaa, ihan yksinään, pienen hevosparan..

Hevosella ajatus pysähtymisestä, Topilla ajatus etenemisestä.

Oli siinä yliastuntaa, oikeinkin hyvin.

Hyvin sai Sakke näytettyä ravia, sillä kun sitä on, ja paljon. Jännitin kovasti, ettei se rikkoisi laukalle eikä heittäisi liinoja kiinni. Raviharjoittelu kannatti, Topikin kehui, kuinka Sakke itse osasi lisätä voimaa ja etenemistä raviin heti kun vaan höllensi ohjista. Hilpeää oli muuten harjoitella, tällainen lyhyenläntä nainen sai ihan tosissaan venyttää askeltaan, ettei vain olisi hidastanut hevosen liikettä. Onnea on pitkäjalkaiset näyttäjät!

Juokse Topi juokse.. :D

 I palkinto ja kaksivuotiaiden orien toiseksi paras (ryhmän ensimmäinen oli paras kaksivuotias sekä BIS.. että ei ihan huonolla Sakke "hävinnyt"). *hihkuu riemusta*

Onni on olla kotona?

 Saken näyttelypisteet (ja suluissa selitys, mistä pisteet on annettu) olivat 8-8-8-8-8=40p.
8 (tyyppi) - 8 (pää, kaula ja runko) - 8 (jalat ja liikkeiden säännöllisyys) - 8 (käynti) - 8 (ravi)
Säkä- ja lautaskorkeus molemmat olivat 165cm.

Rakennearvostelu oli:
Ori on hyvin kehittynyt ja suurilinjainen. Sillä on hyvänmuotoinen kaula, pitkä säkä, pitkä lapa, lihaksikas, mutta luisu lautanen ja lyhyt reisi. Rungossa on hyvä syvyys. Jaloissa on hyvä luusto. Liikkeet edestä ahtaat. Käynti on aktiivista, voisi olla vielä irtonaisempaa. Ravi on tahdikasta ja aktiivista, saisi olla vielä lennokkaampaa.

Ihan vain vertailun vuoksi pisteet viime kevään näyttelystä:
8-8-6-8-8=38p. ja IIpalkinto
Säkäkorkeus oli 154cm ja lautaskorkeus 156cm.

Rakennearvostelu oli:
Ryhdikäs ja suurilinjainen ori. Sillä on kaunis pää sekä hyvinkehittynyt, sopusuhtainen ja lihaksikas runko. Jaloissa on hyvä luusto, mutta vuohiset ovat pystyt ja etusääret supistuneet. Käynti on matkaavoittavaa. Ravi on joustavaa, mutta tänään jännittynyttä.

Tähän vertailun vuoksi kuva Sakesta viime heinäkuussa. Pikkuvarsakuvia ja sukutaulun löydät sukupostista

Sakke on myytävänä, winkwink. On tällä hetkellä liisattuna minulle, leasingsopparia voidaan mahdollisesti jatkaa myös uuden omistajan kanssa. 

Toivotan kaikille hyvää helatorstaita sekä hauskaa sunnuntaista Hippola-klinikkaa. Toivottavasti kaikki klinikassa ratsastavat bloggaajat sekä myös katsojat saavat paljon irti tuosta tapahtumasta. Minä en sinne pääse tulemaan (vaikka Ponityttö kovasti tahtoisikin), sillä meillä alkaa laidunkausi samana päivänä. Epäilemättä vauhtia riittää, toivottavasti vältymme vaarallisilta tilanteilta.

Nyt on mentävä takaisin laidunaitoja rakentamaan, vielä on muutama kilometri tekemättä..

Minna/ Päiväkummun Hevostila fb:ssä