#2 Päivä Riikan elämästä

Viime kuun sponsorirahoilla (niillä valtavilla, mitä allekirjoittaneelta liikenee.. not?) sain lahjottua Riikan tekemään Babyoilia ja kumilenkkejä-postauksen. Tämän kuukauden summalla sain aneltua Riikalta kuvia, joita hän urhoollisesti jaksoi kuvata pitkin päivää ja vielä urhoollisemmin taistella minulle asti ("ai ei tää facebook laittanutkaan kuvatekstejä mukaan".. "ai ei se mennytkään yhtenä sähköpostina".. "no minä yritin laittaa sinulle vaihtoehtoista sähköpostiosoitetta muttei se viesti tullutkaan perille" jne) unohtamatta täydentäviä kysymyksiäni, joihin vastaamiseen häneltä saattoi mennä koko kahvitauko.. Kiitos kärsivällisyydestäsi Riikka; yritän jatkossa olla sponsori, joka aiheuttaa vähemmän työtä ja vaivaa ja joka tuottaa enemmän hyötyä ja helppoutta.. :D

No mutta. Tässä teille kuvakertomuksena päivä Callisto Horsesin Riikka Harjulan, ratsuttaja-kilparatsastaja-kasvattaja-talliyrittäjän elämästä, olkaa hyvät!

Kello 05.15, päivän kalsarivalinta.
Kysyin Riikalta, paljonko heillä siellä Ypäjällä oli pakkasta (meillä Jokioisilla oli viisi astetta..). Riikka vastasi, ettei ollut uskaltanut katsoa.. :D

Klo 05.30, aamupala ja paperitöitä.
(Kysyn vain, MISSÄ IHMEESSÄ ON KAHVI???)

Klo 06 aamupuuro. Pavon Speedibeetiä + Sinipellavan pellavarouhetta.

Klo 06.30 aamutalli. Siivottavana kuuden karsinan talli sekä ponien ulkokatos.

Klo 08.15 kaksivuotiaalle Jimpulle aamupalaa sekä tarhojen siivous.
(Allekirj. huom.; WAU mikä tarhanpohja!!)

Klo 09. Riikka kirjoitti kuvateksteiksi "Huomatkaa kuinka Karkkia kiinnostaa", sekä "talvihanskat".
(Onko talvi jo ihan oikeasti tulossa?? On, ainakin meillä täällä naapurikunnassa; aamulla piti pistää auto piuhaan, että päästäisiin nikottelematta liikkeelle..
..tosin se, johtuuko se autosta vai pakkasesta, jäänee epäselväksi.. :P )

Klo 09.45 Viivin koulutreeni. Kuusivuotias fwb-tamma Fay of Avalonin tavoitteet ensi kaudelle ovat Riikan mukaan 120cm luokat sekä muutama koululuokkakin.
Tai härkätaistelu, riippuen siitä, miten tamma tulee toimimaan.. :D

Klo 10.45 herkkuhetki.
(No, herkkunsa kullakin.. :D )

Klo 10.49, Hamppukauppa. Kysyin Riikalta hampusta kuivikkeena, hän vastasi näin:
"Vaihdoin hampun kokeiluun n. 1,5kk sitten. Olin siitä kiinnostunut jo aikaisemmin, mutta hinta vielä pelotti minua. Varsinkin kun olin kokeillut jo vaikka ja mitä kuiviketta- ja aina vaihdoin takaisin puruun.
Otin sitten satsin kokeiluun. Ohjeessa sanotaan että n.4 paalia per karsina. tietysti riippuu karsinan koosta. Itse laskin 'että semmonen 3/4 osa paalia per neliö, eli meilläkin on muutama erikokoinen karsina: normi 9 neliön karsinaan laitoin 6 paalia, hiukan siis enemmän mitä ehkä suosituksissa.
Tän jälkeen annoin olla joku 4-5 päivää niin, että siivoilin vain kikkareet pois. Sit lisäsin kaikkiin vielä pari paalia lisää: ja voila! superhyvä patja on valmis!
Tän jälkeen en tosiaan ole kuin lisännyt sen ehkä yhden paalin per kersina per viikko. Joillekin oikein sottapytyille sit kaks paalia. Muuten siivotaan vain kasat ja kikkareet, ja sit pissat vasta kun alkaa tulla "näkyviin". Hamppu voittaa muutenkin mennentulleen kaikki kuivikkeet, se ei pölise yhtään, siinä on todella neutraali antiseptinen tuoksu, hepat maistaa sitä kyllä mutteivät syö, patjaksi tehtynä se imee hyvin, sekä se on helppo käyttää. tietty vielä sen saa ajaa suoraan pellolle."

Klo 10.50, "Namipussi, on meillä kaikilla hevosilla käytössä , isot ja erityisesti varsat saa siitä palkkioita kun ne on tehneet jotain "oikein" (sekä myös selkäänkiipeämisen jälkeen tai ridan jälkeen) näin hevoset saa odottamaan ihmistä parammin."

Klo 11.15 Pomminpurkaja-Pikkuliisa. Kysyin lempinimestä, "Sillon jo pomminpurkajan tukkakin! On pieni ja pippurinen ruutitynnyri, myytävänä myöskin! Kiltti kuin mikä, mutta syttyy voittamaan esteradalle!"

Klo 11.20 Elli. 3vee.

Klo 13.15, Venus ja karvat. 

Klo 14, rivinhoitoa.

Klo 14.10, säteenhoitoa. "Harjaan ja putsaan kaviokoukulla ensin kavionpohjan, tai jopa mieluiten pesen kavion. Tämän jälkeen 2-6 päivään joka päivä tuota ainetta tummin kohtiin. Nyt Venus aloitti tämän kuurin, koska sillä hieman haiskahti märkien kelien jälkeen kavionpohjat. Tämä aine on auttanut minulla tosi hyvin, mutta en ole varma saako sitä enää Suomesta mistään. vastaavanlaisia kyllä on varmasti tarjolla, mutta että auttaako, en tiedä.."

Klo 14.25 Minnin juoksutus.
Vasemmalla Nuorten Hevosten Festivaaleilla elokuussa ottamani kuva, oikealla Riikan eilen ottama kuva. Tätä Oldenburg premie-tamma Roman Hummingbirdiä "on hoidettu paljon kiropraktion, osteopaattien ja hierojan avulla tänä vuonna.Sillä on todennäköisesti traumaperäinen kieroutuma lanteessa, jonka huomasin keväällä selästä käsin kun olin laittanut sen satulaan. Siitäkin tulee jumiheijasteita mm. selkään ja niskaan. Täten sillä on aikamonipuolinen tuo reenaus, se juoksee kerran-pari viikossa liinassa."

Klo 15 Riikalla sisäänratsastuksessa oleva kolmevuotias ruuna Festivo. Luonne kuulemma täysi kymppi. Ja myytävänä :)

Klo 16.20 Manta-mussukka. Sama hevonen löytyy myös tuolta ensimmäisestä kuvasta :)

Tämä Jessica Oleniuksen kasvattama ja Riikan itsensä omistama viisivuotias fwb-tamma Carmanda (Cardento - Königin's Sohn KS) osallistuu Riikan kanssa tämän kuun lopulla Hihsiin, torstaina ja perjantaina. Kaikki kipin kapin paikalle heitä kannustamaan, jooko!?

Klo 16.55 Dresscode? :D
Hevoset vasemmalta lueteltuna: kolmevuotias Bear Bay Venus FWB (Catcall - Carano). Kuusivuotias Viivi, Fay Of Avalon (David Copperfield - Electro). Viisivuotias Manta, Carmanda FWB (sukutiedot yllä).

Klo 17, kolme apinaa; Sofi 5vee, Sandra 7vee ja Miko 2vee.
(Hämmästyttävää, että Riikka ehtii tekemään ihan perusäitijuttujakin, kaupan kautta kotiin ja siihen malliin.. :D )

Klo 17.30 NuoriHerra Hevosmies Miko, My Little Pony kourassaan.
(Tarina ei kerro moisen virnistyksen syytä.. jos minun lapseni olisi, epäilisin heti jonkinlaista vilppiä tai muuta epäilyttävää.. :D )

Klo 20.30, vuosikkaiden vienti pihattoon.

Klo 22, iltaheinät.

Niin että vieläkö joku on sitä mieltä, että hevoshommissa on suurta glamouria ja hohtoa; tai yrittäjän vapaassa aikatauluttamisessa muka jotain vapaata?! :D

Torstaiterkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Veikko

Kaikki syyni kirjoittaa tämä postaus ovat erittäin itsekkäitä. Ensisijaisesti kirjoitan tämän siksi, että se toimisi suurena motivaation lähteenä sille, mikä ehkä haparoivasti on alkamaisillaan (lähellä olevani tietävät, että näitä haparoivia alkuja on kuluneiden vuosien aikana ollut useita..). Toissijaisesti tämä toimii alkupohdiskeluna tallimestarikoulutuksessani vaadittavan valtaisan portfolion yhteen osa-alueeseen (voiko oikeasti olla niin, että olen jotain vuosien varrella oppinut, ja alan tehdä tätä vuotta ennen vaadittua palautusaikaa?!). 

Uskon, että taaksepäin katsominen auttaa eteenpäin menemistä; tämä pätee niin omaan elämään kuin myös hevosen kanssa etenemiseen. Kun keräilin kuvia hevosestani, totesin, että johan tässä on tultu piiiiitkääääällllleeee siitä, missä olimme neljä vuotta sitten heinäkuussa, kun Veikon ostin. (Lisää Veikosta TÄÄLTÄ.)

Tiedän, että hevoseni liike voi parhaimmillaan olla hieno ja täysin kouluradoille kelpaava. Olen tätä uumoillut koko ajan, vaan kun hienoiset (ai HIENOISET..pöh!) auktoriteettikinastelut ovat leimanneet tekemisiämme, en ole uskaltanut muuta kuin ehkämahdollisestitoivoa, että joskus, jonkun kanssa, Veikosta saisi irti sen, minkä tiedän tuosta eläimestä löytyvän. Nyt, kun planeetat ovat kohdallaan ja fengshuit levolliset, on työskentelymme ollut miellyttävää, helppoa ja tuloksekasta (joko olemme siis saaneet johtajuuskeskustelun valmiiksi, tai sitten tuossa on jotain pahasti pielessä..). Viime viikolla sain Ypäjältä Laura Porthanin kokeilemaan Veikkoa, ja toivon, että tästä käynnistyy hyvä ja eheä harjoituskausi ensi kesän koulukisoja ajatellen. Ehkäpä nyt, kun minulla ja hevosellani on kaikki hyvin sekä ratsuttaja-valmentaja-kisakuski-Laura on löytynyt, voin aiempaa aktiviisemmin keskittyä hevosen monipuoliseen työstämiseen (no se ei suurta treenimäärän lisäystä vaadi; olisinkohan nyt jonkun viikon ratsastanut, sitä edeltävä kerta oli alkutalvesta.. noloa, eikö!?)

Että olen onnellinen tästä kuvasta ja tuosta muodosta, missä ravurinpoika kulkee <3
Ratsastajana oi-niin-taitava Laura Porthan.

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia aiempia valmentajia ja ratsuttajia, ketkä meitä ovat vuosien varrella auttaneet (ja erityisesti minua henkisesti tukeneet pohtiessani omia vajeita ja puutteitani..). Miljoonat kiitokset Maija Moisio, Sisko Anttila, Sanna-Kaisa Klemelä, Anna Talja ja Petra Koivulahti! Ehkä suurin kiitos kuitenkin kuuluu Ponityttö-Veeralle, joka on minua huomattavasti enemmän jaksanut työstää Veikkoa. Kiitos Veera <3 

Ensimmäinen näkemäni eteen-alas-laukka, kuvattuna syyskuun alussa. Jos joku ihmettelee Ponityttö Veeran etunojaa, on hän juuri ulkokädellään kiittämässä Veikkoa kauniista ja hyvinpyörivästä laukasta. 

Maaliskuu 2012.
Askel oli vielä varsin.. hmm.. etenevä ja erittäin etupainoinen, Tuo kamala lihavuuskunto oli omaa syytä, edelliskesänä kun sen ostin, se oli ollut ihan hyvässä kunnossa, mutta pääsi vahvasti laihtumaan talven aikana. Pellavarouhe piti sen vatsan löysällä, mitä ei varmaankaan helpottanut stressi, joka johtui omistajan ja tallin muutoksesta. Pellavarouhe pois ja energiapitoinen mysli tilalle, hiljalleen ulkonäkö koheni ja ripuli hävisi.

Huhtikuun alku 2013
Etupainoa löytyy, vahvasti.. :D

Kesäkuu 2013
Allekirjoittanut selässä, kenttä aitoja vaille valmis.

Toukokuu 2014
Ratsuttaja Anna Talja Ypäjältä ja Veikon ihan toimiva laukka.

Heinäkuu 2014
Edelleen jarrut puuttuu, toisinaan.

Toukokuu 2015
Ella-Aputyttö kyydissä.

Syyskuu 2015
Tällä hetkellä Veeran tehtävänä Veikon kanssa on työnteko ilman satulaa, koska allekirjoittanut ei siihen hommaan uskalla lähteä. Liian heikko tasapaino, liian suuri itsesuojeluvaisto (=pelkuruus..) sekä liian paksu ihrakerros (jaloissani) estämässä tiukkaa istuntaa..

P.S. Ostin alennusmyynnistä kahdet ratsastushousut. Ne ovat todelliset (ja vissiin elämäni ensimmäiset) motivaatiohousut, niissä tosin on tuplahaaste. Ne ovat NIIN ihanat pöksyt, toisissa on blingblingiä ja toisissa tahmapaikat (okei tuolle on varmaan joku oikeakin sana.. :D )! Että housuista pääsisi nauttimaan, tartteis VAAN laihtua SEKÄ aloittaa ratsastus ihan oikeasti..

Kautta vuosien, riippumatta siitä, kuinka on täytynyt vääntää, on hevoseni ollut ratsastuksen jälkeen positiivisen uupunut ja rauhallinen (tiedän, herää kysymys miksen sitten ole päivät pääksytysten sen kanssa tehnyt töitä.. hyvä kysymys..).

Valmennusoppien mukaan minulla on nyt hevosen lopputavoite muotoiltuna (vai onko se ollut koko ajan olemassa mutta vasta nyt uskallan sen sanoa ääneen, ensimmäistä kertaa?). Ensi kesänä Laura ja Veikko kouluaitojen sisäpuolelle, mieluusti suomenratsujen kuninkaallisissa alkusyksystä. Tämänhetkinen taso on se, että Veikkoa on nyt liikutettu kolmesta viiteen kertaan viikossa, hyvin vaihtelevissa paikoissa ja vaihtelevin vaatimuksin. Ensimmäinen välitavoite on ehjien ja suunnitelmallisten treeniviikojen ja -kuukausien jatkumo sekä takaosan lihasvoiman lisääminen, että se jaksaisi pyörittää pidempään sitä vahvaa liikettä, mitä hevosesta löytyy. Siihen pääsemme jatkamalla mäkien kiipeilyä, sekä mahdollisesti, mikäli yritys olisi onnekkaampi kuin parin vuoden takainen, hevonen valjaisiin ja jotain vetämään (älyttömän näpsäkkää olisi, kun tällä voisi vetää lanaa tai lumiauraa.. :D ). Toinen välitavoite on hevosen koulutustason kohottaminen; kun löytyy enemmän lihasvoimaa ja myös kestävyyttä, voi tälle opettaa vaativampiakin asioita kuin oikeaoppinen laukannosto tai rauhallisesti etenevät siirtymiset.

Minun itseni suhteen samat teesit kuulostaisivat tältä:
Tämänhetkinen tilanne - Painan sen verran, että mikäli istuisin jonkun päälle, ei jäisi muuta kuin liiskaantunut ihmispolo. Ihraa on niin paljon, että "jalkojen kietominen hevosen ympärille" on fysiologisesti täysin mahdotonta. Toki on hyvä, etten ihan kukkakeppi ole, saavat oripojat hiukan askarrella ennen kuin saavat minut maasta irtoamaan, mutta rajansa kaikella..
Välitavoite - Kuntoliikunnan (tuhannetta kertaa) uudelleenaloittaminen sekä ruokavalion siistiminen. Minulle (kuten monelle muullekin naiselle) liikkuminen tuo niin sanotusti selkärankaa. Kun liikunta jää syystä tai miljoonannesta pois, alkaa siististä syömisestä lipsahdella mikä johtaa morkkiksiin sekä kyvyttömyyteen tehdä moninaisia asioita (esim. ratsastaminen). Yläselän ja niska-hartiaseudun itsenäisen jumppauttamisen ja venyttelyn aloittaminen; nyt kun ratsuttaja alkaa aktiivisesti työstää hevosta, eivät rahat riitä hierojaan.. (ei se haittaa, hierominen sattuukin niin saatanasti..).
Toinen välitavoite - Tässä kohden mennään minulle hiukan uuvuttavaa aikaa, loka-marras-joulukuun pimeitä päiviä, jolloin perusarjen kotona ja töissä jaksaa hanskata, mutta muussa joutuu jo pinnistelemään. Toinen välitavoitteeni siis olisi se, että mahdun kumpiinkin uusiin motivaatiohousuihini (hei, niiden koko alkaa nelosella, että kyllä nyt herran pieksut niihin pitäisi saada tämä ahteri tungettua!!) SEKÄ käytän niitä aktiviisesti; kykenen siis ylläpitämään sekä itselleni että hevoselleni suunnittelemat aikataulut ja harjoitukset, pimeästä huolimatta.
Lopputavoite - Kyetä ratsastamaan sujuvasti Veikolla, ilman satulaa. Omata nykyistä pienempi elopaino sekä vähemmän täyteläiset muodot. Myös yksi leuka riittäisi.

Ei tässä sitten muuta kuin heippa ja hyvää tätä päivää!

Minna/ Päiväkummun Hevostila

#1 Babyoilia ja kumilenkkejä..

"ETITÄÄN PONSORIA!

Elikkä juu, yhteistyötä. Hyvänlaatuinen, huumorintajuinen yhteistyökumppani maksamaan kilipailu- valamennus että hevos(t)en kuluja. Isi ei maksa, eikä lapset anna enää mennä rikkomaan säästöpossujansa.
Mullon kaks pirun hienoa kilipapeliä tallissa, ja yks meleko hieno. Sekä neljäs odotettavissa oleva hieno, ja pellossa vielä lisää kasvamassa. Niitä pellonpuoleisia pitää vielä lannoittaa pari vuotta..
Tunnustan olevani työnarkomaani, rehellinen ja sanani mittainen, ja kun tuo menestymisennälkäkin alkaa kolkutella ovia, kun on ferrareita ladossa..
Sopivan (yhteistyö)kumppanin tullessa vastaan, lupaan edustaa naama rampissa (hymystä) ja käyttäytyä yhtä siivosti kuin ennennii, kypärä päässä.

Yhdenillanjutut ja renkaanpotkijat, älkää vaivautuko. Rock N'Roll !"

Törmäsin somessa tuohon sponsorinhakutekstiin, josta tuli NIIN "siitä se ajatus sitten lähti"-fiilis; kerrankin ne kaksi tai ehkä jopa kolmekin yksinäistä aivosolua kirskahtivat yhteen (hetkeksi vain, tosin..). Pisti sumplimaan Päiväkummun Hevostilan loppuvuoden markkinointibudjetin kohteet ihan uusiksi. Pähkäilin, että ehkäpä nyt hylkään muutaman varsanäyttelyn käsiohjelman mainospaikat (ei muuten ihan halpaa puuhaa ole, niissä mainostaminen!), ja siirränkin pienenpienet ylimääräiset (?) euroseni ihan uuteen osoitteeseen. Ponityttö veti tästä herneen nenäänsä ("ja SÄ sanot MULLE ettei oo yhtään rahaa ostaa ees sitätaitotataikolmatta hömpötystä"), isäntä vaan pohti pitkään ("sulla toi ajatus taas lentää.. huoh") MUTTA onneksi Riikka itse innostui.

Riikka on Aikas Kova Tyyppi  ( lue: kilparatsastaja-hevoskuiskaaja-ammattiratsuttaja-rodeoratsastaja-hevoskasvattaja) mutta myös kotiäiti-keittiömestari-psykologi-heinämies-kirjanpitäjä-webmaster-varastotyöläinen-paskanlappaaja-pakkaaja-kauppias. Se, mikä kolahti, oli hänen määritelmänsä viimeisen kohta; "köyhä hevosenomistaja". Siksipä tulette jatkossa lukemaan Riikka Harjulan Callisto Horsesin ja Päiväkummun Hevostilan välisestä yhteistyöstä, kerran kuukaudessa teen postauksen; ei nyt ehkä Rolexin tai Racingin tai Volvon tyyppisistä isojen rahojen diileistä, vaan Yritteliäiden Ihmisten Välisestä Olemisesta.

Tässä siis, olkaa hyvät, Päiväni Kilparatsastajan Sponsorina, osa 1. Riikan vastaus kysymykseeni "mitä teet tällä saamallasi valtaisalla summalla?" toimii samalla erittäin valaisevana ohjeena kaikille, kenen hevoset osallistuvat näyttelyyn.

Paras pesukuva ever?! <3
Tämä ja alla oleva kuva, Riikka Harjula

Tällä hetkellä voisin marssia neljänkymmenen euron kanssa ruokakaupan kautta hevostarvikeliikkeeseen; Ebef on tulossa (toim. huom. European Breeding Event Finland, jonne on ilmoittautunut yli seitsemänkymmentä maitovarsaa!). Sinne valmistelu on tärkeää; pienet silaukset viimeisen päälle kruunaavat kaiken. Ostoslistaani siis kuuluisi Cowboy Magic-selvitysgeeli sekä shampoo ja silikoniset mustat kumilenkit (toim. huom. miten niin ne peruslenkit, jotka juuttuvat letinnykeröihin kuin paska junttilan seinään, eivät kelpaa!?!); ruokakaupan puolelta BabyOil ja täydellisten lettien tekemisessä oleelliset tylppäpäinen neula ja karhunlanka (joita ei kuulemma löydy käsistään näpsäkän Riikan kaapeista..)

Cowboy ja rosewater; en ehkä ymmärrä yhtälöä!?

Kaikki hevoset NIIN tykkäävät pesusta?!
Kuva Anna Niemelä

Ensin pesen hepan shampoolla, mieluiten edellisenä iltana, jotta karva kerkeää yön aikana laskeutua nätiksi. Lorautan jo pesuveteen pienen tujauksen BabyOilia, tällöin se levittyy karvaan hyvin antaen hienon kiillon. Sukkapyykki tehdään ehdottomasti kimoshampoolla, kaviot pestään juuriharjalla hyvin sisältä ja ulkoa. Harjaa en kovin paljon hankaa shampoolla; on paljon helpompi letittää kun siinä on vielä hepan omaa rasvaa (toim. huom. kaikki kampaajat sekä pitkähiuksisten tyttöjen äidit tietävät tämän saman; ”..tana näistä mitään lettiä saa, kun hiukset vaan lentävät karkuun!!). Hepan kuivaus ja loimitus. Häntään suihkutetaan hyvä määrä nestemäistä showshineä (tätä ei kuulemma sovi säästellä) ja letitetään ranskalaisittain ylhäältä asti; seuraavaksi päiväksi saadaan sitten kaunis kihara. Selvitys tehdään vasta seuraavana päivänä lettiä avatessa, hännän kuivuttua (kampaajat ja hiuksiaan arvostavat tietävät tämän saman; märkänä ei hiuksia/ jouhia saa selvittää, aiheuttaa muuten ”tuhoa”). Ennen kuin pesuvesi on ehtinyt kaviosta kuivua, laitetaan öljyä, joka sitoo kosteuden kavioon. Ylimääräiset karvat poistetaan. Vuohistupsut, niskaan siili, hännän tasaus, nypitään silmän ympäriltä tuntokarvat pois näkökenttää haittaamasta (toim. huom. muutama vanhempi herrasmies voisi tätä aspektia harkita; vai auttavatko nuo vanhain herrain kulmakarvat piilottamaan eukon näkökentästä?!). Ettehän vaan koske turvan tuntokarvoihin, se on ehdottoman kiellettyä, jos yhtään hevostaan arvostaa!

Ennen hoohetkeä letitys (ne silikoniset kumilenkit!!), mieluusti vielä ompelemalla jotta tulee kauniit sykeröt (toim. huom. miten ihmeessä tämä tehdään villikkovarsoille?!). Harjaus tiiviillä harjalla, tarvittaessa kavioiden pesu. Viimeistellään turpa ja silmänympärykset BabyOililla; voi myös laittaa harjan tyveen, korviin sekä häntään. Tässä vaiheessa häntään sopii paras selvitysaine ever, Cowboy Magician geeliselvitysaine (toim. huom. en vieläkään tajua tuota ruusuvettä tässä lehmipojan magiassa..?)

Näyttelyn jälkeen - oi onnea :)

Josko näillä ohjeilla myös vähemmän-ammattilaisten varsat pärjäisivät näyttelyssä, olisi oikein hyvä. Siispä onnea matkaan Riikan sekä kaikkien muidenkin varsojen omistajille; olittepa sitten Ebeffiin tai jonnekin muualle menossa.! Minun näyttelyvalmistautumisurakka alkaa Mustan harjan käsittelyllä, lienee paras jo nyt alkaa irroitella mutaklimppejä ainakin metrin mittaisesta harjasta, jotta hevoinen olisi edustavana Urjalan näyttelyssä 19. päivänä tätä kuuta..

Hyvää keskiviikkopäivää kaikille toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila

P.S. Pihattojengin esittely tulossa varmaankin seuraavassa postauksessa (tai sitä seuraavassa.. tai sitä seuraavassa..), täällä on koolla taas riemastuttava sekametelisoppa! Joulukuussa muutan itseni teiniriiviöiden kaitsijasta lastentarhatädiksi, kun viisi nulikkaa muuttaa äitiensä luota tänne.. *pyyhkii hikeä otsaltaan*. Vieroitettujen varsojen kiintiö on siten ehdottomasti täynnä, mutta laumaan mahtuisi heti yksi tai kaksi 1-2 vuotiasta orivarsaa! Infoa täällä.

(Talli)yrittäjän työpäivä

On aiemminkin ollut postauksia/kuvareportaaseja työpäivästäni (Talliyrittäjän pakkaspäivä ja Talliyrittäjällä takki tyhjänä ja Talliyrittäjän hellepäivä ja Tämän talliyrittäjän työpäivä ), vaan ajattelinpa nyt taas tehdä jutun tästä aiheesta. Tässä valotan hiukan muita puolia itsessäni/yrittäjyydessäni kuin vain noita tuttuja hevosjuttuja.

Hevostalous kun tunnetusti ei ole mikään kultakaivos tekijälleen, etenkään jos talli on puoliksi tyhjää täynnä; silloin on pakko keksiä jotain muutakin, mistä elantonsa (tai ainakin maitokaupparahansa) silloin tällöin saisi. Tässä on ollut hyötyä siitä, etten nuorena oikein tiennyt miksi haluan isona, vaan ehdin tehdä töitä parturi-kampaajana, jumppa- ja kuntosaliohjaajana sekä myös harrastin valokuvausta niinkin tosissani, että pyrin Taikkiin opiskelemaan (en kyllä sinne päässyt, mutta jonkinlainen meriitti oli, että pääsin kolmivaiheisissa pääsykokeissa loppuun asti..).

Tässä siis minun tiistai, jossa on melkolailla kaikkea muuta paitsi hevosia :D


Kello 6.30. Heräsin liian aikaisin, kurkkasin makuuhuoneen ikkunasta ulos ja totesin, että nyt on parempi nousta ylös ja lähteä liikkeelle (vaikka yöunet jäisivätkin sitten liian lyhyiksi). Kuvasin ensin meidän laitumen porukan, sitten lainalaitumen laumaa (mustavalkokuvassa kaksivuotias suomenhevosori Tukkilan Hulabaloo).

Kello 7.45. Takaisin kotiin, jossa Ponityttö pyöritteli silmiään "ai sä olit taas taiteilijasieluilemassa..". Ihme tyyppejä, aina pyörittelevät minulle silmiään, kun käyn kameran kanssa aamuloikahtelulla.. :D Aamukahvi(pannullinen) ja samalla viikonloppuisen "työvuorolistan" tarkkailua assistenttini kanssa; tulossa Nuorten Hevosten Festivaali (tässä linkki aikatauluihin, jos jollain on liikaa aikaa huomisesta sunnuntaihin), minne olen menossa kuvaamaan. Siinä yhdistyy monta asiaa: kuvaaminen ja sillä hienoisen lisäansion saaminen sekä nuorten hevosten luokkien seuraaminen, mikä jo ihan perustekemiseni ja yrittäjyyteni kannalta on varsin oleellista.

Martta-Neiti. Todella suuri apu tässä omassa heräämisprosessissani.. not?

Kello 8.20. Aamiainen lapsille ("ota ite jääkaapista.. ai miten niin herätin liian myöhään, hyvinhän nyt kutosluokkalainen kundi ehtii kahdessakymmenessä minuutissa saada itsensä hereille, suihkuun ja aamiaiselle!"), itselle aamiainen-on-the-road ja matkaan. Lapset kouluun (itse vastaamme kaksospoikien kuskaamisesta, jokaikinen päivä) ja minä aamupäivän jumppia ohjaamaan.

Kello 12. Himaan, lounas huiviin ja kevyttä torkkumista koneella hyvin tovin . Ryhdistäytyminen; pihaton seinää maalaamaan. (Talvikaudella tähän väliin tulisi paskanlappaamista, jollei isäntä niitä olisi jo ehtinyt tehdä.)

Kello 15.45. Välipala-on-the-road ja hierojalle. Note to self: Älä kuvittele, että selkäsi pysyy kunnossa, jos et kevätkaudella käy lainkaan hierojalla etkä myöskään itseksesi jumppaa.. Note to self, vol. 2: Kun lapaluita ympäröivät lihakset menevät totaalijumiin, ne ovat sitten totaalijumissa eivätkä anna nukkua kunnolla, eikä syvään hengittäminen tai aivastaminen välttämättä tunnu kivalta (eikä hierojasi välttämättä tykkää, että häntä ahdistelet, kesken lomailun).

Kello 16.45. Hierojalta suoraan kirjastoon tekemään ensimmäistä ennakkotehtävääsi (hämmästyttävää kuinka hyvin saa hommia tehtyä, kun ei hengaa välillä facebookissa eivätkä lapsesi häiriköi vähän väliä!). "Luettele Suomessa pidettävien kantakirjojen/ rekisterien merkittävimmät jalostusoriit sekä selvitä pääpiirteissään oriiden sukutausta ja tuotokset; suomenhevosjuoksija, suomenhevosratsu, lämminverijuoksija ja fwb." Aloitin lämminverijuoksijoista, se kun on minulle aivan hepreaa ja, anteeksi vaan kaikki lämpöisten tuntijat, ei ehkä ihan lähinnä omaa tietämystäni tai edes kiinnostustani.

Tästä ne sitten lähtivät liikkeelle, tallimestarin erikoisammattitutkinnon opintoni!

Kello 18.15. Kirjastosta suoraan jumppasalille, siellä illan jumppatuntini puoli seitsemältä. Sieltä kauppaan (palauttava jäätelö on ensiarvoisen tärkeää!!) ja kotiin, jossa isäntä on käynyt hoitamassa hevoset, niin kuin on muutenkin jo tehnyt koko päivän.


Kello 20-noin 22. Lasten kanssa hengaamista. Ai miten niin pari tuntia päivässä ei riitä yhteiseen olemiseen ja miten niin yhteistä päivällis-illallista ei voi syödä iltayhdeksältä ja miten niin saunassa lasten kanssa ollessa ei samalla voi torkkua ja kuunnella heidän päiväraporttejaan??!.. Jep, hunsvottiäiti.

Kello 22.30, kun ehkä mahdollisesti kannattaisi jo mennä nukkumaan, lähden tarkistamaan laitumien vedet sekä syöttämään meidän laitumen tyypeistä kaksi laiheliinia. Nämä iltahetket ovat jotain.. mitenhän näitä kuvailisi.. äärimmäisen miellyttävää, rentouttavaa ja rauhoittavaa; niiden takia venytän nukkumaanmenoani liian myöhäiseksi, että saisin nauttia hämärästä hiljaisuudesta ja siitä, että hevoset syövät väkirehunsa rauhassa, ilman huiskintaa ja potkimista.

(Kello 01, jolloin olin jo menossa nukkumaan, mutta kun oli tähdenlentojen ilta, piti lähteä niitä katsomaan ja kuvaamaan. Tämä kuva ei ole tämän viikon tiistaina kuvattu, vaan silti sen tahdon tähän laittaa. Joskus vaan on ihan pakko verottaa yöuniensa mittaa, kummastakin päästä..).

Tällainen oli minun tiistai. Ei pääse kyllästymään tekemisiinsä :D

Lupsakkaa torstaita toivottaen 

Minna/ Päiväkummun Hevostila

3282, viimeinen osa.

No johan. Tästä vauhdista olisivat kyllä sen kuuluisan Iisakin kirkon rakentajatkin kateellisia  ja ihmeissään. Matkatarinani ensimmäisen osan sain pihalle kahdeksas heinäkuuta, toisen osan vajaat kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen ja nyt tämä viimeinen osa tulee sitten kuukausi ensimmäisen osan jälkeen ja noin kaksi kuukautta reissulta kotiin palattuamme.. *pudistelee päätään TOSI nolona*

Jos kahdessa edellisessä osassa saitte/jouduitte nauttimaan postauksista, missä ei ihan kauheasti ollut hevosia, on tässä sitten päin vastoin pelkkiä hevosia. Kävimme isännän kanssa lomareissumme aikana neljässä eri hevospaikassa kuvaamassa, ajatuksella "menemme sinne minne pyydetään". Ne määrittelivät takaisintuloreittimme, ja uskotteko kun sanon, että se oli erittäin miellyttävää! Aamulla katsoin kartasta että "tuolla tarttee olla tänään kahdelta/ huomenna iltapäivältä/ kolme päivän päästä, mitäs tietä ajetaan?". Ensin kartta kohdilleen, sitten booking.comiin haku, ja sieltä halvin mahdollinen paikka. Rentoa, vapauttavaa ja todella antoisaa, lämpimästi suosittelen kokeilemaan moista lomailutapaa!

Sen kummemmin en ajatellut esitellä hevosia tai kuvia, muutaman erittäin tähdellisen seikan kerron toki. (Jos alkaisin taas luennoida kuvista, joutuisi postauksen ulostuloa odottamaan taas pari viikkoa; nämä kuvat nimittäin olin jo laittanut valmiiksi heinäkuussa.. :P )

Tässä siis kuvia Oulun Kestilästä, Vuokatista sekä Itä-Suomesta Ruokolahdelta ja Virmutjoelta. Miljoonat kiitokset Heidi, Pauliina, Sanna ja Jaana; kiitos että pyysitte tulemaan, ja esittelitte itsenne, hevosenne ja tilanne (sekä osallistuitte kesälomaamme maksamalla bensamme! :D)

Kiahan Sunfiren ja Kiahan Sebastianin mutsi, Future´s Dream, tässä ihan viimeisillään tiineenä. Olipa tässä paljon samoja ilmeitä ja eleitä kuin pojissaan Sakessa ja Sepossa; kuin myös takana olevassa poikien vuotiaassa puolisiskossa Darlassa. Olen onnellinen, että tämän ei-ikuisuuksia-kestäneen talliyrittäjän urani aikana olen saanut tutustua emään ja hoitaa sen jälkeläisiä, on tosi mielenkiintoista tutkailla, löytyykö samaa rakenteessa/ luonteessa/ eleissä. Näistä ainakin löytyy, aivan valtavasti!

Kovasti olivat harjanneet ja puhdistaneet, että olisi tamma siistinä kuvissa. Hienoisesti ehkä siinä epäonnistuivat :D

Yksi lukuisista syistämme kääntyä takaisin ja pistää auto parkkiin.. :D

Pauliinan luona Vuokatissa oli suuri ilo ja kunnia kuvata isoa hevoslaumaa, oma neljän tai viiden hevosen lauma tuntui kovinkovin pieneltä..

Pitkän aikaa sen jälkeen, kun varsat ja hiukan vanhemmat olivat tulleet täyttä laukkaa luoksemme, ilmestyi tämä kukkulan takaa näkyviin. Hessu-pappa, melkein kaksikymmentäseitsemän vuotta <3

Sanna luona Ruokolahdella ja voi hyvänen aika että oli hienonhienoja vuotiaita tammoja! Jos näistä ei näyttelyiden/ jalostuksen/ kilpailutulosten kautta tulla myöhempinä vuosina  kuulemaan, ihme ja kumma.

Jaanan luona Virmutjoelta jäi eniten mieleemme Jaanan kertakaikkisen rakastettava koira. Jaana syytän sinua vahvasti, jos meidän perheelle tulee pakottava tarve osaa russelinpentu.. piru sinut perikööt! :D

Tällaisen minäkin haluan!

Ihan kivastihan tuo liikkuu, vaikka parikymppinen onkin! :)

Hetki saattaa mennä ennen kuin seuraava postaus tulee (vaan ehkäpä nyt kykenen sen tekemään nopeammin kuin kuukauden päästä..), koska vieläkin arvon järjestänkö vielä yhden kuvakisan vai en. Vaikea päättää.. :D

Mukavaa maanantaita toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila