Harrastus? Ammatti? Harrastuksesta ammatti? Osa 1/2

Jotta voi harrastaa, täytyy olla rahaa. Rahaa saa, kun omaa jonkun ammatin ja tekee töitä. Hevosharrastuksen muuttuessa ammatiksi rahavirtojen suunta on hiukan epämääräinen. Se raha, mikä ennen meni ratsastustunteihin tai tallipaikkaan, meneekin investointeihin, kuivikkeisiin, rehuihin, polttoaineeseen, varusteisiin, laitteistoihin, kouluttautumiseen, työmatkoihin, yrittäjäeläkkeisiin.. jatkanko?

Myös ajankäyttö ja vastuukysymykset muuttuvat. Kun ennen saattoi jättää ratsunsa tallinpitäjän ruokittavaksi ja saattoi luottaa siihen, että hevonen tarhattiin, ruokittiin ja tarvittaessa lääkittiin, vaikka itse potikin vatsatautiakuumettamurtunuttajalkaamitälie, muuttuu tilanne, kun hevosharrastuksesta tulee ammatti. Vastuullasi saattaa olla yhden hevosen sijaan tallillinen hevosia, jotka sinun täytyy tarhata, ruokkia ja lääkitä (ja tehdä vielä montaa montaa muutakin asiaa), riippumatta siitä, mikä on oma vointisi, sää, arki vai pyhä, aikainen vai myöhä. Jos joku hevosista sairastaa, sinä olet se, kuka valvoo ja hoitaa (noin pääsääntöisesti). Jos hoidat parhaan taitosi mukaan hevosen, ja joku menee pieleen, sinä saat syyt niskoillesi, pahimmillaan syytteen, mistälie syystä, minkä turhautunut hevosenomistaja keksii nostaa. Vaikka kuinka opetat ja selität parhaasi mukaan, haukkuu sinut ja tallisi pystyyn äiti, joka ei voi ymmärtää, miksi hänen mussukastaan ei tullutkaan uutta Kyra Kyrklundia. Johan nyt kahdessa vuodessa pitäisi lapsen osata piffit ja paffit, surkea opettaja jos ei siihen pysty, kiukkuaa äiti. Yrittäessäsi selittää tallinomistajalle, etteivät hevoset jaksa tehdä neljää tuntia illassa töitä, ja että tuo tarvitsisi uutta satulaa ja että tuokin ontui eilen, saatat saada lopputilin ja perääsi murinat siitä, että kuinka kehtaatkin epäillä pomosi ammattitaitoa ja valittaa tyhjänpäiväisistä asioista ja mitä että vapaapäivääkin tarvitsisi, johan edellinen vapaa oli kaksi viikkoa sitten.

Hakiessani starttirahaa omaan aloittelevaan talliyritykseeni, silmäili asiasta päättävä herra laskelmiani. Totesi, että "jos hakisit näillä luvuilla starttirahaa vaikka kosmetologina tai putkimiehenä, nauraisin sinut täältä ulos. Mutta kun ottaa huomioon, että kyse on hevostaloudesta, mitä tehdään enemmän aatteiden ja elämänarvojen takia ja on elämäntapa, voi hän myöntää starttirahan.".

Hevostaloudessa on siis lukuisia ammatteja, mitä ei (ainakaan toivottavasti) ryhdytä tekemään suurien tuottojen toivossa. Mitä suuremmat investoinnit yritys vaatii, sen enemmän omia säästöjä ja laihoja vuosia on epäilemättä tiedossa. Kääntäen; vähäisiä investointeja vaativat ammatit voivat tuoda vähintään riittävän määrän leipää yrittäjän pöytään. Kengittäjä, hieroja, eläinlääkäri, ratsu-/ravivalmentaminen vastaan uuden tallin tai maneesin rakentanut talliyrittäjä.

Mutta kun ei hevostaloudessa ole kysymys rahan haalimisesta. Elämästä, toiveista, arvoista ja valinnoista. Näistä kertovat tässä ja seuraavassa postauksessa eri hevostalouden ammattien edustajat. Oman hevostenhoitajakoulutukseni kerron seuraavassa postauksessa, tähän laitan kaksi kuvaa, mitkä mielestäni kuvaavat minun talliyrittäjyyttäni varsin hyvin.

Talliyrittäjyyteen mahtuu paljon miellyttäviä ja hyviä hetkiä..

..mutta ehkä myös niitä vähän väsyneempiäkin hetkiä.

Sanna Eeva, talliyrittäjä, Forssa

Seevan tila

Taustani on talliyrittäjäksi varmaankin kohtalaisen tyypillinen. Olen harrastanut hevosia koko ikäni ja omistanut hevosia teinistä saakka niin että hevoset ovat olleet minulla kotipihassa. Lisäksi olen työskennellyt talleilla ja lomittanut hevostiloja, joten tallimaailma ja alan työt ovat tulleet tutuiksi.

Olen itsenäinen ihminen, eikä palkkatyöläisenä jonkun toisen alaisuudessa työskenteleminen ole koskaan tuntunut omalta. Myös lapsuudenkodista olen saanut yrittäjyyden mallin. Toiselta ammatiltani olen kirjailija. Kirjoittaminen ja hevoset ovat kulkeneet rinnakkain elämässäni aina, ja kun minusta tuli ammattikirjailija, aloin miettiä, miksen voisi tehdä ammattia myös toisesta minulle tärkeästä harrastuksesta. 

Olen koulutukseltani agrologi. Olen opiskellut Hämeen ammattikorkeakoulussa Mustialan yksikössä v. 2007-2011, pääaineenani hevostalous. Sivuaineina luin yritystaloutta ja markkinointia sekä erikoistuvaa hevostaloutta. Jo kouluun mennessäni tiesin, että tähtään hevosalalle yrittäjäksi, siksi rakensin opintoni sitä tavoitetta tukemaan. Kunnianhimoinen minäni koki tärkeäksi, että minulla olisi korkeakoulututkinto. Tämän vuoksi en harkinnut esim. hevosenhoitajaksi opiskelemista. Koulutukseni ei niinkään opettanut minulle hevostaloudesta mitään uutta, mutta antoi valmiuksia maatalousalalla toimimiseen noin ylipäänsä. 

Tälle tilalle päädyin yrittäjäksi hieman vahingossa. Olin opintojeni loppusuoralla ja työskentelin muutamana päivänä viikossa tämän tilan edelliselle yrittäjälle. Myös hevoseni asuivat tällä tilalla. Kun sitten valmistumiseni lähestyi, ilmoitti tilan edellinen omistaja laittaneensa tilan myyntiin. Hän heitti minulle puoliksi vitsillä, että osta sinä. Minä menin pankkiin ja muutaman viikon päästä olin maatilallinen ja vastavalmistunut agrologi. Tarkoitukseni ei ollut jäädä Hämeeseen, olinhan muuttanut tänne vain opiskellakseni, mutta sitten löytyi mies ja löytyi maatila ja ura yrittäjänä, joten täällä ollaan. Tälle tilalle tuntui turvalliselta jäädä, tunsinhan tilan jo ennen ostopäätöstä. Pidän suuressa arvossa sitä, että myyjä oli tuttu ja että olemme edelleen ystäviä ja teemme yhteistyötä hevosasioissa. Koin näin tilan ostoon liittyvät riskit hieman pienempinä, kun saatoin luottaa myyjän sanaan. Lisäksi olin omin silmin nähnyt kaikkina vuodenaikoina, kuinka täällä asiat hoituu. 

Talliyrittäjyyden huonoin puoli on huono kannattavuus suhteessa työn raskauteen ja sitovuuteen. Huonoon kannattavuuteen vaikuttaa ikävä kyllä omaa panosta ja omaa laadukasta tekemistä enemmän se mitä muut tekee: joku tekee aina halvemmalla, ja hevosalalla vielä liian suuri osa asiakkaista valitsee tallipaikkansa pelkän hinnan ja sijainnin perusteella. Veronsa, eläkkeensä ja vakuutuksensa maksavana on mahdotonta kilpailla hinnassa niiden kanssa, jotka ottavat asiakkaita talliinsa "omalle seuraksi" ja pyörittävät tallitoimintaa vain koska se tuntuu kivalta harrastukselta. Sijainnissakin on omat ongelmansa: on liki mahdoton yhtälö tarjota suuret tarhat, suuri kenttä, omat laitumet, hyvät maastot ja maaseudun rauhaa ilman riitaisia naapureita, ja silti sijaita kävelymatkan päässä kaupungin ytimestä. Kaipaan hevosalalle lisää ammattimaisuutta ja positiivista hinnankehitystä. 

Parhaimpia puolia ovat yrittäjän vapaus tehdä itsenäisiä päätöksiä, se että kaikki työ yrityksessä tehdään itselle ja itse, ihanat asiakkaat jotka pysyvät ja arvostavat yrittäjän ammattiosaamista, rutiineja rakastavalle ihmiselle työn samankaltaisuus päivästä toiseen, sekä tietenkin hevoset: herkät ja jästipäät, nuoret ja vanhat, pienet ja suuret. 

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja yritystoimintani on elänyt lepovaihetta. Yrittäjän on kuitenkin kehityttävä koko ajan ja pyrittävä eteenpäin, niinpä minullakin on suunnitelmissa kehittää ja laajentaa omaa ammattitaitoani ja lisätä yritykseni tuottamia palveluita. 

© Sanna Eeva

© Sanna Eeva

© Sanna Eeva

Eveliina Ranto, ratsastuksenohjaaja, Rannon Talli, Ilmajoki

Rannon Talli

Eveliina on aloittanut säännöllisen ratsastamisen kuusivuotiaana ratsastuskoulussa. Juniorivuosien jälkeen hän aina silloin tällöin, siskosta mallia ottaen, piti tunteja. Kunnolla hän alkoi tunteja pitää, kun aloitti Ypäjän Hevosopistossa opiskelut. Vuonna 2009 hän valmistui ratsastuksenohjaajaksi. Eveliina hoitaa pääsääntöisesti kaiken; aamutallista iltatalliin, ratsastustuntien pidon, läpiratsastaa ja ratsuttaa sekä omia hevosiaan, joista kaikki tekevät myös tuntiratsun töitä, että muiden hevosia sekä myös kilpailee. Eveliina kilpaili aiemmin vaativan tason koulua, mutta murtunut häntäluu estää nykyään kovan harjoittelun. Tällä kaudella Eveliina tähtää nelivuotiaan kasvattinsa kanssa racing-tasolle ja seitsemänvuotiaan kasvattinsa kanssa 110-120cm luokkiin.

Hevosia tallilla on kymmenen, joista kaksi on varsoja. Kaikki ovat omia, eli tallissa ei ole vieraspaikkalaisia. Rannon Tallilla on kasvatustoimintaa, tähtäimessä parempilaatuiset myyntiin tulevat kilpaponit/-hevoset (isäoreina mm. Kansas, For Enjoy Ask Z ja Heartbeat). Joskin tuntihevoskannan ollessa osittain jo iäkkäämpää, on hevoskasvatuksen taustalla myös ajatus siitä, että voi jättää omia kasvattejaan tuntihevoskäyttöön. Kaikentasoisia tunteja on viitenä päivänä viikossa, talvisin kaksi tuntia illassa ja kesäisin kolme.

Kun Eveliinalta kysyy työn parhaista puolista, tulee vastauksena välittömästi ”asiakkaat”. Kehuja saa myös ulkotyö sekä se, että työtä tehdessään pysyy hyvässä kunnossa ja tulee liikuttua terveellisesti ja tarpeeksi.

Huonoja puolia kysyessäni ensimmäinen vastaus on sää, Rannon Tallilla kun ei ole maneesia. Pimeydestä voisi Eveliina luopua ja kaikesta kuraan liittyvästä (ei lainkaan yllättävä vastaus ulkotyötä tekevältä..). Nousevat kustannukset (esim. kuivikkeet, eläinlääkärin kustannukset, kengitykset jne.) tuovat omat haasteensa kannattavalle yritystoiminnalle, myös Eveliinan tallilla. Haasteena on myös rajallinen määrä hevosia, mikäli joku hevosista sairastuu tai loukkaa itsensä, tietää se muille hevosille suurempia työmääriä tai sitten syyn perua tunteja. Jotka molemmat ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja.

Yrittäjän/ tallityöntekijän jaksamisesta Eveliina sanoo: ”Näin pienen tallin työntekijänä voin kyllä sanoa, että rankkaa työtähän tämä on. Monesti olen sanonut, että fyysisesti ihan miesten hommaa. Joten tallipäivien jälkeen on ihan naatti, eikä sosiaalista elämää kauheasti ole. Siihen päälle vielä erilaiset ihmiset ja heidän kanssaan toimeen tuleminen (ratsastamassa käy ihmisiä laidasta laitaan ja jokainen on luonteeltaan erilainen, joskus aina tulee erimielisyyksiä ja joutuu jyrkästikin asioita selventämään ihmisille).” Tunnettu tosiasia on, että ratsastuskouluyrittäjyys ei ole mitään miljoonahommaa; rahaa tulee kovin vähän, ottaen huomioon työmäärän ja työn "kovuuden". Kaikki ainekset itsensä loppuunpolttamiseen, niin Eveliinan kuin monen muunkin mielestä.

Asiakaskunnan muuttumisesta, ”hevosmiestaidoista”. Eveliina: ”En ole huomannut, että asiakaskunta olisi muuttunut kovinkaan. Ehkä vähän ollaan vieraannuttu hevosmiestaidoista ja ihmiset on ehkä hieman arempia kuin esimerkiksi minun nuoruudessani. Meillä tosin kannustetaan itse laittamaan hevoset tunneille kuntoon ja se on enemmän kuin suotavaa. Samoin jokainen viimeiselle tunnilla oleva riisuu aina itse oman hevosensa. Eli yritetään aina antaa hevosista irti muutakin kuin vain sitä selässä "istumista" ja moni jää niitä harjailemaan, rapsuttelemaan ja silittelemään tuntien jälkeen, jotkut jopa ruokkimaankin.”

Opiskeluajasta sekä Hevosopistosta: ”Minun mielestä se kaikki oli yllättävän rankkaa, mutta myös antoisaa. En näin jälkeenpäin koe, että olisin istunut siellä yhtäkään tuntia turhaan, mutta kyllä se reissaaminen etäviikoille ja kotona tehtävien tekeminen oli ehdottomasti rankempaa, kuin mitä odotin. Haaveilen vielä ratsastuksenopettajatutkinnosta, mutta vielä on edellinen koulurupeama liian tuoreessa muistissa, että siihen rumbaan lähtisin uudestaan.. vaan ehkä joku päivä!”

Tavoitteista: ”Ei minulla oikein ole enää muuta tavoitetta kuin jatkaa samaan malliin; että asiakkaat viihtyvät ja pysyvät tallillamme. Kilparatsastajana minulla itselläni ei enää ole tavoitteita, on enemmänkin niin, että hevosillani on tavoitteita, joita sitten yritän saavuttaa. Näiden nuorien ja omien hevosten kanssa on kiva, että jos siltä tuntuu, niillä voi vain vähän harrastaa. Toisaalta, jos tuntuu, että tästä hevosesta olisikin johonkin, niin sitten yritetään vähän korkeammalle.”

Eveliina itse kasvattamansa My Melodyn kanssa (ponien este SM-pronssia v.2012).
(c) Eveliina Ranto

(c) Eveliina Ranto

Eveliinan siitostamma orivarsansa (i. For Enjoy Ask Z) kanssa talvella 2010.
(c) Eveliina Ranto

Eveliina opetusmestarinsa kanssa kisoissa v.2010. Pieni nainen ja iiisooo hevonen, aina yhtä näyttävä yhdistelmä :)
(c) Eveliina Ranto

Seuraavassa postauksessa minä, FEI-koulutuomari ja valmentaja Tiina Karkkolainen ja hevoshieroja Mari Pakarinen kerromme tarinamme.

Aurinkoisin terveisin

Minna/ Päiväkummun Hevostila