perjantai 2. toukokuuta 2014

Huhtikuun helmiä, ensimmäinen osa





Liekö syynä lisääntynyt valo ja sitä kautta lisääntynyt energia, vaiko facebookin luonnonkuvaajat-ryhmä, mene ja tiedä, mutta huomaan kulkevani kameran kanssa kuvaten paljon muutakin kuin vain hevosia.


Lisääntynyt valo sekä sulanut kenttä, oi onnea (sekä hevosten että talliyrittäjän)!

Joka päivä on ihmeteltävä kukkamaata; pieni Viherpiipertäjä sisälläni hihkuu onnesta (ja tilaa lisää taimia ja sipuleita..).
 
Kolmevuotias Onnimanni, joka laidunkauden kynnyksellä lähtee ratsutettavaksi ja sieltä muuttaa omistajansa luo. Tässä ensimmäistä kertaa satula selässään ja luonteelleen tyypillisesti suhtautuu juuri niin rauhallisesti kuin kuvastakin näkyy.

Minulla lienee kevättä rinnassa.. kun tulee pakottava tarve päästä kuvaamaan auringonnousua..

Note to self; älä laita fleecetakkia päällesi äläkä syö purukumia.

Riehun määrä lisääntyy, jos se enää on mahdollista.

Kukkiakukkiakukkia..

Illalla, kun viileä usva nousee pelloille, on mukava päästä sisälle puuhellan ja uunien lämpöön.

Kevään tulon tietää siitä, että Tyyne haukkuu lähes taukoamatta ja sinkoilee metsiin (siellä on ilmeisen paljon eläimiä liikkeellä) ja KattiKakara viihtyy aiempaa enemmän ulkona.

Mökkiloma pääsiäisenä. Pieni ihminen oli onnellinen!
Sain tämän synttärilahjaksi. Ihan paras.
AURINKO! Ihana kun tulit takaisin. Sinua kaivattiin jo kovasti.


Auringonpaisteen ja räntäsadekuurojen keskeltä terveisiä lähettää


P.S. Laidunpaikkoja vapaana yhdelle tai kahdelle oripojalle. Lisätietoja minna@paivakummunhevostila.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.