Pari valokuvaa?!

Viime vuonna uskaltauduin kokeilemaan "joulukalenterin" tekoa. Koska sain sen myötä näytettyä teille kolmisensataa kuvaani, voitaneen sitä kutsua ennemminkin Joulukuun kuva-albumiksi. Pidin itse sen tekemisestä, myös teiltä tullut palaute vaikutti siihen, että päätin tehdä saman tänäkin vuonna. Tiiä sitten tuosta kuvamäärästä, kuinka suureksi se nousee, vaan ans kattoo. Tästä linkistä pääset katsomaan, miltä näytti viimevuotinen "melkein ensimmäinen luukku" (ja tuon postauksen lopusta löydät vinkkiä siitä, mikä porkkana postauksien lukemiseen liittyi viime vuonna; saatan tuon tuoda myös tälle vuodelle..). Tuo "Perkeleen pimeys"-postaus toimii tänäkin vuonna; en tästä marraskuun pimeästä niin välittäisi tänäKÄÄN vuonna..

Allaolevasta muistilapustani passaa ehdotella aiheita päivittäisiin postauksiin. Tuossa on kolmekymmentäviisi aihetta, ja kuva-albumiin mahtuu vissiin sen kakskytneljä aihetta.. Jos kukaan ei tuo toiveitaan julki, päätän aiheet itse :D

Olisiko Lappi hyvä aihe?

Aurinko?

Vieraissa?

Revontulet?

Peräkanaa?

Olen avoin ehdotuksille (koska tietenkään en ole näitä tajunnut tehdä etukäteen, vaan taas saan/ joudun tekemään sitä tahtia kun päivät etenevät..) :D

Perjantaiterkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Tuhatkuusisataaneljäkymmentäviisi euroa

Taannoiseen blogiini tuli kommentti "25€ kalenterista? Sulla on mukavia kavereita jos noita ostavat" pisti ajattelemaan (sitten kun pahin kiukku väärällä tavalla otetusta asiasta ja nolous omasta kommentista hiipui pois). Tietävätkö kuluttajat, saati tekijät itse, mistä tuotteen hinta muodostuu? Oli se sitten mummon neulomista ja joulumyyjäisissä kaupittelemista villasukista; koruntekijän tuotoksista; täysihoitotallipaikan hinnasta tai, mistä tässä postauksessa on kyse, seinäkalenterini hinnasta. Itselläni oli suuntaa-antava pelko (jo taannoisten käsityöläisvuosieni sekä markkinoilla kiertämisieni myötä tullut) muttei ihan täyttä varmuutta. Eikä myöskään enää ollut selkeää muistikuvaa siitä, miten katetuottolaskelmat kaikkine termeineen, prosentteineen ja lukuineen koostetaan. Siksipä suuri kiitos Hevosopiston kärsivälliselle opettajalleni Päivö Hirvoselle, joka jo hevostenhoitajaopiskelujeni aikana jaksoi neuvoa laskelmissa ja joka taas jaksoi auttaa, uhraten ruokatuntinsa sekä ehkä muutaman hermosäikeensäkin (hänen kysyessään "laitetaanko tähän mukaan liikepääoman korkokin?" joutui hän kuuntelemaan vastaukseni "öööö.. tuota.. laitetaan?.. tai siis mikäs se nyt olikaan??" tai "otetaanko se tasapoistona vai onko sillä jäännösarvoa?" johon vain tuijotin aivan junttina osaamatta edes hahmottaa, mitä termit tarkoittivat).

Allaolevassa kuvassa on toiseen kalenteriin valikoituneet kuvat ja postauksen lopussa sitten sen toisen kalenterin kuvat. Näiden kalentereiden tekoon laskin uponneen nelisenkymmentä työtuntia (jossa ei ole mukana kuvaukseen kulunutta aikaa) ja joka sekin lienee hiukan alakanttiin. Laskelmissa käytin tuntipalkkatoiveenani tallityöntekijän palkkaa, joka ainakin pari vuotta sitten oli ihan TES:sin mukainen (ja jota jo silloin manasin; eivätkö päättäjät todellakaan osaa tuon enempää arvostaa ammattia??). Mielenkiintoista olisi tietää, miten tämä minun laskemani tuntipalkka suhtautuu esimerkiksi teidän tuntipalkkoihinne. Puhumattakaan tuotto-odotuksesta tai riskistä..

Allaolevissa kahdessa kuvassa on ensin opettajani laskelmat ("et sinä taida näistä mitään selvää saada?" "saanpas, hyvinkin!"), ja sitten minun. Osa luvuista on hiukan pieleen ja muutama puuttu, vaan selitän auki nämä kuvat, ja teen loppupäätelmäni. Jos vaan jaksat lukea loppuun asti.

Olen painattanut yhteensä sata kalenteria. Nämä kalenterit maksavat minulle kaikkine kuluineen otsikossa olevan 1645,2 euroa. Kuluihin on huomioitu HAAVEENI huikeasta kahdeksan euron tuntipalkasta ja vain osa todellisesta työmäärästä. Mukana myös oikeastikin maksamani yrittäjäeläkemaksu, postikulut, kirjapainon kulut; kamerani, tietokoneeni sekä niiden vakuutukset ja poistot ja niiden käyttämä sähkö; nettiyhteys ja kuvankäsittelyohjelmani. Kuukausittaisesta kirjanpidosta on tähän huomioitu murto-osa (eikä kameran ja tietokoneen poistoja tietenkään ole tähän laskettu täysimääräisenä). Liikepääoman koron syvimmästä olemuksesta voitte tiedustella opettajaltani, tuo osuus laskusta on puhtaasti hänen aivojensa varassa.. Epäilemättä joku ei voi käsittää, miksi nämä kaikki täytyy huomioida mutta niin se vain on. Kaikki on huomioitava. Periaatteessa minun kahvinikin pitäisi laskea, sillä se on ollut oleellista näiden tekemisen aikana, puhumattakaan kuluneista vessapapereista tai muista vastaavista..

Mikäli saan myytyä kaikki sata kalenteria, saan tuntipalkkani sekä huikean kolmensadanseitsemänkymmenenyhden euron tuoton (millä voinkin sitten maksaa osan isännän saamista veromätkyistä; tai omani, jos tämä sattuu olemaan juuri se tekijä, mikä vihdoinkin nostaa yritykseni tuloksen plussan puolelle..). Mikäli saankin myytyä vain kahdeksankymmentä kalenteria, on turha toivoa tuottoa, ja tuntipalkkahaavellaani jään jo reilut kolmekymppiä miinukselle.

Muttamutta. Mikäli ihmiset äänestävät jaloillaan ja marssivat Citymarkettiin tai kirjakauppaan ostamaan halpoja kalentereita siinä määrin, että minulle jää käteen puolet kalentereista, on tuntipalkkani plusmiinusnnolla (sekä ystävieni seinät täynnä kalentereita). Tässä tapauksessa toteutuu yrittäjän painajainen sekä selkeästi näkee pienyrittäjän/ käsityöläisen riskit; valitettavasti kulut eivät riittävästi pienene (toki postikulut pienenevät mutta sen tekee myös sisääntuleva raha) eli tämä kääntyy pelkäksi kalliiksi harrastamiseksi (millaiseksi se ei ole kyllä ole tarkoitettu); takkiin tulee ja vahvasti.

Summa summarum.

Se, kenellä on paksu lompakko, voi suosia suomalaista käsityötä; oli se sitten tämä talliyrittäjä tai joulumyyjäisten tai markkinoiden käsityöläinen (joilla, uskokaa kun sanon, nämä laskut näyttävät tooodelllla surkeilta). Se, kenellä ei rahat tähän kotimaisuuteen ja käsityöhön riitä, voi onneksi ostaa ihan kivan ja pätevän seinäkalenterin kaupasta ja käyttää säästetyt rahat vaikka ystävän joululahjaan. Näille löytyy vaihtoehtonsa, onneksi, eikä mikään vaihtoehto ole toistaan huonompi tai parempi. Ainakaan ostajansa kannalta.

Tässäpä nämä, tällä kertaa. Kalentereita on vielä jäljellä, ken tilata tahtoo. 

Jossain vaiheessa (ihan jo koulunikin takia) tulen tekemään samankaltaisen laskelman myös pihattopaikkojeni hinnoista. Täytyy vain ensin kerätä voimia ja rohkeutta sitä varten (että itse kestän tulokset..) :D

Lupsakkaa ja rauhallista tätä päivää toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila 

(linkistä kuvasivustolleni, jossa on osa kalenterikuvista ihan oikean kokoisina)

Kesäkuvia ja lupaus katetuottolaskelmasta

Ainakin meillä täällä Jokioisilla on tänään(kin) tositosi lämmin; Herra Laumanjohtaja hikoaa ihan jo perustyöskentelyn aikana huomattavasti normaalia enemmän. Ihmekö tuo, tässä plus kymmenessä asteessa ja siinä talvikarvassa.. Sää ja maisema ovat marraskuisen tylsät; harmaata ja ankeaa. Tähän säähän sopivat oikein hyvin kesäkuvat; tässä postauksessa näytän kaikki loput kuvakisaan tulleet kuvat. (Toissapäivän postauksessa näytin kuvakisan voittajat sekä erikoismaininnan saaneet.) Haluan vielä nostaa tähän yhden eilisen postauksesta unohtuneen linkin. Minna Kiison toiseksi tulleessa kuvassa olivat Minnan suomenhevoset heinänteossa, näiden hevosten omille sivuille pääsee tästä.

Kiitos kaikille osallistujille sekä palkintojen lahjoittajille, Callisto Horses, Hevostiimi ja Kynsistudio Tuija Rauman. Kiitoskiitoskiitos!

Aivan valtavan kaunis kuva Milla Markkaselta, kiitos tästä!

Kesäriemuja Emilia Lampelalta ja Anette Soroselta. Pisteet rohkeudesta, tällainen tätiratsastaja ei tuollaisesta uskaltaisi edes haaveilla..

Kummatkin kuvat ovat Anna Kokkolalta. Tuo tytön ilme! <3

Laiskottelu ja lepääminen, olennainen osa kesää :D
Kiitos kuvista Katri Martikainen, Laura Peltokangas ja Satu Sunikka!

Kiitos kuvistanne
Maria Virtanen (kuvan ottanut Anniina Vuohelainen), Mari Muhonen, Jenni Pakarinen ja Anna Tähti-Hiironen!

Janina Suokas lähetti Jaakko Raittisen ottaman kuvan. Vuorokauden ikäinen varsa on yhdeksäntoista vuotiaan emänsä ensimmäinen. 

Petra Kataja-Aho lähetti tämän Katriina Kanervan loppukesänä ottaman kuvan. Tämän kun näkisi vaakana ja vaikkapa mustavalkoisena, vielä enemmän korostaisi sitä tunnelmaa, mikä ainakin minulle tästä tulee; haikean hiljainen.

Viimeisinä vaan ei yhtään vähäisimpinä kesäkuvina Satu Määttäsen lähettämä kuva (Sadun blogiin täältä) sekä Raisa Laineen lähettämä ponikuva (Raisan blogiin täältä). Kiitos kaikille, piristitte valtaisasti näitä harmaita päiviä! Muutama on harmitellut tästä kisasta myöhästymistään. Luulen, etten ihan turhia lupaile, mikäli ohimennen mainitsen, että viime vuonna oli kuvakisa talvipäivänseisauksen aikaan. Voisinpa melkein ajatella, että sellainen olisi tänäkin vuonna. Tulevat säät vaikuttanevat siihen, onko aiheena edelleen kesän auringot, vai talven lumet. Nähtäväksi jää!

Muutama taho on kommentoinut seinäkalentereitteni hintaa (25,- alveineen ja postikuluineen), täällä blogissakin. Myönnettäköön oma virheeni, kiukuspäissäni (maksettuani juuri tuhannella eurolla eli tilini tyhjäksi talliyritykseni laskuja) alennuin omassa kommentissani samalle tasolle anonyymin kommentoijan kanssa. Mielipiteeni edelleen pidän, mutta olisin voinut jättää kommenttini kirjoittamatta. Siitä kuitenkin heräsi minulle ajatus, jonka meinaan tuoda postaukseksikin. Sana katetuottolaskelma tuskin kovin usein näissä hevos- tai hevoskuvausblogeissa esiintyy ja se lienee nuorelle väelle täyttä hepreaa. (Talli)yrittäjän elämässä sen kanssa saa painia useastikin ja lähinnä siinä harmaita hiuksia tuottavassa mielessä, että hevostaloudessa hyvä kate on yhtä yleistä kuin suomenhevonen, joka ei välitä ruoasta; tai tätiratsastaja, joka ilman satulaa ja suitsia painelee ratsunsa kanssa kiitolaukkaa pitkin sänkipeltoja. Ajattelin tuoda kaiken kansan nähtäville seinäkalenterini katetuottolaskelman, jotta tuo anonyymi sekä kaikki muutkin voivat sitten ihan itse päätellä, onko tuo markettihintoihin verrattuna ylihintainen seinäkalenterini valtaisa kultasampo minulle ja hävytöntä riistoa teille, vai vain ylimääräisen työn tuottava ja nippanappa kulunsa kattava projekti, jolla riemastutan vain kalenterin ostajia ja verottajaa.

Sunnuntaiterveisin

Minna/ Päiväkummun Hevostila (linkistä fwb-kalenterin kuviin ja tilausohjeeseen)

Kuvakisan tulokset

Ihan ensimmäiseksi, saanko sanoa puuu-uuuh. Kahdestakin syystä. Ensimmäinen on ihan itsekkäistä ja omista syistä johtuva. Tulevan vuoden seinäkalentereiden kuvat on vihdoin valittu ja laitettu eteenpäin painotalolle. Olen erittäin onnellinen, että olen saanut olla läsnä oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin, kamerani kanssa; saanut kuvata niin runsaasti erilaisia tilanteita, joiden välillä sitten jouduin ihan tosissani funtsaamaan. Vaan alla näkyvät kuvat ovat ne, mitkä lopulta valitsin. Valtavan avun sain Päiväkummun Hevostilan fb-sivujen kautta, siellä ihmiset antoivat mielipiteensä. Tästä pääsee yhteen noista mielenkiintoisista "tämä on parempi eikun tämä"-pohdiskeluihin. Kiitos kaikille!

Kalenteri hinta 25,- sisältää postikulut (postitus marras-joulukuun vaihteessa). Kuitin saat pyytäessäsi, hinnassa on siis mukana alv. Koko on avattuna A3, suljettuna A4 eli kierteet menee keskellä. Niin kuin markettien ja kirjakauppojenkin kalentereissa. Näissä kalentereissa on erona toki joo kalliimpi hinta, mutta jokaisen kuvan takana olevan tarinan ja tilanteen ja hevoset pystyn kertomaan ja nimeämään :) Missä on Paavo ja missä Kepa ja miksi se seisoi noin ja niin edelleen.. Vaihtoehtoina on fwb-hevosten kuvat tai suomenhevoskuvat. Tilata sopii facebookin kautta yksityisviestillä (Minna Alaspää tai Päiväkummun Hevostila) tai sitten minna @ paivakummunhevostila.fi.

Toinen puuuu-uuuhhh tulee tietenkin kuvakisasta. Arvonta oli helpoin homma tätä koko kuvakisaa.. Arvonnassa itselleen Callisto Horsesin viltin voitti Laura Viskari. Viidelle ihmiselle arvoin Hevostiimin Kultajäsenyyden kuukaudeksi. Maria Virtanen, Anna Tähti-Hiironen, Satu Määttänen, Satu Sunikka ja Jenni Pakarinen, teillä on siis kuukausi aikaa katsella ja ihmetellä kaikkea, mitä Hevostiimi tarjoaa. Kynsistudio Tuija Raumanilta tulee lahjapaketti Raisa Laineelle. Onnea teille kaikille, ketä arpaonni suosi! Tulen teille kaikille laittamaan viestiä, mikäli sitä ei viikonlopun aikana kuulu, pistä minulle viestiä! Viestit lähtevät myös kärkikolmikolle sekä erikoismainituille, joille lähetän hevoskortteja tai pieniä julisteita, mitä nyt sattuu kirjekuoreen mahtumaan :D

Kuvien paremmuuden ratkaisin ihan puhtaasti omista näkokulmistani ja siitä, miten olen kuvausoppini saanut tässä elämän varrella. Toki henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat, jolloin tämän(kin) kisan tuloksista esiintyy erimielisyyttä. Feel free, kysyä sopii jos joku jää mietityttämään.

Aihe oli Kesä 2015. Hyviä kuvia pudotin kärjen ulkopuolelle, koska kuva olisi voitu kuvata myös jonain muuna vuodenaikana. Ensimmäistä kertaa kuvakisoissa pyysin erästä kisaajaa lähettämään uudelleen kuvat, isompikokoisina, koska kuvaajan kuvista toinen oli suvereenisti paras kaikista ja se toinenkin oli erinomainen; ne täyttivät aiheenannon sekä kaikki minun tietämäni ja käyttämäni kuvausteknisetkin seikat JA koska ne ovat oikean kokoisia kuvia (eikä mitään postimerkkejä), saatoin ne onneksi nostaa ykkössijalle. Vai voiko joku väittää, etteivät alla olevat Jessica Ruposen kuvat kuukauden ikäisestä Viola-tammasta ole kauniita? Epäilemättä paljon lisääkin kuvia tästä otuksesta löytyy Jessican blogista, täältä. Minä itse jälkikäsittelisin värien vahvistamiseksi ja syventämiseksi, vaan koska nämä "jälkikäsittelen kuvani vs. kannatan luomua" ovat makuasioita, en niihin yhtään sen enempää uppoudu.

Toiseksi tuli Minna Kiiso, jonka kuvassa on niin paljon katoavaa kauneutta, että oikein surettaa. Katoavaa kansanperinnettä, olemista, käyttäytymistä (okei joojoo, mulla on kauhean syvällinen olo tällä hetkellä.. :D ). Ei enää tehdä yhdessä, edes ihmisten kesken saati sitten hevosvoimilla. Senpä takia kakkoseksi, vielä kun kuva ihan kuvanakin toimii. Ainoa "virhe" on vinossa oleva horisontti.. mikä voi johtua siitä, että kuvaajan hauiksia hapottaa niin pahasti talikkohommien jälkeen, ettei kamera pysy enää suorana?! :D

Kolmanneksi tuli Laura Viskari. Waltteri Niemelä on joko kiltisti totellut Lauran ohjeita, tai sitten osannut ihan isse asettua kohtaan. joka antaa jo itsessään kuvalle kehykset. Yksi valokuvien tärkein ominaisuus on, toki sen lisäksi että ne houkuttelevat itseään katsomaan, mutta myös se, etteivät kuvan elementit johda katsetta pois kuvasta. Tässä koivut ja rantamitkäliekasvit pitävät katseen kohteessaan. JOS nillittää tahtoisin, huomauttaisin tuosta veneestä ja talosta, ne hiukan "pilaavat" tätä kahdenkeskeistä hetkeä luonnonhelmassa (tai pikemminkin paljastavat, ettei tässä nyt ihan kaukana kavalasta maailmasta olla..). Ehdotonta plussaa tälle kuvalle on "kehyksien" lisäksi vastavalo, joka on NIIN maailman parasta. Ainakin minun mielestäni.

Neljänneksi pääsi Milla Markkanen tällä todella vahvojen värien kuvallaanja jossa, ainakin minun näppituntumani mukaan, on asettelu ja rajaus ainakin siten, että minä olen niihin tyytyväinen. Piipittää voisin tuosta kainalon kohdan vihreästä läikästä.. Onko tuo piehtaroinut? Se olisikin ihan fine. Onko siinä joku kukka? No sen olisi kuvaaja voinut taittaa pois. No, ei anneta sen häiritä.

Viidenneksi tuli Laura Peltokangas tällä ei-niin-loistolaatuisella mutta sitäkin vahvemmin aiheenannon täyttävällä kuvalla. Kuva on otettu erittäin hyvällä hetkellä (sattumaa vai taitoa?!), hevosen askelluksen kannalta. Tuo vastavalo ja elämänriemu!

Kuudenneksi tuli Krista Simula tällä jotenkin.. jännällä kuvalla. Voikukat ovat kesää, mutta lapsen vaatetus on jotain ihan muuta. Tai no, olihan tuo juurikin ainoaa oikeaa pukeutumista alkukesään, vaan siltikin se hämää silmää (tai aivoja?!). Kärkeen se ei päässyt siksi, koska tämä voisi olla kuvattuna milloin vain muutenkin; näitä rakastettavia kaverikuvia näkee onneksi ympäri vuoden.

Seuraaville kolmelle kuvalle haluan antaa erikoismaininnan sekä lähettää muutaman postikortin/ pienen julisteen palkinnoksi.

Isabella Tervosen kuva on kertakaikkisen huikean kaunis, vaan koska se on voitu kuvata milloin vaan muulloinkin kuin kesällä, se ei kärkeen päässyt. Minä henkilökohtaisesti pidän tästä aivan valtavasti, vaan jotenkin miellän sen syksyyn. Meniköhän oikein? Veikkaisin, että Isabellan blogista löytyisi lisää kuvia, koska melkein voisin väittää, että hän jonkun verran on kuvannut.

Mari Muhosen kuvasta isot pisteet kuvaajalle, on joko ollut tosi matalalla rannassa tai sitten pistänyt itsensä niin sanotusti likoon eli ollut itsekin järvessä. Viisaathan sitä opettavat, että jos on aihe tai paikka, mitä kuvataan paaaaaljoooon, täytyy keksiä jotain omaperäisempää jos tahtoo erottua. Siispä hatunnosto kuvaajalle!

Siiri Hillin kuvalle erikoismaininta ja kuvaajalle pisteet siitä, että kuva on osattuu ottaa niin, että se on käsittelyllä saatu kauniiksi väreiltään, niin hevosessa kuin taivaassakin. Nämä kun tuppaavaat lähes aina palamaan taivaasta puhki. Loistavaa työtä!

Viikonlopun aikana kaikki muutkin kesäkuvat. Nyt ei muuta kuin lupsakkaa perjantaita kaikille toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Kesästä ja kuvista

Hämmästyttävän kauan kesti kauniita kuulaita ja usvaisia aamuja. Ehdinkin jo onnellisena ihmetellä, kuinka pitkälle kalenterissa päästään, ennen kuin se kurja osa vuotta alkaa. Lokakuun toiseksi viimeiselle viikolle, hiukanko hienoa! Eilen oli sää NIIN hanurista, ainakin täällä Jokioisilla; tuulta ja sadetta ja äkäisiä turpia ja vilkkuvia silmänvalkuaisia. Ylihuomenna sunnuntaina on, ainakin osalle, Se Paska Päivä. Lopuille se vaan on ikuisesti harmaita hiuksia aiheuttava "käännettiinks sitä kelloa ny viime vai tulevan kesän suuntaan?!".

Mutta koska pimeää on, ja enenee vaan kellojensiirron myötä, ei auringon-/valonkaipuussaan auta muu kuin kesäkuvien katselu. Niitä tosin katson anyways tähän(kin) aikaan vuodesta, ensi vuoden seinäkalenterikuvien valinta on tässä taas (etten sanoisi hienoisesti) levällään. Suomenhevosille tulee oma kalenterinsa sekä fwb-hevosille myös. Tarkempia tietoja kuvista tulee sitten, kun olen saanut valittua yhteensä kaksikymmentäkahdeksan kuvaa.. Toki kalentereita voi varata jo nyt (minna @ paivakummunhevostila.fi tai facebookissa, Minna Alaspäälle osoitetulla yksityisviestillä). Kalenterikoko avattuna A3, hinta posteineen ja arvonlisäveroineen sama kuin viime vuonna, 25,-. Postitukset viimeistään joulukuun alussa. Allaolevat kuvat ovat tulossa kalenteriin. Ehkä.

Ja sitten. Talviaikaan siirtymisen kunniaksi ja meitä kaikkia piristääkseni haluan, pitkään asiaa pohdittuani, järjestää syksyn ainoan Kaiken Kansan Kuvakisan, etenkin kun sain siihen hirmu hyviä yhteistyökumppaneita. Aiheena on "Kesä 2015", tässä tarkemmat ohjeet, palkinnot esitelty lopussa:

-Kuva, mikä mielestäsi vastaa tehtävänantoa; kuva, missä mielestäsi näkyy elämänilo, onni, hilpeys ja riemu, kesä, aurinko hyttyset kaatosade; mikä nyt sitten mielestäsi on kesäistä. Aiheen sisään mahtuu monien aiempien kisojenkin aiheet, joten KEVÄTKAUDEN KISOISSA KÄYTETTYJÄ KUVIA EI HYVÄKSYTÄ! Kuvissa saa olla ihmisiä (ja muitakin eläinlajeja kuin hevosia; kunhan yksi nelijalkaisista on hevonen/ poni), ratsastavia tai ei-ratsastavia. Hevosten/ ponien rodulla ei ole väliä. Kuva saa olla kuvattu kotona, leirillä, matkalla missä lie, kunhan se on tänä kesänä kuvattu. Puhtaasti kisa- tai näyttelysuorituksista otetut kuvat eivät mielestäni täytä tehtävänantoa. Kuvat saavat olla myös mustavalkoisia ja maltilla jälkikäsiteltyjä. Se, millä kuvat on otettu, on täysin toissijaista; vaikka sitten kenkälaatikkokameralla. Valokuvaajan ottamat kuvat eivät voi olla kärkikolmikossa. Valokuvaajan ottamia kuvia saa toki lähettää kisaan ja niillä osallistuu arvontaan. (Ammattilaisella tarkoitan tässä ihmistä, kuka laskuttaa kuvistaan.). Hienoinen epätarkkuus voi joskus olla tehokeino, mutta kauttaaltaan epätarkat/ tärähtäneet/ sadan kilometrin päässä kohteesta kuvatut/ postimerkin kokoiset kuvat joudun valitettavasti jättämään täysin huomiotta.
- Jokainen voi lähettää MAX 2 KUVAA (minä päätän, kummalla kuvalla lähettäjä osallistuu kilpailuun, ja vähintään tämä kuva pääsee postaukseen). Sähköpostiin voi liittää pienen tekstin kuvasta kertomaan, tämä julkaistaan jos julkaistaan.

- Mikäli ei ole sinun ottamasi kuva, oltava ehdottomasti kuvaajan lupa ja myös kuvattavien lupa, mikäli haluat lähettää ihmisiä sisältävän kuvan. (Mainitse OMA JA KUVAAJAN NIMET, etu- ja sukunimi, oli kuvaaja sitten sinä tai joku muu.). Kaikkien kuvaajien nimet mainitaan postauksissa. Mikäli itse olet bloggaaja tai tallitms.yrittäjä, linkitän blogiisi tai nettisivullesi, sinun niin halutessasi.

- Kilpailuaika päättyy kahden viikon päästä TORSTAINA 5.11. KLO 20.

- Mikäli haluat kuvasi varmasti pääsevän postauksiin ja osallistuvan parhaiden kuvien valintaan, lähetä kuvat totuttuun tapaan osoitteeseen minna@paivakummunhevostila.fi (mikäli sähköposti ei kuvien suuren koon takia tule läpi, lähetä minna.alaspaa@gmail.com.). Voit lähettää kuvasi facebookin kautta yksityisviestillä (Minna Alaspää). Mikäli kuva on kooltaan hyvin pieni, suosittelen lähettämään sen sähköpostitse, facebookin kuvanpakkaustapa yleensä "tappaa" pienet kuvat, jolloin se on käyttökelvoton postauksessa.

- Tekijänoikeudet säilyvät kuvaajalla, minulla on kertakäyttöoikeus käyttää kuvia blogissani paivakummunpihatto.blogspot.fi. Tulokset julkistan postauksessa, joka tulee PERJANTAINA 6. KLO 20. Muut kuvat esittelen yhdessä tai useammassa postauksessa viikon sisällä tulosjulkistuksesta.

Kolmelle parhaalle kuvalle lähetän jokaiselle kymmenen postikorttikokoista hevoskuvaa TAI 20x30 julisteen. Näissä kaikissa allekirjoittaneen ottama kuva.

Kaikkien osallistujien kesken arvon yhden Callisto Horsesin lahjoittaman viltin. Logosta klikkaamalla Calliston sivuille, viltistä klikkaamalla Calliston verkkokauppaan ja viltin tuotetietoihin.

Kaikkien kesken (poislukien viltin voittanut) arvon viisi kappaletta Hevostiimin kuukauden mittaista Kultajäsenyyttä. Logosta klikkaamalla pääset Hevostiimin sivuille lukemaan, mitä kaikkea Kultajäsen pääsee näkemään.

Ja vielä arvon kaikkien kesken (poislukien viltti ja Kultajäsenet) Kynsistudio Tmi Tuija Raumanilta tulevan paketin, jossa on jotakin allaolevasta kuvasta (vaan saattaa kuulemma olla vielä muutakin..). Suihkusaippuaa, palasaippuaa (ne ovat NIIN hyviä ja hyväntuoksuisia Nimim. Kymmeniä käsipesuja päivässä..), mitkä uppoavat ainakin allekirjoittaneeseen kuin kuuma veitsi voihin. Julistetta klikkaamalla Tuijan facebooksivuille.

Eipä kait tässä sitten muuta kuin antoisaa kuvakansioiden kaivelua, lupsakkaa viikonloppua ja siedettävää talviajan aloittelua toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila

Ella-Aputytön lauantai

Olin hommissa ja talliani edustamassa viime vuoden Hihsissä. Siellä Ella tuli juttelemaan, kyseli mahdollisuutta tulla ihmettelemään varsojen kanssa työskentelyä. Toukokuussa hän oli viikonlopun täällä, auttoi siinä ja tässä (minun toivomani kokkausvuoro muistaakseni toteutui, mutta hänen toivomansa irtohypytys kyllä jäi väliin..). Kesällä Ella oli täällä viikon verran kissa-/koira-/talovahtina sekä lomittajan apulaisena. Olen vilpittömän hämmästynyt siitä, että hän tahtoi tulla uudestaan (meidän ollessa paikalla..); talossa oleva kaaos, sekä tavaroiden että ihmisten kesken, yleensä karkottaa innokkaimmat. Ainakin sellaiset, ketkä eivät ole tottuneet riiviöiviin aina-toistensa-kurkussa-roikkuviin kutosluokkalaisiin kaksospoikiin. Tai kommunikointiin mikä tapahtuu pääsääntöisesti isoilla kirjaimilla ja enemmän ja vähemmän painokkaasti.Tai siihen, että tänne tulevan aputytön hommiin kuuluu ihanmitävaan (pyykkien viikkaus, imurointi, kokkaaminen, varsan talutus, aidanteko, tolppien maahanhakkaaminen, nukkuminen kolmen kissan kanssa samassa sängyssä jne..). Tai edes siihen, että bussilta haettaessa hänet survotaan sillitsuolassatyyppisesti pienen auton takapenkille kaksosten viereen, ja loppumatkasta isketään kolme kennollista, vajaat sata kappaletta, kananmunia syliin (no kun se kanala oli siinä näpsäkästi matkan varrella, eivätkä ne rikki mene, jos suorassa pitää..)..

Että rohkea likka se on, tuo Ella, ja äärimmäisen avulias :)

Irtohypytimme/ totutimme kujaan kaikki nuoret, ohjeeni Ellalle oli "ole sä kauraämpäri". Hän palkitsi varsat siitä, että ne suorittivat kujan. Yksi talutettuna, yksi issekseen kävellen (niin että minä kävelin perässä), yksi ihan oikeasti esteet hypäten. Tässä vuotias nuoriherra (joka saattaisi ehkä myös tarvita hienoista parturointia..), ansaitulla tauolla. Koska onhan se hirmu jännittävää mennä tolppien välistä.  ja kun kinttujakin tarttee nostella!

Ei liene vaikea arvata, minkä rodun edustajat pistävät kivasti kinttuihinsa vipinää, kun ne ymmärtävät, mitä on tarjolla kujan päässä.. :D
(Vitsit, jos siellä olisi suklaata, tulisinko MINÄ lujempaa ja kevyemmin?!? :D )

Paavon alkuverryttely..

..ja itse suoritus. Kaksivuotias Paavo oli ainoa, kuka on tätä hommaa (tällä tallilla) tehnyt ennenkin ja siten ainoa, kuka hyppäsi ihan oikeasti, muut ovat vasta totuttelemassa tähän puuhaan. Kesätuon jälkeen Paavo hyppäsi viimeisenkin esteen pystynä (normaalisti se on okseri), korkeus taisi olla 80cm.

KattiKatti päivälevolla (että se pitää tuosta korista.. ja melkein mahtuukin siihen.. :D ) ja Ella lounaalla (tai no, lounas ja lounas, tämän talon emäntä on hiukan laiska köökkipuuhissa; Ella taisi syödä sitä mitä kaapista löytyi..)

Että on komia!! Vaimitensenytmeni..

Pihattoaitojen viimeistelyä ("kyllä minä sinulle aina hommia keksin!").

Ennen kotiinlähtöään ehti Ella hetken ihmetellä hevosten ihmettelyä. Tässä Paavo, Veikon ja uusin tulokas, vuotias Valtteri.
Aika pieniä ovat, nämä yksi- ja kaksivuotiaat, kun aikuinen suokki (jonka säkäkorkeus on lähempänä sataakuuttakymmentäviittä..) näyttäisi olevan pienin.. :D

Kiitos avustasi Ella, kiitos paljon! Aina ovat ylimääräiset kädet ja apu tervetullutta.. ihan noin niin kuin vinkkinä kaikille muillekin (ketkä kokevat uskaltavansa tänne tulla..) tervetuloa.. ;)

Terkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila