"Kannattaa muodostaa lauma niin, että..

..siellä on mahdollisimman samantyyppisiä hevosia. Muuten voi (väkirehu)ruokinta mennä työteliääksi ja hitaaksi." Joko tyystin unohdin Hevosopiston opettajani Tuija Raumanin sanat, tai sitten vaan olin itsepäinen. Tai sitten minulle sattui tulemaan varsin erityyppisiä ruokittavia, vaikka suht samanikäisiä ovat. Oli miten oli, minulla on nyt sitten kait työteliäs ja hidas iltaruokinta. Vai onko se vain tarjonnut minulle aivojumppaa, miettiessäni nopeinta ja sujuvinta ruokintatapaa? Pieni aivojumppahan ei koskaan ole pahasta, eihän??

Njoo.. onhan tuossa nyt melko monenmoista väkirehua. Osaatko arvata, mitä kaikkea tässä on?

Millaisia nämä haastavasti ruokittavat nyt sitten ovat, millaisia Karvaturjakkeita laumassa on?

On Veikko, 12-vuotias suomenhevosruuna (jolla, siitä voisin pistää pääni pantiksi, on piilokives, tämä kun on erittäin orimainen ja siten laihduttaa tätä kesäkaudella). Viime talvena sai syödä ihan miten paljon vaan heinää, eikä ympärysmitassa näkynyt. Nyt, vähäisen liikunnan ja vapaan heinän seurauksena, pönäköityi jo niin jytäkäksi, että oli pakko laittaa laihdutuskuurille. Pakko oli myös ottaa itseään niskasta kiinni liikutuksen suhteen.

Sitten on etualalla oleva kaksivuotias oripoika Lauri, joka kasvaa vähintään vaaksan verran kerrallaan ja ruokinta on siten aina jäljessä ja lihavuuskunto on koko ajan enemmän laiha kuin sopiva. Laurilla oli helmikuussa ähky, siitä lisää täältä! Lauri oli syyskuussa tänne tullessaan varsin hoikassa kunnossa, ja sain sen melko hyvään kuntoon, jonka tuo ähky sitten sotki. Nyt, vaikka vieläkin kylkiluut välillä vilkkuvat, alkaa se olla jo sellaisessa kunnossa, mihin saatan kohtapuoliin jo olla tyytyväinen.

On letkaa johtava yksivuotias Paavo, joka kasvaa muihin nuoriin verrattuna tasaisesti ja on koko ajan ollut lihavuuskunnoltaan aika hyvä.

Sitten on kolmevuotias Onnimanni, joka myös on koko ajan kasvanut erittäin tasaisesti, mutta joka rodulleen ominaisesti ei tarvitse kauheasti mitään vapaan heinän lisäksi. Eikä ehkä tarvitsisi kyllä ihan niin vapaata heinääkään, hiukan on tämäkin pönäköitynyt tällä sisäruokintakaudella..

Etualan musta yksivuotias Seppo, joka Laurin tavoin vaikuttaisi kasvavan varsin isoksi, ja tuntuu koko ajan olevan takakorkea. Ruokinta laahaa tälläkin hannoverilla jäljessä; juuri kun voi olla tyytyväinen, alkavat kylkiluut vilkahdella.

Veeran ratsu, Klipattu seitsemäntoista vuotias poniruuna Poni (aika omaperäisesti keksitty lempinimi..), joka kylläkin asuu tallissa ja on siten helppo ruokkia. Vaan lihasmassan kasvatus vaati omansalaisen ruokinnan, ja nyt yhdistelmä lihasmassan ylläpito/ mahdollinen kasvatus-varo kaviokuumetta ja siten liikaa tärkkelystä-mutta pidä ponin vireys yllä-yhdistelmä vaatii hiukan työstöä ja pähkäilyä.

Taka-alalla oleva tumma kaksivuotias Sakke, joka myös kuului niihin hevosiin, jotka laihtuvat laidunkauden aikana, ja oli myös hoikassa kunnossa tänne tullessaan. Kuten kuvasta näkyy, on jo oikein hyvässä lihavuuskunnossa, jolloin siltä on voinut ajaa väkirehut alas. Koko ajan tarkkailen, ettei uusi mahdollinen kasvupyrähdys laihduta sitä liikaa. Toivotaan, että pysyy näin hyvässä kasvuvaiheessa, ja näyttää yhtä hyvältä toukokuun lopun Kasvattajapäivillä (että tervetuloa vaan katsomaan, vinkvink :D )

Mitä nämä sitten syövät, ja miten?

Ei näitä nyt NIIN kauheasti ole, vai?

Pyrin pitämään ruokinnan mahdollisimman yksinkertaisena, ettei ole ziljoonaa purkkia ja purnukkaa.

Laumalla on ollut vapaa säilöheinä, mutta sitä heiteltiin ja tallottiin pahimmillaan paljonkin (vaikkei heinässä ollut haisteltuna tai katsottuna mitään vikaa). Tiukalla budjetilla, kottikärryillä ja mönkkärin peräkärryllä varustettua talliyrittäjää alkoi harmittaa suuri heinähävikki sekä hukkaan menneen rahan että ylimääräisen työn (kanna heinät hevosille, katso kun ne tallotaan, haravoi ja kuljeta pois) takia. Nyt lauma saa heinää neljä tai viisi kertaa päivässä siten, että heinättömiä hetkiä tulee muutamia tunteja kerrallaan.

Väkirehuja saavat seuraavanlaisesti:

Veikko: illalla kivennäinen, merisuola ja talvikaudella ADE. Liikutuksen jälkeen illassa myös elektrolyytti, kun hikoaa vahvasti.

Lauri: Aamulla litra Racing Progressia sekä desilitran pellavaöljyä. Illalla saa litran Progressia, kolme desiä turvotettua melassileikettä, merisuolaa sekä ADE. Laurin ruokinta elää koko ajan, pieniä määriä kerrallaan nostelen määriä, kunnes olen tyytyväinen Laurin ulkonäköön ja vointiin.

Paavo: Aamulla kolme desiä Havensin varsarehua ja kolme desiä kauraa. Illalla puolitoista litraa Havensia, yhden desin kivennäistä sekä merisuolaa.

Onnimanni: Illassa samat kuin Veikollakin.

Seppo: Aamulla puoli litraa Havensia. Illalla samat kuin Paavollakin.

Poni: Aamulla kolme desiä pellavarouhetta turvotettuna. Illalla litran Racing Selectediä, valkosipulia ja merisuolaa. Ponin ruokinta elää hiukan, sillä on edelleen kylkiluut hiukan.. hmm.. peitossa, joten oikeita määriä etsin, jotta vireys pysyy hyvänä ilman että pönäköityisi enempää. Tällä myös iho hiukan kutiaa, siihen etsin syytä ja hoitoa.

Sakke: Illalla samaa kuin suokitkin ja lisäksi biotiinia.

Miksi näitä ja miksi niin erilaisia? Kasvuvauhdit vaihtelevat valtavasti. Kahdella tulee kaura läpi jo hyvin pienistä määristä. Yhdellä ollut ähky ja siten on edelleenkin vaalittava suoliston ja mikrobiston kuntoa. Lisäksi sillä on suuri energiantarve ja kiilloton karva. Kolmannella on hidas kavionkasvu. Yhdellä on syytä pitää tärkkelyksen määrä pienenä. Yksi pärjäisi rehumäärän puolesta yhdellä ruokintakerralla, mutta käsittelyn takia pidän ruokintakerrat kahdessa. Täysrehut ovat määräytyneet hinnan, ravintosisältöjen, saatavuuden sekä omistajien toiveiden mukaan. Olen laskenut jokaiselle ravinnonsaantilaskut, mutta yleensä niillä voi heittää vesilintua, ainakin näiden nopeakasvuisten varsojen kanssa.

Miten sitten pihattolauman ruokintapaikat on järjestetty? Suokit syövät vapaana ollessaan kentän puolella, portin ollessa kiinni. Sakke saa biotiinia ja sen takia syö omassa pienessä aitauksessaan, mikä jää pihattoalueen ja kentän väliin. Paavo on yksinään pihattoalueella ja saa vapaana ollessaan syödä ruokansa. Ruokintavati on heinälaatikossa, koska muuten kuopii ja heittelee vatiansa (niin kuin kaikki nuoret näyttäisivät tekevän..). Lauri ja Seppo syövät kiinni ollessaan aitauksen ulkopuolella, ruokintavadin ollessa ison saavin sisällä. Myös saavit ovat kiinnitettynä, muuten lentelevät vadit ja ruoat.. Suokit ja Sakke pääsevät melskaamaan kentän puolelle syötyään kivennäisensä. Paavo pääsee syömään heinää syötyään oman ruokansa. Lauri ja Seppo ovat hitaimpia syömään ja saavat syödä ruokansa rauhassa, kun ovat ulkopuolella.

Ei tämä nyt niin työteliästä ja hidasta ole, koko järjestelemiseen ja ruokintaan menee aikaa noin puoli tuntia- neljäkymmentä minuuttia. Sinä aikana ehdin täyttää heinälaatikot, vedet sekä lapata paskat kasoihin.

Ruokinta on minusta äärimmäisen mielenkiintoista, ja pyrin parhaani mukaan pohtimaan kuka mitäkin tarvitsee. Tämä mielenkiinto pätee sekä hevosiin että ihmisiin. Siksi ehkä kannattaa ensi viikon lopulla lukea Hippolan toimituksen blogia, siellä saattaa alkaa sarja (hevos)ihmisten ravitsemuksesta ja liikunnasta :D

Lauantaiterkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila