Valon määrä kun lisääntyy, hormonitasot lähtevät nousuun, ja näiden yksi-kolmevuotiaiden oriiden kanssa se voi tarkoittaa oikeastaan ihan mitä vaan. Olen oppinut odottamaan tätä ajanjaksoa onnen ja kevyen kauhun sekaisilla tunteilla. Kohonneet hormonitasot näkyvät tämän lauman hevosissa seuraavasti:
Lauman kakkosjohtaja Sakke on muuttunut ulkomuodoltaan aivan valtavasti, syyskuussa vielä rimpulana ja altavastaajana ollut Sakke on edelleen rauhallinen ja lunki tyyppi, mutta rakenne on aivan eri sekä tapa, millä se kantaa itsensä. Mikä on hyvä, tätä kun ollaan ainakin näillä näkymin viemässä toukokuisille Kasvattajapäiville Ypäjälle.
Onnimanni on muutaman kuukauden sisällä muuttunut hiljaisesta ja vetäytyvästä hissukasta Oriiksi, joka huutelee ja myös kipakammin komentaa muita. Tänään maneesissa käydessä peilinkohdat olivat haastavat; Onnimanni hirnui ja hörisi, ryhdistäytyi ja taivutti kaulaansa, aivan kuin "heiheihei, kukas SÄ oot?!"
Lauri on myös muuttunut rakenteeltaan aivan huikean paljon, ja vaikka se edelleen on vahvasti lihotuskuurilla, se ei enää niin näytä nälkiintyneeltä, niin kuin ähkyn jäljiltä (siitä omaan postaukseen tästä! ). Laurin jumissa olevat selän ja lautasen lihakset alkavat elpyä hierontojen ja kävelyiden myötä, Laurin liike on jo vapautuneempaa. Epäilisin, että kun lihaksisto on saatu kuntoon, Laurin liike nousee yhdeksi lauman hienoimmista.
Pikkutyypeissä "kevättä rinnassa" näkyy niin, että Paavo on muuttunut entistä vahvemmaksi ja tulisieluisemmaksi luonteeltaan ja Seppo taas alkaa saada omistajansa kovasti toivomaa ylälinjaa, jolloin varsan koko perusilme on muuttunut ryhdikkäämmäksi ja tarkkaavaisemmaksi (puhumattakaan niistä lukuisista senteistä, mitä sille on tullut sitten lokakuun).
Parhaiten tämä testosteronivyöry näkyy silloin, kun suljen portin takanamme, ja lähdemme ihan vaikka vaan kävelylle pihaan, sadan metrin päähän. Ensimmäisenä alkaa pieni puhina; ei haittaa lainkaan. Aina vaan korkeammalle nouseva pää; ei haittaa, mutta itse ryhdistäydyn hiukan, muistutan olemassaolostani (sillä hevonen vierelläni on sen unohtamaisillaan). Kun tunnen, että hevonen ryhdistäytyy ja taivuttaa kaulansa, nautin siitä valtavasta voimasta, joka vieressäni on. Kun tämä voima muuttuu leijailevaksi kumipalloksi, muistan taas, "ai saatana se kypärä, roikkuu eteisessä". Vahva puhina yhdistettynä pään alaslaskemiseen ja sen heittelyyn; käy päässäni pikainen ajatus "mitenhän työt hoidetaan, jos etukavio sattuu koppasemaan minulta tajun?" ja mietin vaihtoehtoja hevosen karkaamisen varalle "kiinni pidetään vaikka mahamyyryä perässä mentäisiin perkele täällä ei hevoset karkaile" vastaan "ei kait itseään kannata enää rikkoa, eiköhän ne perässä roikkumisen ajat jo menneet ennen lapsia ja talliyrittäjyyttä?!". Näitä pörhentelyhetkiä ei auta muut hevoset, jotka huutelevat pihatolta. Yleensä talutettavan pakka sekoaa, kun kaverit alkavat huudella. Meinaa yksi pieni taluttajaihminen muuttua ihan miniminipieneksi, kun tulee hevosella kiire kavereiden luo. Tähän asti ei ole mitään sattunut (kai me kaikki nyt koputamme päätämme?!), eikä kukaan ole edes yrittänyt lähteä voimalla liikkeelle (paitsi oma suokkini..). Joskus joku kysyikin kauhistuksen/ ihmetyksen ilme kasvoillaan "ORIvarsoja, kuinka sä uskallat??". Uskallan minä, kunhan ne tulevat talliini syksyn ja alkutalven aikana. Silloin ne ehtivät hahmottaa, kuka on lauman ylin johtaja, ja minä ehdin hahmottaa, minkä luonteisia ne ovat ja millä päällä ne reagoivat. Niin että tähän vuodenaikaan täällä ei ihan ole Villi Länsi-meininki. Ihan.
Vaan tässä, olkaa hyvät. Viidensadan kuvan joukosta parhaat, kuvattu noin kymmenen minuutin sisällä.
 |
| Vasemmalta Lauri (i. London Baron), Sakke (i. San Amour), Paavo (i. Pin Rock´s Black Velvet) ja Seppo (i. Scatman). Kaikki oriit ovat Kiahan eli Hannele Tommilan kasvatteja. |
 |
| Miten niin laumaeläimiä? |
 |
| Laumassa on aina joku, kuka ensimmäisenä menee tutkimaan uutta tai pelottavaa. Se harvemmin on laumanjohtaja. Tämä lauma ei tee poikkeusta; tumma Sakke johtaa laumaa, ja etualan Onnimanni toimii tiedustelijana. Rohkea Suomalainen :D |
 |
| Oli pakko laittaa tämäkin kuva, niin on komea, tuo Onnimanni. |
 |
| Käsi pystyyn, kuinka moni on nähnyt suomeneläjän pörhistelevän niin paljon, että se nostaa häntänsä pystyyn, arabityyliin?? |
 |
| Hetken pohtivat, joko tuo hirvittävä uhka olisi kaikonnut; ravasivat lähemmäs, seisoivat hetken.. |
 | ||
| .. mutta jengissä päättivät, että parempi on singota karkuun, taas. Tai sitten minä en vaan hahmota, että niillä on katrillitreenit menossa.. |
 |
| Ja vielä kerran karkuun. |
 |
| Hetki ennen U-käännöstä. |
 |
| Lauman Virallinen Tuulitukka? |
Ei tässä nyt sitten muuta. Nähdään taas :D
Vesisateisin (VIHDOINKIN loputkin lumet ja jäät sulaa!) terkuin
Minna/ Päiväkummun Hevostila
Hirveesti noi pienetkin on kasvaneet, nyt vasta jotenkin tajust tästä kun ne oli niin pieniä sillon alussa :) Kiva ollut seurata hevosten (ja ylipäätänsä kaikesta muustakin) kuulumisia täältä ja fb:stä, tää on kiva blogi Minna :) t. Sanna V
VastaaPoistaYhdyn edelliseen, ihanaa, että oikeasti hevosalanyrittäjäkin kirjoittelee kuulumisien muodossa blogia, tätä on niin antoisa lukea! :) Ja hyviä kuvia on tarjolla paljon, vaikka uskon työmäärän olevan vähintäänkin riittävä, että kuvaamiseen olisi riittävästi aikaa!
VastaaPoistaKiitos kummallekin! Ei tuo kuvaaminen niin aikaa vie, nyt kun on oppinut kantamaan kameraa mukana (lähes) jokapuolelle. Kirjoittaminen ja kuvien läpikäyminen sen sijaan vie paljon aikaa, totta, ja se on aina jostain pois. Mutta sittenhän, kun saa tehdä asioita, mistä pitää (=kuvaaminen ja kirjoittaminen) ja kun tuollaisia kommentteja saa, on tämä vaivan arvoista! :)
VastaaPoista