-006.jpg)
Eilispäivän luukussa näytin ja kerroin Veikosta, kaksitoistavuotiaasta suomenhevosruunastani, jonka ostin koska sen liike oli kevyttä ja lupaavan oloista ja koska "sen HEvosen tarjoama haaste kiinnostaa" (voi kunpa joku olisi lyönyt avokämmenellä ja lujaa..). Sen suku menee isän puolelta Vokkeriin ja emän puolelta Turoon (tähän yhdistelmään suomenhevosista tietävä opettajani vain pudisti päätään ja toivotti onnea..).
Paljon on tämä hevonen antanut ja aivan varmasti tulee antamaan paljonkin. Vaikka tasaisin väliajoin täällä kaikuvat perkeleet ja olen sitä viemässä makkaraksi, en siitä siltikään luopuisi (joskin osan sen vahvapäisyydestä ja "minä olen pomo"-ajatusmaailmasta voisi luovuttaa vaikkapa.. hmm... meidän nössölle koiralle :D ).
Tässä, olkaa hyvä. Veikon parhaat hetket (ratsastajina ratsuttaja Anna Talja Ypäjältä, Ponityttö ja minä):
Huomenna laitan tännekin tietoa kaiken kansan kuvakilpailusta. Huomenna myös ihmetellään muuttuvaa peltoaukeaa ja sen mukanaan tuomia kuvauksellisia tähtihetkiäni.
Keskiviikkoterkuin
Minna/ Päiväkummun Hevostila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.