perjantai 5. joulukuuta 2014

5. luukku; Karvan verran.. karvaisempi?


Talvikarva, se on kuulkaa metka juttu.. tosin riippuen siitä, miltä kantilta katselee. Kun sitä hienoa mustaa fleecepusakkaansa yrittää kevättalvisen kimoturjakkeenharjaussession jälkeen saada omansaväriseksi, ei ehkä naurata. Kun kolmenkymmenen asteen pakkasella katsoo loimettomia pörröisiä hevosia, jotka torkkuvat alahuuli maassa roikkuen, on oikein hyvä. Kun pihattosuomenhevosella ratsastaa maneesissa ja hevonen joka kerta hikoaa, saa talvikauden kuivattelun miettiä tarkasti sekä myös hankkia yhden jos toisentyyppistä loimea (joskin, vaikkei kuivatteluun tallia olekaan, on tämä yhtälö ihan helppo saada toimivaksi).

Lihavuuskunnon määrittäminen talvikarvaiselta pihattohevoselta on hiukan haastavaa. Kylkiluita on turha yrittääkään nähdä, ja tunnustelLEssakin täytyy muistaa, että ensimmäiset viisi-kymmenen senttiä on karvaa. Mitä taas valokuvaukseen tulee; yleensä kaikki edustavimmat kuvat otetaan kesäkarvaisista, kun aurinkokin sattuu nätisti osumaan.

Vaan kumpi on parempi; kevättalven auringossa möllöttävä turjake vai upean kiiltävä kesäkarvainen, joka laukkaa ahdistuneena paarmoja karkuun? Porcivetin haju uutena hajuvetenäsi, vai karvoilla päällystetyt purukumit?

Onnimanni oli niin takkuturkki, kun se tänne tuli ja tässä vielä, juuri päiväunilta heinä-/paskakasan päältä noustuaan, entistä kamalam.. eikun.. komeampi..

..vaan oikeasti komeaksi se muuttui, kun hiukan kasvoi isommaksi, hankki lihasmassaa kaverien kanssa painimalla ja vaihtoi kesäkarvaan.



Voi Charly-Pappa! Ei ole monissa muissakaan asioissa tullut sen voittanutta, mutta kukaan tuskin ikinä pystyy voittamaan sitä talvikarvan määrässä, tiheydessä ja pituudessa.



Tämä oli Charly-Papan kulta-aikaa, täällä meillä ollessaan. Tamman kanssa oleminen ryhdisti sitä valtavasti, ja Ponitytön kanssa talven yli töitä tehneenä ja lumihangessa kahlanneena oli sen lihasmassan ja kestävyyskunnon määrä ehdottomasti kaikista tilan hevosista paras.




Voihan Seppo-vauva!




Puoli vuotta pihattoelämää ja kasvamista teki ihmeitä (ja palautti omistajan uskon siihen, että kyllä tästä vuotiaasta vielä tulee se, mitä siitä oletetaankin tulevan..).



Voi lika ja paska ja karva ja sää ja, ilmeestä päätellen, myös potutus!!




Kummasti komistuu hevonen, jolle annetaan treeniä, kesä ja tamma :D

Huomenna hevoset antavat ohjeita itsenäisyyspäivän viettoon :)

Perjantaiterveisin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.