tiistai 9. joulukuuta 2014

9. luukku; Makkaraksi (vai Kuninkaallisiin)?!


Tästä en-ikinä-vaihtaisi-pois-tai-pärjäisi-ilman mutta välillä niin.. aaarrghhh... vain-makkaraksi-kelpaavasta-kaakistani löytyy syvällisempää taustoittamista täältä!. Veikko, minun ensimmäinen oma hevoseni ja äärimmäisen tärkeä opetusmestarini, on täydellinen laumanjohtajana, ratsuna itsepäinen ja testaava remonttiratsu; "iik mikä tuolla maneesin/kentän nurkassa aina vaanii minua kerta toisensa jälkeen" ja/tai "enpäs nosta laukkaa vaan pukittelen lälläslää" ja/tai "nytpäs en haluakaan tehdä muuta kuin laukata" ja/tai "nostetaankolaukkanostetaankolaukka ai ei no sitten vaan tölttään enkä osaa ravata" ja niin edelleen. Tosin jos tämän pitkäjalkaisen ja parhaimmillaan hyvin kevyesti liikkuvan ratsun omistaisi joku muu (=viitseliäämpi, pitkäjänteisempi, taitavampi, kärsivällisempi, kunnianhimoisempi) tai varakkaampi (=hevonen ratsuttajalla), olisi tämä, neljä vuotta ratsuhommien aloittamisensa jälkeen, jos nyt ei ihan vielä Kuninkaallisissa niin ainakin lähellä.

Mutta tässä. Kamalimmista parhaat.. tai ne, mitkä on ikuistettu. KuvaajaA ei ollut paikalla silloin kun Veera tippui Veikon selästä maastossa, eikä päästänyt irti vaan raahautui ohjasperissa roikkuen Veikon vieressä, kunnes ojarumpu pakotti irrottamaan otteen. Tai silloin kun minä en antanut hevosen kääntyä maastosta kotiin päin ja hevonen ei suostunut menemään eteenpäin, jolloin seisoimme paikallamme reilut puoli tuntia, tähtitaivaan alla, kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa. Vain liikkuaksemme neljä askelta eteen ja kaksi takaviistoon, seisoaksemme uudestaan. Tai kun menin mahamyyryä liinan perässä, kun hevonen ei halunnut pysyä juoksutusympyrällä enkä minä halunnut päästää irti.. Vieläkö haluatte, että jatkan? (Hyvä, en minäkään..)

Ratsastajina Ponityttö Veera Alaspää ja ratsuttaja Anna Talja Ypäjältä.

Kuten valmentaja sanoi, Veikolla on kokemattomuuteensa nähden erittäin hyvä hyppytekniikka jos se sattuu osumaan keskellä puomia/ estettä.


Näpsäkkä perusratkaisu kaikkeen; pää ryntäisiin ja ravilla eteenpäin. On nykyään onneksi keventynyt edestä huomattavasti. Alkaa pehmetä vanhetessaan?! :D


Ravuri on aina ravuri.. etenkin jos ei (muka) ymmärrä mitä halutaan :D Tuossa pienessä yläkuvassa on joku kamalan pelottavaa. Kiva perusratkaisu sekin; kun alkaa väsyä tai ei huvita, voi aina alkaa säikkyä. Oikean alareunan kuva taas näyttää Veikon bravuurin; töltti-ravi-laukka-yhdistelmän.

Huomenna Parhaista Parhaat. Mutama Täydellinen Askel tai Täydellinen Siirtyminen, ja leijun monta päivää; tämän kanssa onni tulee pienissä hetkissä. Se jos mikä, on yksi suurimmista opeista, mitä kukaan voi toiselle antaa. Todellinen Carpe Diem :)

Tiistaiterkuin

P.S. MUISTATTEHAN KILPAILUN! Joulukalenterin kilpailuaika on 1.-15. Etsi tuona aikana, joka ikinen päivä, tekstistä/kuvatekstistä I-SOL-LA KIR-JOI-TET-TU TA-VU (heh, meniks oikein?!). Kerää tavuista sanat ja niistä lause, jonka lähetät 16.12. klo 12 mennessä osoitteeseen minna(a)paivakummunhevostila.fi. Lauseen lähettäneiden kesken arvon, osallistujien määrästä riippuen, 1-3 suomenhevosseinäkalenteria, jotka ehdin postittaa sopivasti ennen jouluaattoa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen palaute on aina ihan ihanaa ja rakentava palaute erittäin tarpeellista; näitä saa siis viljellä enemmänkin. Kiukuttelijat, haukkujat ja nillittäjät voivat hengittää syvään vuorokauden verran ja jos edelleen ovat samaa mieltä, voivat toki sitten kommentoida.