3. luukku; Possujunassa peräkanaa

Useiden eri tahojen kanssa olen puhunut hevosten taluttamisesta ja siitä, missä kohti on ihminen ja missä hevonen. Mikä olisi hyvä johtajuuden osoittamisen, ns. kaapinnäyttämisen kannalta mutta sitten taas toisaalta, mikä on hevosen lähtökohdat huomioiden (saaliseläin)paras paikka. Vierellä vai edessä?

Veikon kanssa olemme usein sijainneet aavistuksen verran liian kaukana toisistamme, mikä aina aiheuttaa suunnatonta kiukkua ja sydämentykytystä sekä mielestäni myös aivan liian paljon liikuntaa (vrt. hevosen haku NAApurinpihasta puolen kilometrin päästä). Sekin toki harmittaa, mikäli talutettavan hevosen sijainti on vastakkainen itsesi kanssa (vrt. lapa edellä karkuun sinkoava hevonen tai taivasta kohti menevä hevonen, sinun edelleen sijaitessasi maankamaralla).

Mutta tässä esimerkkejä siitä, miten hevoset etenevät, jos on rauha maassa ja sapelihammastiikereitä ei ole näköpiirissä.

Yksi itsepäinen, yksi alistuva ja viimeisenä Herra Laumajohtaja. Tässä siis puolivuotiaiden ja laumanjohtajan ensikohtaaminen.

Hikinen ja paarmapitoinen päivä kun taittuu iltaan, on aikaa mennä rauhassa laumanjohtajan perässä.

No tämä on vielä sekunnin ajan peräkanaa, hetki tuon jälkeen oli jo suokki ja Sakke nenäkkäin toisiaan ihmettelemässä :D

Tässäkin uusi hevonen laumassa (ja kakkosena tulevan Piimiksen tekisi ihan tositosi kovin mieli ihan vähän loikata tai hypähtää..). Laumajohtaja viimeisenä.

Kevyttä päivähölkkää ryhmässä laumanjohtajan johdolla.

Peräkanaa, hallitussa muodostelmassa, voi myös nauttia pientä välipalaa.

Astetta vauhdikkaammalla päivälenkillä (no tässä taitaa olla laumajärjestyksen selvittely vielä vaiheessa..). Laumanjohtajakandidaatit viimeisinä.

Päivälaukalla :D

Huomenna Ponitytöstä kuvia, joihin piti erikseen kysyä luvat. Lupa tuli, kevyesti ihmettelevän kulmakarvakohotuksen myötä :D

Mukavaa keskiviikkoa toivottaen

Minna/ Päiväkummun Hevostila fb:ssä